Siis oletteko te mielestänne moraalisesti parempia ja hienompia kuin adoptio lapsenne bioloogiset sukulaiset?
Tuli vain mieleen kun adoptio vanhemmat jotka tänne kirjoittajat pitävät heitä lapsensa hylkääjinä.
Aika vanhanaikainen myytti mielestäni.
Aika moni adoptio äiti on tehnyt abortin, ja olisi ainakin jos olisi samanlaisessa tilanteessa joskus ollut.
Tuli vain mieleen kun adoptio vanhemmat jotka tänne kirjoittajat pitävät heitä lapsensa hylkääjinä.
Aika vanhanaikainen myytti mielestäni.
Aika moni adoptio äiti on tehnyt abortin, ja olisi ainakin jos olisi samanlaisessa tilanteessa joskus ollut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta minusta biologinen vanhempi ei ole hylkää.
Jos joku hylkäisi lapsen niin se tarkoittaisi mielestäni, että:
- lapsi jätetään heitteille: käydään baareissa yms ja lapsi on yksin kotona
- oman huonon olon takia lapsi ei saa fyysistä eikä emotionaalista huolenpitoa
- käyttäydytään niin että lapsi huostaanotetaan, lapsi joutuu lastenkoti / sijaisperhe kierteeseen
- lapsi jätetään sukulaisille / isovanhemmille
Minusta noissa kaikissa on kyse rakkauden puutteesta lasta kohtaan. Adoptiossa taas voi olla kyse rakkaudesta lapseen. Lapsi on niin rakas että sille halutaan antaa kaikki lapsen kehityksen kannalta olennaisin ja jos sitä ei itse voi / halua antaa niin silloin lapsi annetaan pois, vanhemmille jotka haluavat rakastaa lasta omanaan.
Romaanissa Keskipäivän haltija kirjailija Julia Franck kertoo isästään.
Julian isä oli 7-vuotias kun hän oli äitinsä kanssa vuonna 1945 Saksassa vilkkaalla rautatieasemalla. Äiti lähtee ostamaan matkalippuja ja sanoo: "Tulen kohta takaisin, odota tässä."
Poika odottaa, mutta äiti ei palaa, ei koskaan.
Julia kertoo että hänen isänsä menetti luottamuksensa naisiin ja ei koskaan asunut kenenkään naisen kansse, ei edes Julian äidin kanssa.
Tämä on hylkäämistä ja tämä on surullista!
Kuka voi noin julmasti jättää lapsensa? Miten lapsi selviää kun hän on siihen asti saanut elää äitinsä kanssa? Ja hänelle jäi muistot, mutta hän ei saanut mitään tilalle.
Adoptiossa lapsi saa perheen, lasta ei hylätä. Mutta ratkaisu pitää tehdä ajoissa. Suomessa lapsen voi antaa adoptioon vielä 6 kuukauden ikäisenä, mutta sen jälkeen asia on vaikeampi. (Mutta joskus silti mahdollista. Mitä pienempänä lapsi saa uuden kodin sitä aiemmin saa kiintyä vanhempiinsa ja sitä ei haittaa historia, niin kuin Julian isällä kävi.)
Hei,
lyhyesti: en pidä itseäni mitenkään hienompana tai parempana kuin ketään muuta. Lapseni biologiselle äidille olen erittäin kiitollinen ja haluaisin hänen tietävän, että lapsi on turvassa ja häntä rakastetaan. En pysty kuin kuvittelemaan, miltä hänestä on täytynyt tuntua luopuessaan lapsestaan köyhyyden vuoksi.
Mutta ap kirjoittajan viimeinen lausahdus on asiaton. Siitä huomaa, että kirjoittajalla ei ole adoptiosta omakohtaista kokemusta, edes ystäväpiirissä. Mukavaa syksyä, kuitenkin :)