Heräsin ani varhain
Yön hämärään kulkemaan
Seassa ruskalehtien
Kahlasin verkalleen
Pientä tuttu polkua metsään
Lähdin taas seuraamaan
Se johtaa aina metsään
Saloseudulle sydänmaan
Siellä autiomökki odotta
Rapulle istujaa
Ojennetuin käsin
Tartun käsillä hiuksiin
Ja minä ulvon
Ulvon kuin susi
Tuskani irralleen
Ja vain luonto vastaa
Mutta se riittää
Jaksan päivän taas aloittaa
Yön hämärään kulkemaan
Seassa ruskalehtien
Kahlasin verkalleen
Pientä tuttu polkua metsään
Lähdin taas seuraamaan
Se johtaa aina metsään
Saloseudulle sydänmaan
Siellä autiomökki odotta
Rapulle istujaa
Ojennetuin käsin
Tartun käsillä hiuksiin
Ja minä ulvon
Ulvon kuin susi
Tuskani irralleen
Ja vain luonto vastaa
Mutta se riittää
Jaksan päivän taas aloittaa
Vastaukset 38
Vanhimmat
En tiedä ketä sinulla on ikävä.
Mutta noinkaan et häntä kiinni saa.
Kirjoita tai soita hänelle kai hän ymmärtää.
epäilen että hänellä on laaja sydän.
Hän, joka on sanonut "Hyvästi",
ei halua, että häneen otetaan enää yhteyttä.
Ei kirjoiteta eikä soiteta.
Hyvästit tarkoittavat minun ymmärtääkseni
loppua!
Enpä todella ole hyvästellyt vielä ketään,
Sinua ainakaan!
etkö sinä tiedä että jos toinen
tekee mitä lystää ja etsii vain toisesta
virheitä.
Siinä varmaan moni suutuu ja sanoo mitä mieleen
tulee.
Vai etkö sinä voi antaa anteeksi jos luulet
olevasi nainen etkä pieni lapsi joka leikkii
toisen tunteilla.
Jos sinä rakastat toista todella etkä
mielikuvituksissasi tai ainoastaan sänkyssä
niin minun mielestäni anteeksi anto olisi
paikllaan.
Elikä ketä et ole hyvästellyt.
Katson harmaata pilvi taivasta
Joka on kolkko ja kyllmä
Niin on tämä huonekin
Kyllä ja karu
Vain ajan naksutus kuuluu
Kun aika kuluu
Ja ilta kun ehtii
On huone yhtä kylmä ja karu
Ja ajan naksutus yhä kuuluu
Ja yö kun saapuu
Tähdet sytyy taivalle
Jotka ovat lohtuni
Ja kuu joka luo sametisen valonsa
Ikkunasta sisään
Sille kuiskaan hiljaa
Sillä kuu ymmärtää
Tuskani suuduuden
Ja yön hiljaisuus
Tuntee sieluni kyynelten määrän
Jos oikein oivallan en ole sinua etsinyt
Sinä olit sinä menit sinä sanoit
että sinä kuolet jos sinut kahlitaan.
Sinä pidit minua vain pelinappulanasi.
Sinä rakastit vain sänkyssä et oikeasti.
Sillä rakastunut nainen joka rakastaa todella
eikä vain unissaan ja sänkyssä hän pitää kiinni
eikä päästä pois.
Moi!
Lienee syytä selventää sinulle, että kirjoittamani
runo ikävästä ei kohdistu keneenkään tiettyyn
ihmiseen, vaan sisälläni koen jotakin
tuskanomaista ikäväntunnetta, jonka koen
purkautuvan runossani kerrotulla tavalla
mielikuvan keinoin, se helpottaa.
Vaikka sanoin että en ole kenellekään sanonut
hyvästit, täytyy korjata, että olen ikävä kyllä
kerran minulle hyvin läheisen ihmisen
muistoseppeleeseen kirjoittanut ikuiset hyvästit,
sinne ei postinumeroa ole.
Ymmärrän sinun tarkoittavan hyvää, mutta minun
ikävääni eivät mitkään soitot ja yhteydenotot eri
ihmisiin auta, se on niin syvällä.
Pärjään kyllä, älä huolestu minusta!
Pidän muuten sinun runoistasi. Kirjoittele niitä
tänne lisää, käyn lukemassa silloin tällöin.
Minun runosuoneni ei syki enään
Se sykki joskus mutta siltä katkaistiin siivet.
Joskus niitä voi yrittää tehdä mutta ei niistä
tule mitään.
Sillä olen väsynyt.
Rakkaus on kuin aika
se ei koskaan vanhene
usein vain luulemme,että rakastamme toista
todellisuudessa rakastamme vain itseämme
ja rakastamista.Aito rakkaus ei sido
sitä vain haluaa olla toisen kanssa
ja vaikka olisi kaukanakin
ei rakkaus silti kuole
se vain muuttaa muotoaan.
Pahinta mitä rakkaudelle voi tehdä
on vaatia
Avioliitossa rakkautta pitää vaalia
silloin se on yhtä lämmintä
vuodesta toiseen
Kohtasimme chat 50:ssä
Sinä minulta järjen veit...
ja orjaksesi teit....
''Joka kerran rakasti, ikänsä rakastaa''
de Musset
Vastaa...
On ikävä sinua niin....
ulvonta olikin äänenavausta Ikävä-nimisen
näytelmän ensi-iltaan...
kohtauspaikkana, ensi-ilta koittanut, etsintä
jatkuu, sinua kaipaan. Dalasana: susi.
Sinä rakas. Kerta ei riittänyt...
Salasana:susi.
Kiitos Jussi viimeisestä! Kaikki hyvä loppuu
aikanaan. Olit ihanan lämmin ihminen. Tulen
muistamaan sinut aina.On kuitenkin niin, että
meillä on se pieni suuri ero, joten minkäänlaista
jatkuvaa suhdetta meille ei voi tulla.Jos ikävöit
käy tässä huoneessa luonani.Minulle jäi sinun
sähköpostiositteesi johon voin turvautua, jos
ikävä menee yli sietokyvyn. Tässä huoneessa voi
kuulemma keskustella niin, ettei muut kuule
meitä, mutta en tiedä vielä kuinka se
tapahtuu. Suudelmin Nainen Keskisuomesta
en ole Jussi Lappeenrannasta,
vaan Sinun,
ja miestä etsin, on ikävä...
ikävä niin,
että ulvon
ulvon kuin susi....
Mies vastaa
huutoon
Kiitos runostasi ken lienetkään:)))))
Terveisin Badboy.
mieltäni. Ken käy silloin tällöin
Chat 50 :ssa.
Ihana runo.Olisi todella mielenkiintoista lukea
muitakin. Miksi on nimimerkkinäsi "Ikävä"?
Kiitos sinulle palautteesta. Vaikka tämä on ihan
ekstempore runo, syntynyt kävellessäni
aamuhämärissä työpaikalleni ja ihan siltä
istumalta kirjoitettu koneelle ilman
käsikirjoitusta ja enempiä miettimisiä, niin
siinä on ilmaistuna se jokin, mikä sisälläni aina
jyskyttää - ikävä ja kaipuu.
Nimimerkki ei ole kylläkään 'Ikävä', vaan viestin
otsikko eli tämän sepustuksen nimi on 'Ikävä'
eli toisin sanoe KAIPUU. Nimimerkkini on
'Sinun'.
Terv. Sinun
Hyvää työviikon alkua Sinulle.Samoin minäkin
tunnen, ikävää ja kaipuuta.En ole aikaisemmin
kirjoitellut tällä linjalla, vaikka muuten käytän
tietokonetta jonkinverran. Onhan tämä nopeampi
kuin kirjoitella kirjeitä. Eiväthän nuo kauniit
runot mitään käsikirjoitusta tarvitse. Ne tulevat
sydämestä. Niin minä ajattelen.Jatka samaa rataa,
mutta ota kopiot itsellesi.
Terveisin Heli
Oletko sama Heli, joka käy chat 50 :ssa?
Minäkin käyn, olen chatissa nikillä Cher.
Täällä nikki Sinun.
Runosi oli koskettava ja pystyin samaistumaan
siihen.
Olen monesti miettinyt, kuinka mahtavan
vaikutuksen luonnossa oleminen tekee sielulle.
Tuolla autiomökillä olet varmaan kokenut ihania
hetkiä, koska sinne noin kaipailet.
Sinulle on annettu lahja ja osaat sitä upeasti
käyttää. Kiitos runostasi !
kiitos Sinulle sanoistasi. Olet lämmin ja hyvä
ihminen.
Aamulla kun herään
Käteni etsii totuneesti sinua
Katseeni kuin todistaakseen
Hakee myös sinun vartaloasi
Mutta vuoteeni tyhjä on
Kyyneleet tyynyni päältä näen
Yö kun saapauu varjoineen
Ovat kerran ja taas kerran jälkeen
Pitkiä ja levottomia
Kun sinusta uneksin
Kun sinusta haaveilen
Hellästä suudelmastasi
Hellästä kosketuksesta ihollani
Kerran ja kerran jälkeen taas
Tunnen kuinka kyyneleet valhtavat
Kun yö saapuu tummine varjoineen
Tunnen tuon tutun tunteen käteni etsii
Sinua tyhjältä vuoteeltani
Katseeni siätä todistaessa
Mutta minä elän eilisestä
Sillä sinä olit tuo eilinen
Sinä sidoit palan taivasta
Sinä sidoit palan aikaa
Annoit rakkauden ikuisen
Annoit sydämesi hellän
Vaikka yöt ovat pitkät ja kyyneleiset
kiitos. Olet varmaan kerran rakastanut, joten
ikäsi rakastat.
''Taas rakasta, uudistu, haavat kukilla peitä.
Joka kerran kärsi, hän tahtoo kyyneleitä.
Joka kerran rakasti, ikänsä rakastaa.''
Lähde: de Musset
Minä rakastin joskus kyllä.
Mutta nyt sydämeni vuotaa verta.
Yö joutaa
Kuu kiipeää
Yön mustalle taivaalle
Tuuli kuiskaa hiljaa
Meren aallot
Vaahtopäänä rantaan lyö
Majakka myös valoaan vilkuttaa
Tuo viileä öinen
Tuulen tuoma kaste mereltä
Jäädyttää tunteitani
Sillä sinua kaipasin
Sillä yhtä pyysin
Ehkä toivoinkin
Olisit istunut hetken
Katsellut meren aaltoja
Kun ne vaatopäänä lyö rantaan
Olisit pitänyt kädestäni
Kuin arka lapsi
Äidin kädestä
Olisit kuiskannut hiljaa
Korvaani helliä sanoja
Olisit suudellut hellästi
Olisin saanut maiskutella
Huuliani onnellisena
Mutta turhaan toivoin
Sieluni on tyhjä
Olen vain paperin pala
Olen vain satu
Sinun pienessä kirjassasi
Siksi seison yksin
Lohtunani vain
Laineet jotka vaahtopäänä
Lyövät hiljaa rantaan
On minulla joku, joku tuntematon
Hän on minulle kaikki
Hän kirjoitti
Ei vielä paljasta
Kuka hän on
Kirjoitin:
Paljasta
Kuka olet
Sinä tuntematon
Laita rajat ajatuksilleni
Laske minut maailmaasi
Niin ajatukseni eivät karkaa
Omille teilleen
Nyt ajattelen Sinua kuin
Pilveä taivaalla
Aaltoilevaa järven pintaa
Auringon kuumentamaa rantakalliota
Suon niille
Itsestäni kaiken ja rauhoitun
Mutta aika rientää...
Pilvi menee menojaan
Järven pinta tyyntyy ja
Kalliokin kylmenee
Kun aurinko laskee...
Paljasta, kuka olet
Tai sitten ei
En tiedä, kumpi parempi
Sinä tietänet
Nyt olet minulle kaikki
Vastaa kuitenkin
Sinulla on hieno runo.
Toivottavasti hän vastaa.
Mutta tässä minulta sinulle
Hän kävelee yksinään hiljaa
Sade kastelee hänenen vartalonsa
Tuuli tuivertaa koivun lehtiä hänen silmilleen
Hän kuulee tutun äänen korvissaan
Ääni on kuin viulu joka itkee
Hän pinkaisee juoksuun
Hän juoksee ja juoksee
Hän seisahtuu paikoilleen
Hän kuulee yhä tuon viulun soiton
Mutta hän ei näe soittajaa
Hän jatkaa käelemistään hiljaa
Sade piiskaa yhä hänen vartaloaan
Tuuli heittää yhä koivun lehtiä hänen silmilleen
Hän käpertyy kuusen alle suojaan
Hän nyyhkii hiljaa kuin arka lapsi
Hän tuntee kuinka kylmä ahdista
Hän tuntee kuinka pelko hiipii
Hän tuntee olevansa aivan yksin
Hänen silmistään vuotaa kyyneleet
Hän tuntee kuinka kylmä kangistaa
Hän on onnellinen sillä vapaus koittaa
Ransu
Sinä osaat ilahduttaa minua!
Kiitos runostasi, se on upea.
Runosuonesi sykkii, jatka,,,,,
Runoissasi on tunnetta ja lämpöä
Sinulla kyky rakastaa
Joko tuntematon ystäväsi löytyi?
Jos olen iloinen puolestasi.
Äänettömästi kuiskaa
Sydämeni nimeäsi
Hiljaisessa yössä
Kyselen vastausta kuulta
Kirkkailta tähdiltä
Epätoivoiseti etsii katseeni
Kasvojesi piirteitä
Seinään piirtyvästä varjosta
Avoimen ikkunan
Tuoden hiljaa lämpimän
Tuulen vireen
Älä mene pois yö
Älä vedä
Päältäni pois
Tunteiden peittoa
Vaan anna
Minun olla
Hänen kanssaan
Vielä vähän aikaa
Sillä yö lyhyt on
Aamu kun saapuu
Se kaipauksen tuo tullessaan
Se joku tuntematon
Ei vielä paljastunut
Odotan
Olen aivan lähellä jo
Lasimeren rantaa...
Sinä ilmoitit
9.11. taas
Odotan sinua...
Siihen ei enää kauan!
enää kaksi yötä
Sitten kuulen sinusta taas
Vai kuulenko?
et tule chattiin, niin meilaa
[email protected]
unohda ed. osoite, se menin väärin
Oikea osoite [email protected]
karmea totuus
Sinä tuntematon
Petturi
Tulit
Yhden sanan sanoit
Meilaat
Unohda
Olet minulle kuollut
En odota sinulta mitään
En enää
rantaan nyt suunnistan...
Kerran luvatulle, kaivatulle
Pääsen tuskistani luona sen
Lasimeri ikuinen
Järvenpinta oli jäätynyt lahdelmasta pitkälle
seljälle. Järvi pauhasi ja rikkoi jäätä kuin
lasia. Silloin näin jotakin..., elämää suurempaa.