On yö. En saa unta.
Makaan vuoteellani kuunnellen sateen rauhallista ropinaa ikkunaani vasten.
Vesipisarat ovat kuin tuhannet ja jälleen tuhannet pienen pienet lasihelmet jotka vierittyään pöydän reunalle
putoavat alas halki ilman.
Lopulta pysähtyen vasten vanhaa puu lattiaa. Ikkunaani.
Kuin lasihelmi on myös kyynel poskellani, joka alas vierii miettiessäni sinua.
Taivas on synkkä kuin kuolema. Synkkä on myös sieluni, joka yksin valvoo pimeässä huoneessa, vanhassa nitisevässä vuoteessa.
Suljen silmäni.
Sateen ääni loittonee hiljalleen, kadoten lopulta kokonaan.
Pian jäljellä on vain levinnyt kajali ja kyyneleistäni kostea tyyny.
On aamu.
Makaan vuoteellani kuunnellen sateen rauhallista ropinaa ikkunaani vasten.
Vesipisarat ovat kuin tuhannet ja jälleen tuhannet pienen pienet lasihelmet jotka vierittyään pöydän reunalle
putoavat alas halki ilman.
Lopulta pysähtyen vasten vanhaa puu lattiaa. Ikkunaani.
Kuin lasihelmi on myös kyynel poskellani, joka alas vierii miettiessäni sinua.
Taivas on synkkä kuin kuolema. Synkkä on myös sieluni, joka yksin valvoo pimeässä huoneessa, vanhassa nitisevässä vuoteessa.
Suljen silmäni.
Sateen ääni loittonee hiljalleen, kadoten lopulta kokonaan.
Pian jäljellä on vain levinnyt kajali ja kyyneleistäni kostea tyyny.
On aamu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.