Isä lähti lasten (2) ollessa pieniä. Syyksi ilmoitti, että hän halusi terveet lapset, eikä saanut. Molemmilla lapsilla on vakava, perinnöllinen sairaus, joka vaatii valtavasti ylimääräistä työtä ja rahaa. (Eikä luonnollisesti tuollaisesta sairaudesta tiedetty mitään siinä vaiheessa kun lapset tehtiin, vaan ensimmäisen sairaus ilmeni vasta toisen raskausaikana.) Olimme naimisissa, joten yhteishuoltajuus säilyi eron jälkeen. Isä ei ole lastensa kanssa missään tekemisissä, ei ole edes nähnyt heitä montaa kertaa lähtönsä jälkeen (mistä on jo vuosia). Yhtään elatusmaksua en ole koskaan saanut, koska oikeudessa päätettiin, että isä yhteishuoltajana osallistuu maksuihin vapaaehtoisesti, eikä hänelle määrätä mitään varsinaista summaa. Hän ei tietenkään ole osallistunut sentilläkään koskaan. Päätöksestä valitettiin ja korkeimpaan oikeuteen ollaan menossa. Voiko oikeus todella vapauttaa isän maksamasta yhtään mitään sillä perusteella, että hän "maksaa vapaaehtoisesti"? Jos hänelle määrättäisiinkin jonkinlainen elatusmaksu, niin miten käy kaikkien rästimaksujen, joita en ole koskaan saanut? Ja erosta on jo vuosia. Lasten kulut ovat myös sairauden takia huomattavasti korkeammat kuin terveen lapsen. Molemmat olemme työssäkäyviä, eli mikään varattomuus ei voi olla syynä maksamattomuuteen.
Onko näin käynyt muille?
Kyselenkö tyhmiä?
7358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
- ja elatussopimuksenne ovat laatineet aivottomat idiootit, ja lasten etua ajaneet viranomaiset ja asianajaja pitäisi nakittaa virkavirheestä.
Kyllä sinua on kusetettu 6-0. Jos isällä on tuloja ansiotyöstä hän maksaa automaattisesti joka kk hänelle määrätyn summan. Ellei maksa haku lähtee ulosottoon jolloin ne peritään hänen palkastaan. Biologisella isällä ei ole mitään oikeutta/syytä jättää elatusmaksuja maksamatta. Et suostu enään termiin isä maksaa vapaaehtoisesti jos sulla kerran on näyttöä ettei niin ole käynyt. Tommoinen mies pitäis vetää munista hirteen. Jättää vastuun sairaista lapsista yksin äidille. Nyrkkiä pöytään muuten ei mitään tapahdu. Oletan että aloit kirj. ei ole provo.
avaus jossa ei ole päätä eikä häntää. Mikään oikeus ei päätä ettei yhteishuoltajuudessa tarvitse maksaa elatusmaksuja!
Toisaalta taas jos olet itse vapaaehtoisesti ollut asiasta samaa mieltä, niin etpä ole ajatellut lapsesi etuja pätkääkään!
Kaikki tosiaankin antavat ymmärtää, että isä joutuisi automaattisesti osallistumaan lastensa kuluihin myös yhteishuoltajuudessa. Niinpä lähdin luottavaisin mielin oikeuteen, kun sopimusta ei syntynyt. Isä voitti, eikä hänelle määrätty mitään elatusmaksua, vaikka sitä vaadimme (minä ja lasten asianajaja). Odotamme nyt pääsyä korkeimpaan oikeuteen, jossa isä ei toivottavasti enää suhteilla pärjää, kuten tähän asti. Nähtävästi kestää vuosia tuo sinne pääsy. Ilmeisesti isä kuitenkin nettoaa kaikki maksamatta jääneet maksut ennen uutta päätöstä? Muutaman vuoden kun vielä saa venytettyä asiaa, niin ei tarvitse maksaa mitään, koska lapset eivät ilmeisesti tule elämään kovin pitkään.
Mainittakoon vielä, että minä en suostunut siihen "isä maksaa vapaaehtoisesti" -päätökseen, vaan se on oikeuden määräämä asia. Hänelle ei siis ole määritelty mitään summaa, minkä voisi ulosottaa palkasta tai edes maksattaa Kelalla.
olethan selvittänyt, mitä vammais tai tms tukia saisitte Kelan kautta. Jopa omaishoidon tukea kunnalta jos kriteerit täyttyvät.
Esim korotetun vammaistuen( sairaan lapsen hoituen) saa aika hyvin ja se n 200e/lapsi. Veroton etuus.
Siihen tarvitsee tarkan lääkärin lausunnon vielä tarkemman oman selostuksen lapsen hoitamisen ja arjen vaativuudesta.
hyviä vastauksia. Lisään vielä vain sen, että avioliitto ei automaattisesti takaa yhteishuoltajuuden jatkumista avioeron jälkeen. Minä hain avioeron yhteydessä yksinhuoltajuutta ja sain sen.
Tsemppiä ja jaksamisia sulle!! Taatusti on raskasta kun sairaat lapset ja pitää käräjiä käydä:( miten itse jaksat? saatko hoito apua? Myös sinun oma jaksaminen on tärkeää!!