oon nyt törmänny monesti tilanteisiin missä äidit kertoo että heidän vauvat on ruvennu pikku hiljaa sanomaan joitain sanoja kuten äiti, isi, mummo, kukka, kissa jne. en ole kuitenkaan kuullut kyseisten vauvojen koskaan noita sanoja sanovan. Itsellä tuli tällainen tilanne vastaan neuvolassa: Kahdeksan kuinen vauvani istui sylissäni ja jokelti. Sitten hän tapansa mukaan rupesi toistelemaan ÄTTÄTTÄITÄITÄITÄITIÄIÄITÄI ja siihen neuvolan täti totesi riemusta hihkuen että "oijoi teidän pikkunen osaa sanoa jo äiti!!" katsoin siinä vähän hoopona että niin kai sitten ja lähdin ihmeissäni pois. Eihän tuo nyt mikään sana ole! Lapsi toisetelee tuota samaa ättättääääitää litaniaa vähän väliä täysin tilanteesta riippumatta. Toinen mitä toistelee paljon on dädä. Eli jos olisimme englantilaisia niin hihkuisimme riemusta että nyt se meidän tyttö osaa sanoa isä!!
Itse olen ajatellut että sitten kun lapsi selvästi esim sanoessaan jotain ÄTTÄ tai ÄITTÄ siis selvästi kutsuu minua eli äitiä, niin sitten se osaa puhua. Kyllähän noita sanoja tulee varmasti vaikka mitö jos vähän kuuntelee mutta eihän ne mitään tarkota. En sano että pitäs juuri ne oikeat sanat osata sanoa mutta jos esimerkiksi aina pallon nähdessään sanoo pa niin silloin vauva on oppinut yhdistämään sanan ja asian. Mutta ylimalkainen ättätättädädädädä ei minun korvaani kuulosta äitiltä ja isältä.
Niin sitä vaan mietin että mitä te laskette puhumiseksi? Jo kahdeksan kuinen vahingossa ääntää mummo niin onkohan se silloin muistellut isoäitiään vai olikohan kysessä vahinko? mene ja tiedä. Onhan se tietysti jännittävää kun oma kullannuppu huutaa äitiä ekan kerran, mutta uskon että ERITTÄIN monet liioittelevat lapsensa puhelahjoja.
Itse olen ajatellut että sitten kun lapsi selvästi esim sanoessaan jotain ÄTTÄ tai ÄITTÄ siis selvästi kutsuu minua eli äitiä, niin sitten se osaa puhua. Kyllähän noita sanoja tulee varmasti vaikka mitö jos vähän kuuntelee mutta eihän ne mitään tarkota. En sano että pitäs juuri ne oikeat sanat osata sanoa mutta jos esimerkiksi aina pallon nähdessään sanoo pa niin silloin vauva on oppinut yhdistämään sanan ja asian. Mutta ylimalkainen ättätättädädädädä ei minun korvaani kuulosta äitiltä ja isältä.
Niin sitä vaan mietin että mitä te laskette puhumiseksi? Jo kahdeksan kuinen vahingossa ääntää mummo niin onkohan se silloin muistellut isoäitiään vai olikohan kysessä vahinko? mene ja tiedä. Onhan se tietysti jännittävää kun oma kullannuppu huutaa äitiä ekan kerran, mutta uskon että ERITTÄIN monet liioittelevat lapsensa puhelahjoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä en alkuun meinannut uskoa kun lapsemme sanoi ensimmäisen kerran isi. Eihän se nyt mitenkään selkeästi sitä sanonutkaan vaan jotenkin issi tai vastaavaa, ikää oli 9kk. Kyllä se sitten oli vaan uskottava kun lapsi vielä konttaili ympäri kämppää etsimässä isiä samalla kun hoki sitä sanaa. Parin päivän päästä tuli myös äiti, tai siis äti. Selvästi sen kuitenkin aina kuuli. Iloisena kerroin tästä sitten eräälle sukulaiselle mutta eipä se lapsi sitä tietenkään kenenkään muiden kuullen ikinä sanonut. Vähän alkoi jossain vaiheessa jo hävettää kun niin olin kertonut että sanoo isi ja äiti muttei kukaan sitä ikinä päässyt kuulemaan. Nyt vuoden ikäisenä ei noita sanoja kuule kuin ihan silloin tällöin. Uusia sanoja ei ole kovinkaan montaa . Itse en sano että lapseni vielä puhuu koska hän sanoo vain muutamia sanoja.
Minun esikoiseni sanoi ensimmäisen sanan ollessaan 8kk. Sana oli hauva. Itse en ollut paikalla, kun hän sen oli sanonut. Ja vaikea oli sitä uskoa, mutta uskottava se oli, kun pian sanoi sen minunkin kuullen. 9 kk iässä sanoi pappa.