Aloitin eilen lukion. En ole saanut yhtään ystävää. Eilen juttelin kahden tytön kanssa jotka ovat ryhmässäni. Keskustelu meni näin:
tytöt: Ootsä meiän luokal ?
mä:joo
tytöt: Mikä sun nimi on
Mä sanoin nimeni ja ne sano et meiän luokal on toinen samanniminen tyttö. Sit ne kysy oonko ysikolmonen ja vastasin myöntävästi. Siinä se. Arvasin et on vaikeeta mennä uuteen kouluun kesken lukuvuoden kun kaikki tuntevat jo toisensa ja minä en koko koulusta ketään. Miten saisin ystäviä ? Isäni sanoi että menen vaan juttelemaan, mutta en ole sellainen ihminen joka tosta noin vaan menee muiden luokse juttelemaan. Aluksi olen yleensä ujo, mutta lämpenen nopeasti. Tuntuu että muut eivät halua tutustua minuun. Haluaisin, että he tekisivät aloitteen, koska itse en ole tarpeeksi rohkea. Mitä teen ? En haluaisi viettää koko lukioaikaani yksin. Itkin eilen asian takia ja tänään myös, koska pelkään että en saa koskaan ystäviä.
tytöt: Ootsä meiän luokal ?
mä:joo
tytöt: Mikä sun nimi on
Mä sanoin nimeni ja ne sano et meiän luokal on toinen samanniminen tyttö. Sit ne kysy oonko ysikolmonen ja vastasin myöntävästi. Siinä se. Arvasin et on vaikeeta mennä uuteen kouluun kesken lukuvuoden kun kaikki tuntevat jo toisensa ja minä en koko koulusta ketään. Miten saisin ystäviä ? Isäni sanoi että menen vaan juttelemaan, mutta en ole sellainen ihminen joka tosta noin vaan menee muiden luokse juttelemaan. Aluksi olen yleensä ujo, mutta lämpenen nopeasti. Tuntuu että muut eivät halua tutustua minuun. Haluaisin, että he tekisivät aloitteen, koska itse en ole tarpeeksi rohkea. Mitä teen ? En haluaisi viettää koko lukioaikaani yksin. Itkin eilen asian takia ja tänään myös, koska pelkään että en saa koskaan ystäviä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei, jos aloitit eilen lukion.. Anna aikaa.. Olet ehkä ensimmäisen viikon yksinäisempi.. ehkä vielä viikon sen jälkeen.. Mutta jos olet avoin, niin varmasti tutustut. Ei ne ihmiset halua sua tahallaan jättää yksin, mutta uusi ihminen säkin niille olet!
Kun olet siellä ihan normaalisti, teille tulee luontaisia juttuja, mistä voi jutella. "Mitä se ope sano huomisen tunnista?" jnejne.
saanut ystävän yhdessä päivässä? Pientä harkintaa nyt tuohon ystävän hakemiseen - ei kai lukiolainen voi olla niin typerä, että kuvittelee yhdessä ainoassa päivässä saavansa ystäviä tai jos ei saa, niin ei voi niitä koskaan saada. Ystävyys kehittyy hiljalleen, ei hetkessä. Kun olet normaalisti mukana koulun arjessa, niin siitä niitä samanhenkisiä tyyppejä sitten pikku hiljaa löytyy. Ja jos ei löydy, niin mitä sitten - et sinä siellä lukiossa ole ystäviä hakemassa vaan OPISKELEMASSA, ja se kyllä onnistuu vaikka ei olisi yhtään ystävää.
Mäki sain ylä-asteella uusia kavereita, siinäki meni 3-5vk.. :D Meet vaa seuraa, siit se lähtee.
En oo itekkää mikää tosi "rohkee"..
et en oo lukios ystävien takii vaa opiskelemas, mut en mä silti haluu ihan yksin jäädä.
Oon nyt jo kakkosella, mutta sillon ko alotin lukion, vaihoin kokonaa toisesta kaupungista opiskeleen tänne. En tuntenu yhtäkään ihmistä koko kaupungista, ja lukion alku oliki sit aika raskasta.
Ekan päivän näytti siltä et kaikilla on jo oma kaveripiiri, eli mulla ei sit ois ketää. Itkin koko päivän ku pääsin kotii, et haluun takas entisell paikkakunnal mun vanhojen kavereiden tykö.
Ekalla enkun tunnilla istuin yksin kahen pulpetin paikall. Yks tyttö sit vaan kysy et voiks siihe istuu.
Tietty mä sanoin et voi, olihan se eka ihmine ko oli puhunu mull koko aikana. (: Juteltiin sit siin muutama sana ja sit kävi ilmi et meillä oli muitaki samoja kursseja. Istuttiin muuallaki sit vierekkäi.
Sitä kautta mä tutustuin mun nykyisiin kavereihin, tää kyseinen henkilö vaihto piirei (: Se oli vähä sellane, et sen on pakko olla suosituin kaikista (:
Nytte mullon kuitenki pal kaverei, tosin mun opiskelu on siitä hiukkasen kärsiny. (: Mä en ois kans ikinä uskaltanu tehä ite mitää alottei, aika pitkää meni et uskalsin ees alottaa keskustelun mun kavereiden kaa (:
Tsemppiä sulle, kyllä sieltä aina kaikille joku löytyy. Aika helpolla löytyy samanhenkist porukkaa varsinki niilt kursseilt, jotka ei oo kaikille pakollisia.
no yks päivä jos on takana niin en vielä huolehtuisi. ite alotin 3kk sitten lukiossa enkä ole saanut vielä yhtäkään kaveria. oon isossa koulussa ja kaikilla kursseilla on eri tyypit ja koska oon ujo tekemään alotteen ja kukaan ei ole mulle tullut juttelemaan niin yksin olen joutunut istuskelemaan. ja kouluun lähteminen on koko ajan vain vaikeampaa. asiaa ei auta se että sairastan masennusta.
oon miettinyt että vaihtaisin johonkin pienempään lukioon jos siellä olis helpompi tutustua ihmisiin. joo tiedän että lukiota käydään opiskelun takia mutta en jaksa enää yhtäkään päivää istua itku kurkussa koulun ruokalassa. sori selitin vaan itestäni, oli pakko pääsä avautumaan :P
On todella ikävää, että monet opiskelijat jäävät koulumaailmassa yksin. Ei ole mukavaa tuntea oloaan ulkopuoliseksi, - viettäen kaikki välitunnit hiljaa seuramaalla sivusta, kun muut seurustelevat keskenään.
Tunneillakin on ikävää, kun huomaa istuvansa aina yksin. Vaikka lukio on pääasiassa opiskelua varten, niin kyllä se huomattavasti lisäisi mielekkyyttä opiskeluun, jos koulussa olisi joku jonka kanssa voisi päivittäin edes muutaman sanan vaihtaa.
Itekkin olen myös ujo ja pääasiassa sen takia en ole pystynyt lukioaikana solmimaan lainkaan uusia ystävyyssuhteita. Koulussa ei ole siis ketään, jolle voisi edes arkipäiväisistä asioista jutella, joten koko lukioajan olen joutunut olemaan yksin :( Noh, lukio on nyt käytännössä abivuonna jo melkeinpä ohi, joten enää asialle on vaikea tehdä mitään. Tulevaisuus kai sitten näyttää muuttuuko tilanne tästä johonkin suuntaan, mutta toki on myönnettävä se, että asia on pitkälti myös itsestä, ja omasta aktiivisuudestakin kiinni. Kaipa sitä on vain jotenkin yritettävä olla itse aktiivisempi ja luotava niitä aloitteita sitten yliopistossa... Samanhenkisiä ihmisiä ei vain välttämättä ole aina niin helppoa löytää. Alkoholi, tai muutkaan päihteet kun eivät kiinnosta, niin monet piirit sulkeutuvat jo tätäkin kautta pois.
Haluaisin kuitenkin sanoa vielä sen, että monet yksinäiset ja ujot eivät ihmisinä ole yhtään sen huonompia kuin muutkaan. Yhteiskunnassamme vain arvostetaan sosiaalisuutta, ehkä jopa turhankin paljon, ja monesti ujot ja arat ihmiset jäävätkin helposti juuri näiden sosiaalistenja ulospäinsuuntautuneiden ihmisten "varjoon". Hiljaisia ei vain yksinkertaisesti huomata niin helposti, ja heidät jätetään valitettavan usein huomiotta.
Sosiaalisten ihmisten voi olla vaikea käsittää sitä, että ujoille ei ole välttämättä yhtä helppoa ja luontevaa aloittaa uusia keskusteluja, tai tulla puhumaan vaikkapa ihan arkipäivästä "small-talkkia". Olisikin hienoa jos luonnostaan sosiaaliset ihmiset pyrkisivät ottamaan huomioon myös ujot, joille aloitteen tekeminen ei ole lähellekkään yhtä helppoa. Tietysti se voi olla paljon vaadittu, mutta ei siinä mitään menetäkkään. Jos kerran aloitteen tekeminen onnistuu sosiaaliselta ihmiseltä helposti ihan luonnostaankin, niin olisi sen tekeminen todella suuri palvelus ujoa ihmistä kohtaan.
Hiljaisista ja ujoista ihmisistä löytyy kuitenkin varmasti pohjimmiltaan tosi hyviä tyyppejä, jotka eivät vain arkuudelleen, tai luonteenpiirteilleen mitään voi.