Mää poikkesi eile kotikyläs,
lapsuurekorissaniki tervehtimäs.
Siskoni assuu siäl miähes kans.
Harvemmi tullee ennää käytyy.
Ko mää soiti ovikelloo,
ni sisko tuli vastaa ontue.
Se kerto sit koko tarina,
oli puronnu kellari rappuset alas.
Ja kui mont tuhat kertaa
neki on tullu mentyy ja kiivettyy
ja tarvittii vaa yks piäni vikaliike
ja nivelsitteet o sit poikki.
Hän kyl sano, et oli onnee,
ko olis voinu men luit
tai pää halki ja aivot pilal
tai niska poikki ja koko henki.
Sit se kerto naapuriemännäst,
se oli just pätkiny polttopuit,
sirkkelil, niinko ain ennenki,
se oli kokenu ja tottunu.
Silti sil oli tullu joku vahinko,
kukkaa ei tiär, mikä se oli,
mut se oli kaatunu sirkkelii.
Se oli leikannu käsivarre poikki.
Ei sirkkeli tiär mitä se leikkaa,
se katkoo yht nöyrästi kaikkee,
mitä se ettee vaa pannaa,
polttopuit ja käsivarsii.
Mää ajatteli näit vahinkoi
ja ihmise piänii tekoi, valintoi,
piänii virheit ja satuumiiki.
- Kui vähäst kaikki o kii.
lapsuurekorissaniki tervehtimäs.
Siskoni assuu siäl miähes kans.
Harvemmi tullee ennää käytyy.
Ko mää soiti ovikelloo,
ni sisko tuli vastaa ontue.
Se kerto sit koko tarina,
oli puronnu kellari rappuset alas.
Ja kui mont tuhat kertaa
neki on tullu mentyy ja kiivettyy
ja tarvittii vaa yks piäni vikaliike
ja nivelsitteet o sit poikki.
Hän kyl sano, et oli onnee,
ko olis voinu men luit
tai pää halki ja aivot pilal
tai niska poikki ja koko henki.
Sit se kerto naapuriemännäst,
se oli just pätkiny polttopuit,
sirkkelil, niinko ain ennenki,
se oli kokenu ja tottunu.
Silti sil oli tullu joku vahinko,
kukkaa ei tiär, mikä se oli,
mut se oli kaatunu sirkkelii.
Se oli leikannu käsivarre poikki.
Ei sirkkeli tiär mitä se leikkaa,
se katkoo yht nöyrästi kaikkee,
mitä se ettee vaa pannaa,
polttopuit ja käsivarsii.
Mää ajatteli näit vahinkoi
ja ihmise piänii tekoi, valintoi,
piänii virheit ja satuumiiki.
- Kui vähäst kaikki o kii.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten totta virkotkaan, ystävä hyvä!
Se on asia joka kannattaa muistaa aina silloin tällöin... ainakin siksi että muistaa osoittaa läheisilleen, miten tärkeitä he ovat!
Ja kiittää runosta joka antaa ajatuksia =)
Kiitos!
Mukava kun vastasit, vaikkei tämäkään kovin iloinen runo ollut. Murrerunoihin vain mielestäni sopii, paremmin kuin moniin muihin, pienet tarinatkin. Ja jos niihin saa jonkin ajatuksen mukaan sitä parempi. Ehkä näistä vaan tulee liian pitkiä.
Mukavaa päivää sinulle!
Olipa kauhukertomus, tästä taisi olla ihan lehdessäkin:(
Mutta runosi oli sujuva, todella.
Ja murre soljuu.
Niin pienestä on kiinni kaikki, myös lukunautinto
En kyllä tarkoittanut mitään kauhukertomusta, mutta kun ajattelee tapahtumaa mielessään, sen traagisuutta ei voi kieltää, vaikka sitä yrittää murteella pehmentää. Silti, jos jotain yritin sanoa, se on runon lopussa.
Niin kovin pienet, usein mitättömiltä tuntuvat asiat vaikuttavat hyvässä ja pahassa.
Itse sain joskus monien vuosien jälkeen soiton entiseltä opiskelutoverilta. Sen takia, mitä olin sanonut jotain hänelle. Tärkeää siinä hetkessä ja mikä oli häntä auttanut. Itse olin sen jo aikaa unohtanut.
Pienet sanatkin voivat olla tärkeitä. Ja pienet teot.
Mie oon vähä aatellu sillain, ett toiset
jutut ovat vaa pelkkää sattummaa, ku
toiset taas sitte iha tietosta valintaa
Ja nää kaks tapahtummaa, ne jotenkii
luonteeltaa toisistaan poikkeaa
Valinta on ain vaikeampaa
Se ku laittaa ihmisen pohtimmaa
Siis ain etukättee
Sattumaa ku ei sitt’ taas voi ennalt
mitenkää oottaa. Eikä oikestaa koskaa
voi tietää mitä elämä tuo mukanaa
Mutt siltikii, tääki ku taitaa laittaa
ihmisen kuitenkii ain pohtimmaa
Jälkikättee vaa!
Toki myös lopuks sitte vois pohtii sitäkii, ett
kumpiha tapahtuma näist sitt ihmist enempi ahistaa
Ps. Mutt toho vällii tekis miel viel heittää kyll
sana
Suunnitelma
Siitäki huolimatta, ett täll sanall ei
kyll nyt taia olla mittää tekemistä, viel vähempi
merkitystä
Näiss valinnoiss tai sattumiss
Tai en tiiä!
Tykkäsin kovin pohdinnoistasi valinnan ja sattuman välillä! Vaikeaselkoinen vyyhti se onkin, miettimisen arvoinen, kun molemmat vaikuttavat toisiinsa. Ja kuinka vapaa ihminen on tekemään oikeita valintoja? Tunteet vaikuttavat niihin ja silkka tietämättömyys jonkin valinnan kaikista seurauksista.
Niin tunteet - äkkinäinen suuttumus tai loukkaantuminen voi saada aikaan päätöksen, siis valinnan, joka vaikuttaa loppuiän, vaikka kuinka katuisi.
Entä sattuma sitten? Ihan liikaa tekijöitä, että se olisi ihmisen hallittavissa. Mutta armeliasta on että tulevaisuutta ei tunne. Säilyy toivo.
Parempaa unta ensi yönä!
Jotenkin runo alkaa niin haikeasti ja
siltä odotti kyllä kieltämättä jotakin muuta
mitä se antoi. Ehkä sitä luontoa ja jotain
siihen liittyvää. Mutta se etenikin kovin surul-
lisesti, ensin sisko ja sitten vielä naapurin
emännän raju kohtalo.
Tietysti niistä vahingoista ja kolhuistakin voi ja
pitääkin kirjoittaa, ei sen puoleen.
Murre antoi runollesi sen kaipaamaa pehmeyttä.
Sääli, että aiheutin pettymyksen. Kieltämättä aiheeni ovat liittyneet paljon luontoon tai johonkin siihen liittyvään, mutta kyllä ihminen ja inhimillisiin ongelmiin liittyvät asiat kuuluvat myös repertuaariin, vaikka vähemmän. Itseasiassa olen sitä mieltä, ettei mikään asia ole liian vähäinen runon aiheeksi.
Korjasin tässä hiljan ulko-oven lukkoa, kun se reistaili ja sen avattuani totesin, mitä kaikkea sinne oli kulkeutunut, kuten kasvien siemeniä. - Miten ihmeessä? Voikukan siemen? Puolukan siemen? Jonkin muun? Millä tavoin. Niistähän kirjoittaisi jännityskertomuksen tai romaanin. Miksei sitten runoa. Aiheita on vähän liikaakin, mutta ongelma on enemmän se inspiraatio. Ilman henkeä on vaikea kirjoittaa.