Kylmyyttä satuttavaa
joka heijastaa sitä kalpeaa valoaan
mitä sydän sydämelle nyt tuntee
ja vaikka kävelen pois
silti jälkesi jää ikävääni.
Kauneutta lumoavaa
kalpean kuun hämärässä ja tähtien meren alla
hangella kimaltelee
kuin timantteja
sydämesi aarretta
ja ikäväni kanssa kahdestaan
jään kaipaamaan.
Taas sataa
niin minäkin alas tulen
haaveiden ja unelmien taivaalta
katson mustaa maata ...
joka heijastaa sitä kalpeaa valoaan
mitä sydän sydämelle nyt tuntee
ja vaikka kävelen pois
silti jälkesi jää ikävääni.
Kauneutta lumoavaa
kalpean kuun hämärässä ja tähtien meren alla
hangella kimaltelee
kuin timantteja
sydämesi aarretta
ja ikäväni kanssa kahdestaan
jään kaipaamaan.
Taas sataa
niin minäkin alas tulen
haaveiden ja unelmien taivaalta
katson mustaa maata ...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämä ihan koskee,
sieluun asti se raapaisee viileydellään
vaikka siinä onkin hyvin paljon kauneutta.
Älä katkaise niiltä unelmilta siipiä,
ne on Sinun voimavarasi tänään ja huomenna.
Jos tämä runo ei ole rakkausruno, niin mikä
sitten on ?
Ei helvata,
jo ensimmäinen säkeistö tempaa upeudellaan
mukaansa ja jatko vain täydentää edeltävää.
Jouni, voimia päiviisi ja iloa - niitä minä Sinulle toivon.
Mutta kirjoita, kirjoita ja koeta löytää valoa !
... on hyvä paikka haudata unelmiaan
tosin ne keväässä uudestaan kasvonsa paljastaa
ja vievät taas unet
niiden tilalle tulevat.
kyllä kaiketi osaan iloisemminkin kertoilla
kunhan saan sellaisesta ajatuksesta kiinni.
kiitän sinua vierailustasi rakas ystäväin ja mestarini
ja upeaa uutta viikkoa toivotan sinulle
lämmöllä sydämestäni.
Runosi alkaa sanoin... "Kylmyyttä satuttavaa"
mutta runosi ei ole kylmä, mutta jollaintapaa satuttava kyllä.
Ikävän ja kaipauksen lumoahan tämä on, kauniilla tavalla kirjoitettuna.
Kaikkea hyvää elämääsi ja voimia Sinulle toivoen Diinaliin.
... kuin yhden tapahtuman läpi käyntiä
joka tuntuu viipyvän minussa kunnes armahduksensa suo.
kiitoksia kauneista sanoistasi
ja minäkin toivon kaikkea hyvää elämääsi
ja tosi paljon sitä elämän myötätuulta
kuten hyvää alkavaa uutta viikkoa.
siellä täällä sydämen pieniä palasia
kimmeltää hangella aivan kuin lasia
ei haaveet ja unelmat loputtomiin kanna
jos ei niille edes hieman lämpöä anna
pimeyden syöveriin polku vie
mitä tuo tullessaan se lohduton tie
http://www.youtube.com/watch?v=tGvzzLEP03Q
... sitten
vaikka ainahan se iloksi tulee
mutta hyväksi ?
ei milloinkaan.
tuo kohta: 'jos ei niille edes hieman lämpöä anna'
niin se pitää kaiketi paikkansa,
ainakin näin äkkiä luulisi.
kiitän hyvästä ajatuksia antavasta palautteesta
ja toivotan uutta hyvää alkavaa viikkoa sinulle.
Sinä olit kuin lumottu minulle, enkä saanut
iytseäni iriti Sinusta, vaikka tajuntaani
vuoti, ettemme kuulu yhteen, ole
rakenteita toisillemme.
Lopulta sinä kohosi kohti ylempää taivasta,
minä vaipua alemmas kohti tuman maan
autiota pintaa, olin irralaan, vapaana
lumostasi, erilleen kuljimme.
Ja minä tiedän kuinka vaikertavat minussa
ensi päivät ja kuukaudet vailla Sinua,
miten viileässä kuljen, alas syöksyn,
aarre minussa liukenee..
Se kuumuus tuottamasi, vaihtuu ja jää valtaa
sijaa, en silti kulje hukkaan tai kadotukseen,
en vaella varjojen maille, sillä aina, joka
vuosi, Rakas maani vaalenee..
..ja minä elän, unelmani elää..
Rakastamisesta..
http://www.youtube.com/watch?v=HCXIGJ9y9rk&feature=related
Kiitos Runostasi.
Rakkauden jälkeen ikävä aina kajoaa ja viileä tuntuu.
On ollut niin hyvä ja se pois kääntyy, ajatusten kohokuviot
kääntyvät alas, tunteiden huiput, erämaaksi muuntuvat..
Ja kuitenkin..unelma jossain kuiskaa..Rakkauden
suuri mahdollisuus..
Tässä Rakkausrunossasi oli aitoutta
joka otti kiinni.
Kynäsi jälki pysäytti ja loi ihan
omaa tunnelmaa ja tunteita.
Taitoa, rohkeutta ja avoimuutta, sitä
tekstisi ilmentää, tuo julki.
Loppuun saakka huippurunosi
tämä.
Voimia ja kannustusta päivääsi
hyvä Ystävä.
... kätkeytyy vaikka jalkoihin
saa niihin vauhtia kun kotia kohti kiirehtii.
suo lämmön kuin viluiseen aamuun herää
kohti lämpöpatteria käänähtää sitä vasten painahtaa.
kaikkea mahdollista kauneutta olit lumottu nainen
mutta katseesi lumiukon hiilenpala silmistä tuomitsivat
kadotukseen minut ...
kyllä saa ihmetellä ja ihailla mestarin luomisvoimaa,
aina vaan löytyy sinulta uutta runoa, sellaista tosi hyvää kuten tämä
jonka päätät aivan huikaisevan upeasti
joten hyvä ystävä hyvä !!!
no olihan tämä vähän kylmä kertomus
vaikka naamioin tätä vähän savuihin ja peileihin
tämän satuttavuutta.
ihan hyvä vaikka itse sanonkin hihii.
kiitos taas kun poikkesit ja kiitos myös runostasi hyvä ystäväin
ja toivotan leppoisan rauhaisaa iltaa sinne päin.
Usein ,rakastamisessa käy noin.. Yksin, saa kantaa sydämessään,kaiken surun..Voi ,kun kevät toisi iloa,eikä paljastaisi sirpaleita, mitä talven aikana on putoillut hangelle..Mitä muuta,elämässä onkaan,kuin ikuinen toivo paremmasta.. Se toivo pitää meidät hengissä..Ei luovuteta,vaikka talvi tuo vain surullisia mietteitä..
Runosi on kaunis ja surumielinen..Kiitos jälleen kerran.. Iloa päivääsi,kuitenkin ..t.Irkku
... ' näen ' ystävän.
no eihän sitä tiedä kuinka rintamalinjojen
toisella puolen voidaan
mutta luulempa ettei olla moksiskkaan.
no ei tietenkään luovuteta valmentaja !
katkeraan tai onnelliseen loppuun
meni sitten syteen tai saveen.
kiitos rakas ystäväin sanoistasi
ja toivotan symppiksien iltaan mitä parhainta hyvää ja kaunista
lämmöllä sydämestäni.