Olisin kysyn teiltä sellaista, että oletteko kuinka huolissanne, jos lapselle tulee helposti mustelmia, esim sääriin, ja muualle kehoa? Lapsi on leikki-ikäinen, ja hänelle tulee erittäin herkästi mustelmia, kukaan ei häntä kaltoinkohtele, vaan on aivan normaali, hyvinvoiva lapsi. Itseä äitinä kuitenkin välillä mietityttää mitä hoitajat mahtavat ajatella, ja pelottaa, jos he ajattelevat että lasta kaltoinkohdellaan.
Eikö se näy lapsesta muutenkin jos on hunot kotiolosuhteet? Luotan jotenkin siihen, että lapsesta näkee voiko se hyvin vai huonosti. Olen ehkä hieman ylihysteerinen, joten haen helpotusta täältä. Lääkärillä ollaan asian kanssa käyty, verikokeet otettiin mutta selittävää syytä ei löytynyt. Meille perhe ja lapsi on kaikki kaikessa ja vietämme yhdessä aikaa, hellimme ja kehumme, harrastamme ym.
Eikö se näy lapsesta muutenkin jos on hunot kotiolosuhteet? Luotan jotenkin siihen, että lapsesta näkee voiko se hyvin vai huonosti. Olen ehkä hieman ylihysteerinen, joten haen helpotusta täältä. Lääkärillä ollaan asian kanssa käyty, verikokeet otettiin mutta selittävää syytä ei löytynyt. Meille perhe ja lapsi on kaikki kaikessa ja vietämme yhdessä aikaa, hellimme ja kehumme, harrastamme ym.
Vastaukset 6
Vanhimmat
paitsi jotkut osaa olla ovelia...
Meillä on sama juttu. Nyt jo aikuinen poikani oli pienenä, ihan jo vauvana, aina mustelmilla. Jopa pepunpesusta jäi kylkiluihin mustelmat äidin sormista. Puhumattakaan siitä, miten kirjava hän oli hurjimmassa pienen pojan leikki-iässään, kun mikään kolhiminen ja hyppiminen ei ollut liikaa! Myös normaalin hampaiden irtoamisen yhteydessä saattoi tulla verta aika paljon. Koskaan häntä ei ole tästä syystä tutkittu sen kummemmin eikä meitä myöskään epäilty pahoinpitelystä.
Itse olen juuri samanlainen, koko muistini ajan olen ollut enemmän tai vähemmän mustelmilla, pienikin kolhaisu saa aikaan jopa viikkoja kestävän mustelman. Toisen lapseni syntyessä menetin hirveät määrät verta, kun vuoto ei millään tahtonut ottaa loppuakseen. Toisinaan myös pienet haavat saattavat vuotaa paljonkin.
Neuvolassa otin itse lapsen mustelmat puheeksi ja kerroin omasta mustelmaisesta elämästäni. Meillä tämä taipumus on minun äidiltäni peritty ominaisuus. Tyttäreni ei näytä tätä perineen. Sekä me sisarukset että osa meidän tyttäristämme on kyllä sekä synnytykseen mennessään että erilaisten loukkaantumisien takia lääkärissä käydessään kertonut hoitavalle lääkärille tästä ominaisuudesta että tietävät olla extra tarkkoina, jos verenvuoto ei näytä loppuvan niin kuin pitäisi.
Voin lohduttaa sinua tiedolla, että tämä ei suuremmin elämää haittaa, sen enempää minulla kuin pojallanikaan. Ainoa mahdollinen vaaratilanne saattaisi olla esimerkiksi paha onnettomuus, jolloin ei loukkaantuneena ehkä olisi kykenevä informoimaan hoitohenkilökuntaa.
No meillä ainakaan heti epäillä pahoinpitelyä, koska leikki-ikäisillä sääret ovat monesti täynnä mustelmia. Toki sitä vuosien aikana tutustuu perheisiin ja oppii heidän kotioloistaan ja tietää, onko syytä epäillä vai ei. Toki sitten jos mustelmia alkaa tulemaan hieman epätavallisiin paikkoihin (kyljet, vatsa, selkä...), niin ehkä sitten epäilykset heräävät, mutta on kyllä niin lapsi/perhekohtaista. Mutta pääsääntöisesti emme kyllä epäile pahoinpitelyä, kyllähän me näemme miten lapset kompuroivat ja toheltavat.
mikset ota asiaa puheeksi tarhassa.
olen elänyt koko lapsuuteni enemmän tai vähemmän mustelmilla ja jopa luunmurtumillakin ihan nimenomaan siitä kotona tapahtuvasta pahoinpitelystä (kasvatuksesta, kuten isäni sanoisi) johtuen. Ei ole koskaan kukaan esittänyt pienintäkään epäilyä sen suhteen, että voisivat mustelmat tulla pahoinpitelystä, vaan aina ovat menneet oman kohelointini piikkiin. Jopa silloin, kun kouluaikana yritin terveydenhoitajalle kertoa niiden alkuperästä. Eli eipä kovin herkästi näytetä puuttuvan moiseen.
Olen minä silti itsekin joskus miettinyt, että koskakohan meidän lapsien pahoinpitelyä aletaan epäillä, kun ovat myös aina mustelmilla, mutta he hankkivat mustelmansa omatoimisesti puissa kiipeillen ja jalkapalloa pelaten ym. Ei ole koskaan epäilty mitään.
päiväkodeissa on huonoja hoitajia, osa ei sovellu alalle lainkaan, miksi kysyt sellaisilta näin tärkeää asiaa?