Sarjoja 24 10 09.
1.
menneisyydessä
olet täydellinen ja
en ymmärtänyt
silloin kun vielä olit
taas hetkeni kadotan
---
kuinka rakkaani
hiekka juoksee sormista
pitelen rantaa
tietokoneen ruudulla
ihosi avaruutta
---
hiljaa tanssimme
poski poskea vasten
yön keveydessä
näppäimistö louskuttaa
askeleet avaruuteen
---
kirjoitan vielä
muutaman haparoivan
allegorian
rantaviiva kädellä
tyhjentyy ajan mereen
2.
kaikessa tässä
jotain muuttumatonta:
ruostumisessa
ihon uurtumisessa,
turvallista laulua
---
putoaa lehti,
syksyinen tuuli riisuu
kaunistuvat puut:
hiuksesi metsää vasten
hunnuttavat maiseman
---
aallonmurtaja
vapisevan selkäsi
takana pysyy,
ei pienestä myrskystä
murene meren kuohuun
---
katsoimme hiljaa
auringonlaskun kultaa
punaista verta
taivaan ja veden liike
näyttöpäätteen takana
3.
kaikessa tässä
on jotain niin pysyvää,
tahdon tavoittaa
sen mikä todella on:
nyt liikkuvan käteni
1.
menneisyydessä
olet täydellinen ja
en ymmärtänyt
silloin kun vielä olit
taas hetkeni kadotan
---
kuinka rakkaani
hiekka juoksee sormista
pitelen rantaa
tietokoneen ruudulla
ihosi avaruutta
---
hiljaa tanssimme
poski poskea vasten
yön keveydessä
näppäimistö louskuttaa
askeleet avaruuteen
---
kirjoitan vielä
muutaman haparoivan
allegorian
rantaviiva kädellä
tyhjentyy ajan mereen
2.
kaikessa tässä
jotain muuttumatonta:
ruostumisessa
ihon uurtumisessa,
turvallista laulua
---
putoaa lehti,
syksyinen tuuli riisuu
kaunistuvat puut:
hiuksesi metsää vasten
hunnuttavat maiseman
---
aallonmurtaja
vapisevan selkäsi
takana pysyy,
ei pienestä myrskystä
murene meren kuohuun
---
katsoimme hiljaa
auringonlaskun kultaa
punaista verta
taivaan ja veden liike
näyttöpäätteen takana
3.
kaikessa tässä
on jotain niin pysyvää,
tahdon tavoittaa
sen mikä todella on:
nyt liikkuvan käteni
Vastaukset 2
Vanhimmat
..teksti *huokaa*
Runossa on jotain salaperäistä, iätöntä, siinä on kirjailijan oma pieni maailma tietokoneen ääressä. Kuin runon minä tavoittelisi jotain mikä on käden ulottuvilla, mutta kuitenkin tavoittamattomissa..
Pystyin samaistumaan runoosi, se oli..
..aivan ihana:)
T.Flynight, yön perhonen
mielenkiintoisesta palautteesta.
"...kirjailijan oma pieni maailma tietokoneen ääressä. Kuin runon minä tavoittelisi jotain mikä on käden ulottuvilla, mutta kuitenkin tavoittamattomissa..."
Tankarunon tavujako on haasteellinen, ennalta asetettuna muotona se rajoittaa ilmaisua mutta on samalla etu, kun ei voi rönsyillä mihin sattuu joutuu sanomaan asiansa tiiviisti, seurauksena on uudenlainen runokieli, uudenlainen tapa puhua. Tunnen tankarunoutta vain pintapuolisesti mutta oikeaoppinen tanka ei käsittääkseni sisällä välimerkkejä ja koostuu yhdestä (5-7-5-7-7) tai kahdesta (5-7-5 7-7 tai 5-7 5-7-7) lauseesta, itse käytän yleensä 5-7-5 7-7 muotoa. Tankaa ei kuulu kirjoittaa sarjoina joissa seuraava täydentää edellistä vaan koko kuva pitäisi saada sanottua yhdessä runossa. Kirjoittamalla tankaa sarjoiksi esimerkiksi niin, että limittää sekaan runominän tarkastelua jolloin tanka ilmaisee jotakin tapahtumaa tai elämystä ja tankarunojen välissä olevat vapaamuotoiset osat luovat mielikuvan kirjoittajasta tarkastelemassa kirjoittamistapahtumaa ja muotoilemassa esitettyjä tankoja, on mukava tapa tuottaa abstraktioita missä "jotain on käden ulottuvilla, mutta kuitenkin tavoittamattomissa".
katsoa sinuun
kuin lausetta katsotaan
ruudulla tässä
kaikkien sanojen läpi
nähdä käden avaruus
vai sanoisinko
juuri sanottavassa
nähdä käden avaruus
en tiedä
kuva hänestä
joka nämä kirjoittaa
en ole minä
on jo itsessään toimiva haiku,
pienellä lisäyksellä siitä tulisi tanka
hmm
on jo itsessään
hyvin toimiva haiku
tässä ruudulla
pienellä lisäyksellä
siitä tulisi tanka
kuva hänestä
joka nämä kirjoittaa
en ole minä
minä kuitenkin tiedän:
tulkinnoittakin olet
ja minä sanon
katsoa sinuun
kuin lausetta katsotaan
ruudulla tässä
nähdä käden avaruus
siellä elämän liike