Saanhan olla apuna?
-Mitä vit.. sinä ?!
Taidat tarvita auttavaa kättä?
- Tä ootsä joku stan runkkari.
Ehkä auttaisin sinut sieltä allikosta?
-Painu sinä perkele ja vedä vit... päähäsi.
No jos ei apu tarpeen ole,
minä poistun tästä paikasta,
niin ei sinun tarvitse äristä.
Hyvää jatkoa vaan minä sinulle toivotan.
- Vai alkaa jätkä soitteleen,
ootas perkele kun itseni täältä oikaisen,
Niin annan kyylälle kyytiä.
En viitsi jäädä odottaan,
siis hyvää jatkoa vaan.
-Hei ! älä sinä perhana poistu täältä pakana,
etkös sinä onneton näe,
mä kusessa oon.
-Mitä vit.. sinä ?!
Taidat tarvita auttavaa kättä?
- Tä ootsä joku stan runkkari.
Ehkä auttaisin sinut sieltä allikosta?
-Painu sinä perkele ja vedä vit... päähäsi.
No jos ei apu tarpeen ole,
minä poistun tästä paikasta,
niin ei sinun tarvitse äristä.
Hyvää jatkoa vaan minä sinulle toivotan.
- Vai alkaa jätkä soitteleen,
ootas perkele kun itseni täältä oikaisen,
Niin annan kyylälle kyytiä.
En viitsi jäädä odottaan,
siis hyvää jatkoa vaan.
-Hei ! älä sinä perhana poistu täältä pakana,
etkös sinä onneton näe,
mä kusessa oon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
taitaa olla... :)
Parempi siis että autetaan pyyteettömästi, ihan vain auttamisen ilosta, eikä olla kiitoksen kipeitä.
auttaa, itsekin vaikutat välillä säälittävältä
Osuit naulankantaa, lienee syynä kokemus.
Otaksun, että lienet enemmänkin Fedorin poika?
Koska runosi oli tarkemmin ajateltuna hyvä runo, koska se kuvastaa erittäin hyvin ihmisen ajatusta contra mitä ihminen suustaan laukoo.
Havaitset, että jollakin on avun tarve, sitten pohdit mikä on vialla ja viimeiseksi haluaisit tarjota apuasi. Siltikään et osaa ajatuksiasi sanoiksi luoda, vaan sanoillasi lauot ’kohteesi’ sinne syvimpään sysimetsään!
Mutta tämä: ””-Hei ! älä sinä perhana poistu täältä pakana, etkös sinä onneton näe, mä kusessa oon. ””
Selittääkin kaiken. Ihminen joka itse on avuntarpeessa, ei osaakaan auttaa toista avuntarpeessa olevaa, vaan syöksee hyvää tarkoittavat ajatuksensa ulos täysin ajatustensa vastaisesti.
Ja ne suustasi lausutut sanat ilmentävätkin vain omaa pahaa oloasi ja tätä kautta haluaisit, että edes tuo toinen avuntarvitsija auttaisi Sinua?
Ps. Ymmärsitkö ’analyysini’?
Mutta lieneekö sen isompaa väliä?
Siis pidin.
Oliko tuttuakin tilannetta tuossa?
Utelee
Nimimerkki kertoo kaiken.
mutta paljon,
ps,
mutta kenen silmin?
sitä aloin pohtimaan.
Kiitti kun luit ja kommentoit.
Sekä saavana että antavana osapuolena, mutta vain hetkittäin.. En jaksa liiaksi toisen kiukuttelua ja en myöskään omaani. Jokainen kuitenkin seisoo omilla jaloillaan eli "kusessa" olleessankin sieltä on noustava omin avuin ylös. Sen verran luonteestani, että osaan jo nauraa omille päättömyyksille. Samoin inhoan energiaa kuluttavaa tunteilua ja tilanteita, jotka eivät johda mihinkään.
Sitähän tämä elämä on,
vaikka on noita joitakin joille on aivan turha apuaan tarjota,
ne tahtoovat,
kääntää kaiken lähimmäisen avun /rakkauden,
jotenkin velvollisuudeksi tai ja itsestään selvyydeksi tai
pyrkimykseksi hyötymiseen tai jotain jotenkin likaiseksi ,tai sellaiseksi että auttajaakin alkaa vit....n.
Itselläni on vielä jäljellä hieman lapsen uskoa ja
siksi typeryyttäni saatan apua tarjoilla,
en saadaksen palkkaa tai kiitosta , vaan siksi että mielestäni elämä olisi hieman parempaa jos niin toimisimme.
Jotkut kuitenkin ovat ottaneet elämän tehtäväkseen,
torperoida kaikki hyvä jota vapaasta tahdostamme pyrimme tekemään.
Siittä tuo kieltämättä hieman omituinen tekeleeni kertoi.
Tuo selvensi runoasi. Aluksi ajattelin, että se oli liioittelua. Toisaalta parikin kertaa törmännyt vastaavaan. Olen jo päässyt järkytyksestä ja sen aiheuttamista kuohuista yli. En suostu enää miettimään asiaa. Se olisi sitä, että antaisi typeryydelle vallan (sitä kai se on, jos toinen hakee apua ja samalla katsoo voivansa käyttäytyä miten huvittaa).
Minä myös olen törmännyt,
ehkäpä juuri tuon hyvä nahkaisuuteni myötä,
jopa aikas usein sellaisiin tilanteisiin joissa apuani on ensin jopa itse pyydetty ja sitä tarjotessani suorastaan halveksittu.
Ikäänkuin tärkeämpää olisi oman avun menettämisen uhallakin ,
saada vain loukattua auttajaa.
Mielestäni pahintahan noissa tilanteissa on se että,
apua ei tahdo enään antaa,
kenellekkään ,
eikä itse sitä halua pyytää,
jos vaikka tarvetta olisikin.
Tuntuu hyv'ältä lukea että joukosamme on kuitenkin ihmisiä jotka eivät,
katso ensimmäiseksi velvollisuudekseen pyrkiä loukaamaan lähimmäisiään.
Niitäkin kun tuntui löytyvän, tässäkin ketjussa.
Toivoa sopii että he nauttiivat osastaan.
vi... mitä shittiä:((
ihan selvästi,
tarkkana kakarana huomasit ; )