Minulla on sellainen tilanne että mies valehteli,petti ja lähti kun olin puolessa välissä raskautta. Kun hän jäi kiinni valehtelusta ja pettämisestä hän pakkas tavarat(en käskeny vaan toivoin että lapsen takia puhutaan asiat selväksi)ja lähti. Pyyteli ensin kovasti anteeksi ja annoinki,kasvokkain ei puhuttu eikä pyytäny anteeksi,vähän aikaa siitä meni ja sit yhtäkkiä keksi ettei ole valmis isäksi. Hänen vanhemmat ei hyväksyny raskautta missään vaiheessa vaikka ollaan reilusti yli parikymppisiä ja oltiin oltu vuosi yhdessä(ex oli ihan innoissaan ensin lapsesta ja heti halus pitää lapsen kun kuuli raskaudesta). Ex katos pariksi kuukaudeksi,ei pitäny mitään yhteyttä. Päivää ennen synnytystä oli sektio perätilan vuoksi ilmoitti itsestään,lupas tulla käymään ku syntyy,kun lapsi synty kysy monta kertaa että onhan terve!? Yhtäkkiä taas katos yli pariksi viikoksi eli ei käyny,no sitten taas antoi kuulla itsestään ja tuli käymään ja käyny sen jälkeen aina joskus. Mutta nyt on tilanne se että VAATII yhteishuoltajuutta vaikka käräjien kautta, miten voin luottaa häneen enää että pysyy lapsen elämässä lapsi nyt 4kk ja hän tekee sellaista työtä ettei mitään mahdollisuutta vaikka päästä päivällä esim.pankkiin jos tarvii kummanki allekirjoituksen. Olen antanu hänen olla lapsen kans niin paljon kun haluaa,jopa kuljettanu hänen vanhempien luona kun nyt haluavat lapsen elämäänsä ja se on minusta hienoa. Toki olen vieläki vihainen kaikesta tuosta mitä teki,silloin tuntu kuin ois miekalla sydämmen läpi hakannu mutta lapsen takia yritän kovasti"antaa anteeksi". pitäiskö suostua yhteishuoltajuuteen?
Mitä tehdä!?
yhmamma
18275
0Äänestä
Vastaukset 18
Vanhimmat
suostu yhteishuoltajuuten. Anna toisen vaikka haastaa käräjille, jos siihen asti mennään. Jos hän nyt jo on hyvin ailahtelevainen osallisumisessaan lapsen elämään, niin yhteishuoltajuus mahdollista kiusanteon lisääntymisen.
Sinulla on automaattisesti yksinhuoltajuus. Onko isyys vahvistettu? Siihen miehellä on oikeus. Miten sukunimi, onko vauvalla sinun sukunimesi? Hyvä valinta silloin, jos mies ei ole elämässänne mukana kuin satunnaisesti jos silloinkaan.
Isyys on vahvistetty, halusin ihan dna testin että ei voi ainakaan muuta väittää parin vuoden päästä kun ei ehkä taas kiinosta. Lapsella on minun sukunimi. Onko exällä mahdollista saada yhteishuoltajuus oikeusteitse?
sellainen tuosta sun tekstistä, että miksi teette lapsia sellaisten miesten kanssa, joita ette tunne?
Aika vastuutonta mun mielestä - varsinkin kun se on sitten se lapsi, joka siitä saa kärsiä.
milloin tuntee toisen oikeasti? eikö sitä sanota että vaikka ois 50vuotta yhdessä ei tunne toista täysin.. Ihmisten on helppo puhua ja viisastella. Sit ku omalle kohdalle kolahtaa unohtaa ne omat kullan arvoiset neuvot. sanon kokemuksesta tuon, itse mietin aina ennen raskautta miks tehdään lapsia ku ei tunneta mutta katsos nyt kolahti omaan nilkkaan.. mutta en kadu, ihana lapsi on jota rakastan enemmän kuin mitään. exän olemisia ja tekemisiä en voi päättää.. ikävä kyllä. kiitos sinulle kommentista mutta mieluusti kuuntelisin neuvoja enkä jälkiviisauksia.
Ei toisen tunteminen ole aikaan sidottu, vaan oman itsen tuntemiseen ja rakastamiseen. Jos ei tunne ja rakasta itseään, on lähes mahdotonta tutustua kehenkään muuhunkaan.
okei.. no kumpi meistä ei itseään oikeasti rakastanu, minä vai mies? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen:)
että pieleen meni valinta sinulta, kun et edes tiedä rakastatko itseäsi vai et.
Arvasinhan minä!
Kyllä minä tiedän itseäni rakastavan mutta kysyinki sitä sinulta:) Minä en ollut epävarma enkä pettäny vaan mies mutta voin silti sanoa etten täydellinen ole vaan ihminen joka tekee eredyksiä ja lapsi ei ollut erehdys että en ymmärrä miksi meni pieleen pärjään hyvin yksin lapsen kanssa,voitko valaista asiaa minulle?rakastin kyllä miestä pyytteettömästi eikö silloin ole"normaalia"pitää lapsi kun tullaan raskaaksi ja molemmat niin toivoo,mistä olisin voinu tietää näin käyvän? en omista kristallipalloa jos sinä omistat lainaan mieluusti sitä. Mutta kuten sanoin minä en voi päättää miehen tekemisistä ja valinnoista. Ja minä kysyin pitäisikö yhteishuoltajuuteen suostua en sitä että mitä olisi pitäny tehdä ettei jää yksin, nimittäin sen tietää kaikki.. selibaatti:D että älä siekään harrasta sänkyhommia niin säästyt tuollaiselta:)
pääsen siihen päätelmään, että et rakasta itseäsi, koska menit yhteen miehen kanssa, jota et tuntenut. Päättelin tämän johtuvan siitä, että et tunne itseäsikään.
Juu, lapsi ei ole erehdys, mutta sinä teit erehdyksen. Kärsit siitä, se on luettavissa aloituksestasi.
Et tarvitse kristallipalloa, vaan aikaa tutustua itseesi, tosin sekin on nyt hankalampaa, koska hankit lapsen. Luultavasti tulet toistamaan samaa virhettä lopun elämääsi. Mutta ei se minua haittaa, mutta sinua kylläkin.
Selibaatti? Oletko kuullut tai lukenut ehkäisystä? Ja ehkä se selibaatti todellakin on tarpeen niille, jotka eivät vielä tiedä mitä haluavat......
Ihminen tekee ja oppii virheistään. Virheiden kautta ihminen oppii itsensä tuntemaan. Varmasti olet oikeassa että minun mies valinta oli virhe ja väärä mutta tuota en allekirjoita että itsensä tunteminen sen estää koska virheet ja elämä muokkaavat sinua aina. Monet avioliitot päättyvät vuosien jälkeen syystä tai toisesta ja jompi kumpi jää pyörittämään arkea lasten kans. Jos monta vuotta rakastaneet ja hyvin meni,en usko että itsensä tuntemisesta kaikki on kiinni ja yhtäkkiä itsensä"kadottaa"kun ero tuli. Syyt ja sattumat ohjaa ihmiselämään,jopa sinun seuraava valinta voi olla väärä mutta kestätkö sen ja hyväksyt?
Ei virheet mitään opeta, jos niitä ei osaa käsitellä oikein! Ensimmäinen edellytys on, että myöntää virheensä, muuten ei kasvua voi tapahtua. Virheitten teko ei siis kasvata!
Itsensä tuntemisesta on kaikki kiinni. Kun ei tunne itseään, ei tiedosta tarpeitaan.
Ne, jotka uskovat vain sattumien ohjaavan elämäänsä - hakkaavat päätään seinään loppuikänsä.
Niin ei tarvitsisi olla.
ei ei ei...Älä missään nimessä anna yhteishuoltajuutta miehelle. Todennäköisesti hän ei sitä saa edes käräjöimällä joten syytä huoleen. Ja tuskin lähteekään käräjöimään vaikka niin uhkailee. Katsele rauhassa tilannetta ensin ja jos mies osoittaa olevansa yhteishuoltajuuden arvoinen niin se on sit eri asia. Yksinhuoltajana sinulla on päätösvalta lasta koskevissa asioissa. Minusta mies ei ole valmis huoltajaksi jos on aikanaan lasta paennut. Mietipp' tarkkaan miksi mies ylipäätään haluaa yhteishuoltajuuden jos ei ole valmis ensinkään asumaan sinun ja lapsen kanssa. Ongelmia luvassa jos siihen leikkiin alat.
Sitä olen yrittäny kysyä miksi ihmeessä haluaa yhteishuoltajuuden, mitään vastausta en ole siihen oikein saanu. Kun hän saa olla lapsen kanssa niin paljon kun haluaa, kaikissa"tärkeissä"lasta koskevissa asioissa kysyn hänen mielipidettä.. en käsitä miksi ihmeessä täytyy se yhteishuoltajuus saada. Ja sinä"ilkikurimus"tiedän että yrität minua provosoida,se on helppoa kun itse ei ole kokenu. Niin minäki tein joskus joten en osaa pahastua sinun puheista, se on sinun mielipide. Kyllä vain sattumilla on paljon tekemistä elämässä, on sattumaa kun tapaat vaikka tulevan aviopuolison ensimmäisen kerran ja on sattumaa kun hirvi hyppää autosi eteen. En väitä sattuman ohjaavan kaikkea elämässä mutta tarkoitan sattuman aloittavan tapahtumien kierron tai kulun.
ethän?aviopuoliso tai lapsen toinen vanhempi ei ole sattumaa vaan se kyllä valitaan.jos valittee väärin on syy ihan omassa itessä.
Nyt haluatte tahallaan ymmärtää väärin. On sattumaa kun ENSIMMÄISEN kerran tapaatte, sen ENSI kohtaamisen jälkeen itse päätätte alatteko tapailemaan sitte seurustelemaan ja teettekö joskus lapsia ja menettekö naimisiin. SATTUMA aloittaa siis tapahtumien kulun. Sinä voit tavata sen ihmisen vaikka kahviossa ensimmäisen kerran, on sattumaa että satutte yhtä aikaa sinne,mutta sinä voit jatkaa tapahtumien kulkua antamalla vaikka puhelin numeron. Nyt karattiin niin kauas minun alunperäisestä kysymyksestä,haluan mielipiteitä ja kokemuksia en jälkiviisaita neuvoja"jos olisit tehnyt niin ja näin niin asiat olisi noin ja niin"..
ääliö vertasit hirvikolaria ja suhteen alkamista toisiinsa.suhteet alkavat vasta kun asianomaiset niin haluaa.hirvikolarilla taas ei ole mitään tekemistä oman tahdon tai valinnan kanssa.
Pakko on näin etäisänä ottaa kantaa asiaan.
Meillä erinäisistä syistä päädyttiin eroon pari vuotta sitten, kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä. Meillä asiat ovat menneet kaikenkaikkiaan hyvin, mutta tiedän aivan riittävän monta tapausta, joissa asiat eivät ole menneet ihan putkeen.
Ex-miehesi ailahtelevaisuus on kyllä sitä tasoa, ettei hommat tule sujumaan, jos suostut yhteishuoltajuuteen. En usko, että ikinä pystyt oikeasti antamaan anteeksi ja minusta sinun ei tarvitsekaan. Kunhan et myrkytä mieltäsi katkeruudella ja vihalla. Elä omaa elämääsi eteenpäin ja nauti lapsestasi.
Ilkikurimukset kommentit voi jättää omaan arvoonsa. Ei meistä kukaan ole semmoinen ennustaja, että voisi tietää ihmisen tavatessaan, tuleeko olemaan tämän kanssa lopun elämäänsä. Itsekin olin ex-vaimoni kanssa yhdessä yli 10 vuotta ennen eroa ja nyt vasta tunnen löytäneeni "sen oikean". Enkä silti tiedä, tulemmeko olemaan kuolemaan saakka yhdessä. Enkä haluakaan tietää sitä. Täytyy vaan asennoitua siten, että yhdessä ollaan.
Älä nyt provosoidu, eihän niillä ole muuta yhteistä kuin sattuma, eri mittakaavassa ja melkein ääripäät, sinä nyt et voinu asiallisesti sitä ottaa vaan haukkua.Tietysti ihminen ite päättää suhteet ja hirven tuloa ei päätetä, vaan ensi kohtaaminen on sattumaa ja sen hirven tulo tielle,minä päätin omasta suhteesta, miehestä ja lapsesta,mies oli virhe mutta loppujen lopuksi hyvä virhe, sain ihanan lapsi. Kiitos"yksinhuoltajaäiti","jjjjjjhhhh"ja"isä etänä", mukava kun tuli teiltä asiallinen kommentti:) olen jo omasta mielestä päässy hyvin eteenpäin ja en ole katkeroitunu, toivon vaan kovasti hänen olevan hyvä isä lapselle eikä enää hylkäis, rahalla ei ole väliä minun tuloilla pärjäämme hyvin. Emme kuitenkaan riitele koko ajan vaan yritämme olla asiallisia,tuo yhteishuoltajuus on ainut erimielisyyden aihe ja välillä siitä keskustelemme.