En usko olevani ainoa nainen, joka on työpaikalla ihastunut toiseen naiseen. Onko kellään kokemusta miten kannattaisi yrittää lähestyä tarpeeksi hienovaraisesti, ilman että menettää kasvojaan? Töissä kun pitäisi silti jatkaa käymistä vaikka ihmissuhde tai sen yritelmä siellä pieleen menisi. Vai pitäisikö vaan päättää että ei työkaveriin ihastumista? Vaikka kuinka ihana tyttö olisi kyseessä...
Työpaikalla
psph
291587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Työpaikallani on myöskin yksi kiehtova nainen,mutta kun ei ole uskallusta lähestyä häntä.
Mistäpäin sinä ja ihastuksesi olette? (tuskin se minä olen mutta aina kannattaa yrittää) :)
Helsingistä. Mistä sinä yksinäinen?
Olisipa vaan sitä uskallusta lähestyä enemmän, mutta meen lukkoon tiettyjen ihmisten kanssa aina. Sellaisten, jotka jotain tuntemuksia herättävät enemmän kuin kaverimielellä.
Helsingistä joka on kiinnostunut työpaikalla erääseen naiseen..
22-vuotias vai mistä nimimerkkisi tulee? Joko olet uskaltanut lähestyä?
on tietynlainen työrooli...minua mietityttää pitääkö hän kuitenkin naisista, muutoin rohkeutta kyllä riittäisi treffeille pyytämiseen. Hän kyllä tietää, että pidän naisista.
Pyydä häntä trefeille vaan vaikket ihan täysin varma hänen suuntautumisesta olisikaan. Eihän häntä ole pakko niin suoraan edes varsinaisesti treffeille pyytää... Kysyt vaikka kaljalle/siiderille/kahville tms. jos rohkeutta kuitenkin aika hyvin riittää. Eihän siinä kamalasti menetä?
Itse olisin tosi iloinen jos minua pyydettäisiin, varsinkin jos se sattuisi olemaan eräs tietty henkilö.
Olen kerran kysynyt ja taisi tulla silloin aika puun takaa, mutta tilanne on nyt erilainen.
positiivisessä mielessä juttusille...ainakin saat selville tuletteko miten hyvin juttuun keskenään ja ehkä kiinnostuksen kohteista... Ja ehdottomasti kannattaa seurata kehon kieltä ja sanatonta viestintää (joka voi pettää, jos olet liian päällekäypä tai epävarma). Naiset ovat hieman vaikeita tulkita, että he voivat olla imarreltuja saamastaan huomiostaan, ilman että olisivat kiinnostuneita naisista.
Tää on vaikea aihe.... Mulla ja mun työkaverilla oli vapaa-ajalla aina muuta kuin ystävyyttä pitkän aikaa. Juttuhan meni sitten meidän kohdalla lopulta niin ristiin, että normaali kommunikointi ei enää onnistunut töissä ja heitimme vaan pakolliset työasiat toisillemme ja that ´s it. Vaihdoin työpaikkaa, koska tilanne tuntui niin ahdistavalta. Meidän välillä oli sellainen vetovoima, että vaikka vaihdoimme kädestä käteen avaimet toisillemme siihen tuli jo "jännite" kun tartuimme toisiamme kädestä samalla tai kosketimme enemmän kuin tarvitsi. Katseet kertoivat koko ajan enemmän kuin tuhat sanaa, mutta " erosimme " työpaikan vaihdokseni myötä väleissä, joita ei ollut :( Että miettikäähän tarkkaan, mihin ryhdytte...
Hän on kiinnostunut naisista myös. Ei se silti valitettavasti sitä kerro pitääkö hän minusta, heh. Olet oikeassa että juttusille meneminen kannattaisi!
jos hänkin pitää naisista, ainakin hän on taatusti suvaitsevaisempi asiaa kohtaan kuin normiheteronainen;).
Mikä tai mitä tarkoittaa normiheteronainen?
Tuo käsite vilahtelee ajoittain täälläkin eriasiayhteyksissä,mutta mä en vaan käsitä mitä "normaalilla heterolla" halutaan tarkoittaa tai korostaa??
Mulla on tullut pikkanen käsitys,että sitä käyttää ainakin lesbot paljon?
naista, joka ei välttämättä olisi edes koskaan ajatellut (tiennyt) tai voisi suvaita mitään muita vaihtoehtoja kuin miehen ja naisen välinen suhde;).
Sama täällä ja viel naimisissa on,mut kun hän antaa ymmärtää et on kiinostunu minusta kovasti,kertoo kuin kahden naisen välinen yhdessä olo on niin luonnollista ja ei oo mitään sitä vastaan.Kovasti kipinöi välillämme,mut ku on varattu mikä varattu,en uskalla tehdä alotusta... :( kyselee aina pyhän jäljiltä mitä oon tehny ja sellasta...Usein otta lesbo juttuja esille,ei kyl tiedä minusta et oon lepakko tai en tiedä arvaako.Olen kyl aivan naisellinen ja silleen et e sen perusteella kyl voi tietää.Mikä neuvox???
ihastuin muutama vuosi sitten työkaveriini, ajattelin taukoamatta häntä. kävimme yhdessä ulkona muiden kavereidemme kanssa ja kerran nukuimme sylikkäin jatkoilla.
Tämän jälkeen rohkaistuin ja kerroin hänelle tunteistani, tietenkin muutaman ottaneena. Hän ei vastannut kuitenkaan tunteisiini, nukuimme kuitenkin seuraavan yön sylikkäin.
Jälkeenpäin juttelimme asiasta kahden kesken ja hän sanoi ettei halua olla naisen kanssa, vaikka hän pitää minua ihanana. Välimme heikkeni hetkeksi, mutta jo muutaman vkon jälkeen olimme jälleen hyvissä väleissä, mielestäni jopa paremmissa kuin ennen tunteenpurkaustani :D käymme jopa harrastuksissa nykyään yhdessä, kaksin.
Emme ole jutelleet asiasta sen koommin, mutta ei asia ole meidän väliin jäänyt. Voimme olla rennosti yhdessä edelleen.
Jos ei ota, ei se kyllä annakaan!
Kaikki ei kuitenkaan ole näin suvaitsevaisia, mutta en kadu mitään tekemääni, vain tekemättä jäänyttä :(
sinua lähestyttävän?
Riippuu siitä olenko itsekin kiinnostunut. Jos en ole kiinnostunut, ovat kaikki selvät lähestymisyritykset tosi kiusallisia. Jos olen kiinnostunut, minua saisi lähestyä aika vapaasti vaikka miten ja kädestä pitäen ;)
Ehkä sitten alkuun ystävällisyys, jutteleminen ja huomioiminen, katseet, eleet jne.
Minun mielestäni epäselvät lähestymistavat ovat kiusallisimpia jos en ole kiinnostunut. Selvät on helpoin tyrmätä. Jos olen kiinnostunut niin mitkä tahansa lähestymistavat ovat salittuja. Mutta tässä on ongelma, mikä lähestymistapa minimoi riskejä? Ehdotan kaveruutta jolloin voit saada tieoja jos ollenkaan kannattaa lähestyä vai ei.
aika rankasti sanottu, itse olen senkin suhteen aika hienovarainen, koska olen ollut itse joskus nuorempana tosi ujo. Alkuun pelkkä kaverina lähestyminenkin voi olla vaikeaa, jos on ujo. Toki silloinkin täytyy olla sen verran uskallusta, jotta mahdollisesti rohkeampi osapuoli ymmärtää, mitkä ovat neidin tarkoitusperät. Ainahan voi yrittää hakeutua vaikka samaan kahvipöytään tai muuten samaan seuraan niiden kanssa, jotka ihastuksen kohdekin vähintään puolitutusti tuntee...
Jos kyseinen henkilö selvästi on hetero tai häntä ei kiinnosta voi pitää ihastumisen omana tietonaan? Ei ole pakko paljastaa tarkoitusperänsä ;D
Aloitetaanpa alusta ja yksinkertaistettuna. Kyseessä on työpaikka, jossa todennäköisesti ei-heterojen osuus on pieni vähemmistö. Viestin aloittaja tietää ihastuksen kohteen pitävän naisista. Ilmaan heitettiin ajatus, että tietääkö ihastuksen kohde aloittajan pitävän naisista?
Ihastuin työkaveriin, olin työpaikassa jossa hän tuli aina silloin tällöin hmm.. ajamaan ohitse ja siinä samalla antoi tarvittavat paperit. (Kerta kerralta kerran/kk. noin suunnillee) tilanne kävi hankalalammaksi itselleni, jo kaukaa näin että hän oli taas tulossa ja minun täytyi terästäytyä, kun tuntui että puheestanikin tuli änkytystä.. sellaista =).
(Hän ei koskaan saanut tietää asiasta mitään kun en itsekään aluksi tajunnut mistä oli kyse.)
Ainakin minulle on paljon rennompi olo, kun tapaamme satunnaisesti kivan naisen kanssa siten, ettei ole muita ympärillä. Useimmit tilanteet ovat vain niitä, kun lähes "koko firma" on liikenteessä, et olepa siinä rela kun toinenkaan ei ole;(.
Kyllä vain , täälläkin yksi joka on ihan epätoivoisen ihastunut työkaveriinsa.... Hänkin on naimisissa oleva nainen, mutta lähtenyt kyllä aika avoimeen flirttilinjaan kanssani (aloite tuli täysin hänen puoleltaan, koska emme aikaisemmin edes tunteneet ja tämä alkoi melkein heti tavattuamme) ja tottakai olen itse mukana siinä hommassa ihan täysillä ;) Mutta, hämmentää tottakai, että mitähän hän oikeasti mahtaa miettiä minusta? Huomaan aina välillä, että hän katselee minua aina vaivihkaa ja hämmentyy, jos huomaan tämän asian, vaikka katselen häntä kyllä aina tilaisuuden tullen itsekin :) Ja välillämme on selkeästi jonkinlaista jännitettä aina kohdatessamme, sitä ei osaa kunnolla selittää, mutta sen tuntee ja näkee kummankin kehon sanattomastakin viestinnästä. Hän ei tiedä, että olen lesbo, mutta voi olla, että on päätellyt ko. asian.
Kun ympärillämme on enemmän ihmisiä juttelumme on luonnollista, katsomme toisiamme syvälle silmiin, mutta kahdestaan ollessamme hän tuntuu jotenkin menevän hiukan lukkoon ja jopa välillä hän hakee sanojaan jne. Hänen lukkoon meneminen on sinällään aika outoa, koska muuten hän on erittäin rohkea, vahva ja sosiaalinen persoona, enkä ole huomannut hänen käyttäytyvän näin toisten työkavereiden kanssa....otappa siitä sitten selvää, että mitä ihmettä tämä meidänkin peli nyt sitten on! Olen kyllä aivan myytynä tälle naiselle ja hän on melko varmasti kauneinta mitä olen ikinä nähnyt ja lienee sanomattakin selvää, että tekisin mitä vain, jos saisin hänet omakseni :) Mutta, unelmoidahan aina saa....:)
että rohkeus pettää kahden kesken. Minulla ja hänellä on ihan toisinpäin eli emme juurikaan ole tekemisissä muiden läsnäollessa, mutta kahden kesken voimme olla enempi oma itsemme "kaverina"...Tosin hän ujostelee minua selvästi, mitäpä siitä olla mieltä???
ei ujostele muiden seurassa mutta sinun kanssa vain (tai enemmän kun muuten)? pistäisin tuon sen piikkiin että hän on kiinnostunut. kannattaa tosiaan tarkkailla millainen hän on muiden seurassa ja onko eroa siihen miten hän käyttäytyy sinun kanssa.
Niin tai joka tapauksessa saanut jotain kiksejä minusta;).
Minä olen löytänyt duunipaikalta uuden rakkauden. Heti kun tavattiin ensimmäisen kerran, niin kolahti ainakin mulla. Viihdyttin tosi hyvin yhdessä vaikka ollaan erilaisia. Käytiin kahvilla ja syömässä yhdessä ja sit sovittiin et mennään eräänä perjantaina ulos. Oli todella mukavaa ja siitä se sit pikkuhiljaa lähti..oli kyllä todella käsittämätön juttu ja nyt ollaan onnellisesti kimpassa ja oltu 2 vuotta.
Tosi paljon samankaltaisia tilanteita muillakin ihmisillä kuin minullakin.
Olen myös korvia myöden ihastunut työtoveriini. Se alkoi n. puoli vuotta sitten. Yllättäen huomasin hänen olemassa olonsa kahvitauolla, kun hän katseli minua. Sama toistui taas seuraavalla kahvitauolla. Ensin ajattelin, että hän taitaa olla hieman kiinnostunut minusta, kun noin katselee. Mutta parissa viikossa asia oli kääntynyt päälaelleen ja tajusin itse olevani häneen ihastunut.
Vieläkin minua punastuttaa, kun muistelen alkuhetkiä ja kuinka katselimme toisiamme salaa ja hymyilimme vienosti toisillemme. Hän alkoi kulkea työpisteeni ohitse ja toi joskus papereita, joita hänen ei välttämättä olisi tarvinnut ja minä aloin myös tehdä samaa hänelle. Jonkin ajan kuluttua rohkaistuin ja puhuin hänelle maailman menosta ja säästä..siis muista kuin työasioista ja pian jo juorusimme ties mistä.
Joka kerta hänen läheisyydessään takeltelin sanoissa, punastuin mitä typerimmistä asioista, pudottelin tavaroita ja tunsin hikoilevani vaikken ollut tehnyt mitään raskasta. Aloin nähdä hänestä unia öisin, ihan niinkuin en olisi hänestä jo koko päivän uneksinut. Hänen äänensä saa ihoni kananlihalle ja henkeni salpautumaan. Kun hän katsoo minuun, on minun katsottava pois tai muuten en enää tajua mitään mitä hän tai kukaan muukaan sanoo. Joka aamu iloitsen, jos hänen autonsa on parkkipaikalla, koska tiedän, että saatan nähdä hänet tänään.
Ystävystyimme myös Facebookissa ja toisinaan juttelimme chatin välityksellä. Muutaman kerran olemme olleet samoissa firmapainotteisissa juhlissa ja kerran istuimme sylikkäin. Mutta sitten läheisyyteni ilmeisesti alkoi ahdistamaan sinua ja et enää puhunut minulle niin usein. Tulin jokseenkin harhaluuloiseksi ja olin huomaavinani muiden työtovereiden käytöksessä ja puheessa jotain epäilyttävää ja sinäkin käyttäydyit erilailla heidän seurassaan. Päätin siis antaa sinulle tilaa ja odottaa jospa taas näyttäisit kiinnostuksesi ja voisimme aloittaa taas kaiken alusta ja ehkä mennä vielä pidemmälle. Olet edelleen päivä- ja yöunieni kohde.