Puhut kylmiksesi
sateen kieltä lumpeiden
(en tiedä mitä haluan
että haluan)
välillämme liian vähän
viljapelto kristallikruunu sekä tuo ranta
etäisyydet hempeillen
läheisyys jo kalskahtaa
asiasta kolmanteen
pakenet
värittämään valtakuntaa
vedenalaiset sanat keksitään myöhemmin
niinhän te merenneidot usein
ja päivien polvet taipuvat
kaikki on nyt selvää
ennen
sateen kieltä lumpeiden
(en tiedä mitä haluan
että haluan)
välillämme liian vähän
viljapelto kristallikruunu sekä tuo ranta
etäisyydet hempeillen
läheisyys jo kalskahtaa
asiasta kolmanteen
pakenet
värittämään valtakuntaa
vedenalaiset sanat keksitään myöhemmin
niinhän te merenneidot usein
ja päivien polvet taipuvat
kaikki on nyt selvää
ennen
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sun runossas puhuu pohjoinen
rantojen kohmeiset aallot
Kiville jäätyvät pisarat
Ja se suuri jokin
pinnan alla
Huuto jolle ei ole sanoja
Kiitos. Monesta lähteestä ammennettua.
pohjoisen rannat
katsottu usealla tavalla
sinun silmilläsi pimeään
pinnan alla elämämme
veden varassa maailmamme
mereen kuulumaton pisara
majakan valaisema huuto
sanon vain;
hiivatin mahtavaa tekstiä tässä sain juuri lukea
kirjoittamanasi.
Puehan kuules joku tumma viitta,
olet ansainnut sen mystisyydelläsi =)
siis vähintään sen.
kiitos. Ostin Hulluilta Päiviltä Anna Ahmatovan runoja, lueskelin niitä yhtenä iltana.. teki mieli sanoa jotain, vastata, mutta runoilijahan oli jo mennyt.. tuo oli eräs lähtökohta, mutta siihen sekoittui sitten paljon muuta..
Vai tumma viitta...hmm..kuitenkin mieluummin ottaisin valkeaa vaatetta.. en tahallani ole mystinen.. hmm.. mutta kai miehilläkin sitten on salaisuutensa ja mystiikkansa, ehkä naisten mielestä.. :)
Mielenkiintoisia kohtia - enteitä, vastakohtia..
kaikki on nyt selvää >< ennen
etäisyydet hempeillen >< läheisyys jo kalskahtaa
Yleensä käytän jatkuvaa sarjaa.. asiasta kolmanteen, neljänteen ja viidenteen jne. :)
Paulo Coelho:
Ihmiset hallitsevat omaa kohtaloaan.
He saattavat toistaa samat virheet
ja paeta kaikkea sitä mitä haluavat ja mitä
elämä asettaa auliisti heidän eteensä.
Kiitos.. enteitä todellakin.. kaikki on selvää, mutta jotenkin tiedostaa että kuitenkin vain ohuen langan varassa.. pieni muutos saa suunnitelmat uusiksi ja sekaisin... vastakohtia pyrin käyttämään harkiten... Paavo Haavikosta pidän.. hänen jälkeensä on paha kirjoittaa enää mitään metsästä tai vastakohdista.. mitä uutta voi enää sanoa.. kuitenkin, vastakohtiin perustuu paljon maailmassamme...hmm... mutta metsä on minulle kyllä tuntemattomampi ja vieraampi kuin vastakohdat. Ja mille muulle miehen ja naisen suhde perustuu kuin vastakohdille.
Tuon jatkuvan sarjan metodin voin kyllä hyvin kuvitella... :)
Samoja virheitä en halua toistaa, kuitenkaan en halua virheetöntä elämää... ennemminkin oppia suhtautumaan siihen että virheitä tulee. Enkä välttämättä edes halua saada kaikkea mitä haluan... pakomatka on usein mielenkiintopisempi kokemuksena kuin yltäkylläisyydessä eläminen.
Arvostan kommenttiasi "pakomatka on usein mielenkiintopisempi kokemuksena kuin yltäkylläisyydessä eläminen". Kuka on sanomaan, onko pako myönteistä vai kielteistä? Vastapainona voi olla esim. jämähdys.
Vastauksena myös runossani olleeseen kommenttiin. Minulla on pahana tapana tutkia myös omia piilovaikuttimia. Tunnen itsestäni myös sellaisia "paheita", kuten tietynkaltainen ylimielisyys. Toisaalta varon myös satuttamasta toista, vaikka se voi johtaa toisen siihen luuloon, että toisella on oikeus tehdä se.
Asiasta kolmanteen, mietin kuinka moni on täällä mielipiteillään ulkokultainen? Vai tuntevatko ihmiset itsensä huonosti? Onko pahinta petomaisuutta tyytyminen, joka saattaa johtaa ihmissuhdesotkuihin?
"Ylimielisyys", kuten lainausmerkkeihin laitoitkin, on vain hyvästä. Ymmärrän sen tarkoittavan vain tervettä itsetuntoa. Yleensä ihmiset ovat vähän ylivarovaisia omasta itsestään. Puutetta on sellaisesta "Minähän pystyn" ja "minähän olen aivan ok"-mentaliteetista.
Hmm.. en oikein ymmärtänyt kysymystäsi ulkokultaisuudesta.. koetan siis vastata.. Minä en ainakaan ole ulkokultainen, kun olen sisältäkin kultaa... täällä on ehkä helppo olla "ulkokultainen", tai paremminkin ehkä korostaa niitä parempia puoliaan, eihän täällä koko elämä sillä tavalla ole esillä kuin oikeassa maailmassa...
Tyytyminen..pitää punnita vaihtoehtoja, ja niinhän ihminen varmaan tekeekin.. jos hyppään tuohon, se johtaa tuohon.. tyytyminen voi tuntua riskiä paremmalta..hmmm... ihmissuhdesotkut johtuvat toisen ihmisen läsnäolosta.. jos toinen on sellainen sotkua aiheuttava persoona, rauhanhäiritsijä... on niin vaikea puhua samaa kieltä, asettaa yhteiset tavoitteet.. hmm... tyytyminen ei ole hyvä asia.. harvoinhan ihmissuhde toimii.. toimiiko toinen sen paremmin.. tyytymättömyyttä joka tapauksessa on tulevaisuudessa.. hmm..vähän synkistellen, heh :)
Ja siellä tyrskyjen keskellä,
siellä sumeassa pimeydessä,
sua jokin odottaa,
anna tuon synkän
majakan valon
siihen kajastaa.
Älä heitä toivoas,
kuuntele sydäntäs,
niin sut turvaan vie
tuo merenalainen
tie.
Ehkä sieltä löytyy
kultaranta,
tai sitten jalkojas
polttaa
helvetin santa.
Uskallatko sukeltaa,
katsoa, mikä pinnan
alla odottaa?
Anteeksi häiriöni...
Ei kannata anteeksi pyydellä, ei syytä.
On synkkä majakka.
Vielä synkempi majakanvartija.
Nähnyt monta ajastaikaa
monta kuunkierron lasta matkallaan.
Näillä rannoilla
toivo on heitetty
verkkona veteen.
Näillä rannoilla
kuukin näyttäytyy
häpeän puna poskillaan.
Meren alla kulkee tie
monen etsimä, harvan löytämä.
Sen löytääkseen täytyy sukeltaa
tietämättä, taitamatta.
Kuten muinoin teki majakanvartija
joka synkkeni yhdessä yössä.