Mihinkäs täältä ovat nyt kaikki kohinafriikit ja valovoima-asiantuntijat kadonneet?
Onkos siinä käynyt niin että kun tuo pahin hypetys digikameroiden ympärillä on tasaantumassa ja seuraavana askeleena onkin kuvien ottaminen niin kuset ovatkin tulleet housuun?
Onkos siinä käynyt niin että kun tuo pahin hypetys digikameroiden ympärillä on tasaantumassa ja seuraavana askeleena onkin kuvien ottaminen niin kuset ovatkin tulleet housuun?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Loppuivat keinot haukkua Olympuksia. Odotan kovasti, koska taas tulee uutta asiantuntevaa tietoa, siitä, että valokuvausta ei voi harrastaa muilla merkeillä, kuin Canon. Kuvailen tällä surkealla vajaakennoisella ja niillä suttusuikoilla, oi APUA säälikää Canonistit minua surkeata raukkaa.
Yrität viritellä taas ihanaa Olympus / Canon sotaa?
Etkö ***kele ymmärrä, että kukin meistä saa kuvata ihan millä haluavat. Myös canonilla.
... niin Olympuksia kehuva nuoriso palautetaan nopeasti maanpinnalle - siihen ei tarvitse nähdä paljon vaivaa. Ixuksekset eivät muuten ole järjestelmäkameroita, laadukkaita pokkareita kuitenkin.
Ollaan tyytyväisiä kameroihimme ja ottamassa kuvia. Sori. Hoitakaa te erinomaiset ja kaikkitietävät Olympistit koko väittely aivan itse.
ensisijassa pienikennoisia pokkareita.
Tuolla näet hirveitä esimerkkejä pokkarin kohinasta ISOilla.
http://picasaweb.google.com/uN.viikinki/BokehYm?pli=1#5396581352559172770
kts kuvat 19 – 23
Kuvat on otettu värikartan lasertulosteesta
Kaikissa kuvissa on täsmälleen samat perussäädöt RAW/Lightroom/PhS
ne ovatkin huomanneet digihypetyksen mielettömyyden ja siirtyneet filmikuvaajiksi ;)
Saattaapi olla hyvinkin mahdollista. Piru vieköön sehän olisikin oikein hauskaa. Hekottelen jo mielessäni kuinka nämä alkavat taas loputtoman linkkiketjun eri filmitesteihin! Hah, se olisi hauskaa...
Olisi taas tyyliin "amerikaneno se ja se on testannut Fujin Velviaa..."
Koskahan nämä alkavat vertailla omia kuviaan?
Omia kuviaanhan nämä ei voi vertailla kun niitä ei ole. Jos jollakin harvalla on niin ne on tiiliseinästä otettuja reunapiirtotestikuvia.
.... miksi niitä kuvia pitäisi verrata? jokainen kuvahan edustaa jokaisen kuvaajan sen hetkistä näkemystä intentiota; miten sä sellaista vertaat? ainoa järkevä syy verrata kuvia on materiaalien ominaisuudet (oli se sitten filmi tai kenno*).
*Kennojahan on vaikea verrata saadun kuvan perusteella, koska kenno on ainoastaan analoginen elementti joka "sähköistyy" valon vaikutuksesta ja vähintään yhtä merkittävässä roolissa kennon kanssa on prosessi/prosessori, jossa se varsinainen bittikartta syntyy sekä kennon edessä olevien suodinten ja värimatriisien ominaisuudet.
Kelpaisiko perusteeksi laadun parantaminen.
Esim.
Asiakkaani haluaa kuvata itse firmansa kalenterin kuvat (ns. arkkitehtuurikuvia).
Hän ei ollut tyytyväinen -09 kalenterin kuvien terävyyteen ja hankki uuden paremman rungon – mutta kuvien laatu ei parantunutkaan.
Kävin vertailua varten kuvaamassa samat 13 kohdetta hänen vanhalla kamerallaan ja samalla objektiivilla.
Vertailimme sitten kuvia ja yllätys-yllätys ottamani kuvat olivat hänen mielestään "ihmeellisen teräviä".
Mistä selvä terävyysero johtui?
—hän käytti automatiikkaa (P) ja kuvanvakainta (f/2,8 – 5,6).
—minä kuvasin manulla, jalustalta (vaimennin pois päältä) ja kaikki f/5,6 aukolla
ISO 200 kummallakin kaikissa kuvissa.
Joskus vertailu kannattaa, kai?
.... huomasin juuri, että ammuin komiasti ohi maalin tuolla aikaisemmalla kommentillani. Minulla on niin suuri suu ja pieni pää välillä:-( kiitos kun vähän ojensit ja autoit pahasti urilleen uppoutuneen kanssaeläjän takaisin tähän maailmaan:-)
Yleensä täällä ei myönnetä erehdyksiä vaan aletaan haukkua epäilijöitä ixusamiksiksi tms.
Ehkä joskus kannattaisi vertailla myös "Päitä"
Tätä palstaa jonkinaikaa seuranneena sanoisin päidemme" kokoa vertaillen, että tulos on varsin masentava minun puoleltani.
Arvioin olleeni väärässä n. 1:2, mutta "sokea kana ei kuole nälkään"
"Mistä selvä terävyysero johtui?
—hän käytti automatiikkaa (P) ja kuvanvakainta (f/2,8 – 5,6)."
Vaikuttaako kuvanvakain terävyyteen?
Kysyn, koska en tiedä
..... sehän on vakautin. Kuvanvakaaja auttaa saamaan kelvollisen kuvan pidemmällä valotusajalla ja siten siitä on tavallisesti hyötyä, mutta jos haluaa terävää kuvaa, niin sitä varten on kameraa pidettävä paikallaan valotuksen ajan esim. jalustan avulla. Tyypillisesti vakaajasta on enemmän haittaa kuin hyötyä paikallaan olevan kohteen kuvaamisessa (esim. maisema, erkkitehtuuri, tms.). Kuvan vakaajasta on epäilemättä hyötyä silloin kun kuvataan liikkuvaa kohdetta (esim. panoroidaan liike-epäterävyyttä taustaan).
Hyvässä hengessä edetään. Minusta tällä palstalla on monia tosi asiallisia kirjoittajia ja sinulta olen tottunut lukemaan ihan tiukkaa asiaa.
Omasta puolesta sanoisin, että monesti intoudun suuna ja päänä joistakin asioista paasaamaan, mutta pyrin aina pysymään niissä käsiteltävissä asioissa. Toinen juttu on tuo "oikeassa" oleminen. Tälläkin palstalla käsitellään usein niin epämääräisiä ja mutkikkaita asioita etten usko kenenkään meistä hallitsevan lopullista totuutta, vaan pikemminkin keskusteluissa yritämme yhdessä etsiä näkökulmia miten asia voisi olla. Itseasiassa eihän se oikeassa oleminen ole sinällään tärkeää, vaan se että saa testata ajatusrakennelmiaan. Yleensä kun itsekseen funtsailee joitakin juttuja ja sitten kirjoittaa täällä miten on asian käsittänyt, niin yleensä siitä tulee sitä asiallista palautetta vallankin jos on jäänyt pahoja loogisia aukkoja niihin päätelmiin.
Tsemppiä sulle eikä lannistuta vaikka täällä muutamat provosoi tyylittömästikin, tämä on hieno palsta kummiskin.
"Tyypillisesti vakaajasta on enemmän haittaa kuin hyötyä paikallaan olevan kohteen kuvaamisessa (esim. maisema, erkkitehtuuri, tms.)."
Miksi enemmän haittaa kuin hyötyä?
Mikä siinä vakaajassa sen epäterävyyden aiheuttaa?
Ei kysyvä tieltä eksy
"Vaikuttaako kuvanvakain terävyyteen?" – HYvä kysymys
Mutta kysymyksesi on kompleksinen, sillä "kuvantäristimellä" on suoria ja epäsuoria vaikutuksia.
Vakaimen idea on täristää kuvaa täsmälleen samaan tahtiin kuin kätesi täristävät kameraa – mutta vastakkaiseen suuntaan.
—nuo "kuvantäristimet" osaavat kuitenkin liikuttaa kuvaa vain yhteen suuntaan (korkeus, paitsi yksi uusin jota en tunne) — kädet pyrkivät tekemään vähän muutakin ja kameraa käytetään muussakin kuin vaakasuorassa asennossa. Jos et täristä kameraasi vakaimen tahdissa niin terävyys huononee
—täristin luulee, että täristät kameraa silloinkin kun se on jalustalla ja siksi se täristää silloinkin kuvaa ja huonontaa kuvan terävyyttä.
Vakain pitää siis muistaa aina poistaa käytöstä jalustalta tai tuelta kuvattaessa.
En näe arkkitehtuurikuvissa mitään järkevää syytä kuvata käsivaralta täristimellä – kiirettä ei ole, kohde ei karkaa, jaksan kantaa, jalustaa ja sommittelu onnistuu tarkemmin jalustalta kuin tärisevillä käsillä.
Vaikka ottamissani kuvissa olikin kaikissa polttovälinä 24 mm niin sisäkuvauksissa valotusajat venyivät niin pitkiksi (f/5,6:lla 1/4 – 2 sek)
—se toissijainen syy on, että ortodoksiset täristinukovaiset pitävät jalustaa täysin tarpeettomana, tälläkin foorumilla on rehvasteltu kynttilänvalossa yli 30 sek valotusajoilla (niin kävi myös tuossa esimerkkitapauksessani).
Täristimen mainoksiin uskominen lienee silkkaa itsepetosta. Mutta onhan sitä puolusteltava (ainakin vaimolle) kun tuli sellainen kallis "välttämättömyystarvike" hankittua.
jne…
En tietenkään vastusta täristimien hankkimista ja käyttöä, paras kuva tulee aina niillä välineillä jota haluaa ja osaa käyttää ja jaksaa kantaa mukana kuvauspaikalle.
Painavalta, tukevalta jalustalta tai hyvältä tuelta kuvaamista ilman täristintä kannattanee kokeilla ainakin kerran, vaikkapa huvin vuoksi ja ottaa samasta koteesta toinen kuva käsivaralta täristimellä.
Sitten kuvat vierekkäin ja vertailemaan. Vertailukuvissa kannattaa käyttää sitä aukkoa jolla objektiivin piirto on terävimmillään, ettei aukon vaikutus vääristä vertailun tulosta.
"intoudun suuna ja päänä" on kai hienoin tapa suhtautua valokuvausharratukseen ja se kai yksin auttaa olemaan kyllästymättä vastoinkäymisten kohdatessa.
Ei lannistuta, mutta on ikävää kun ei osaa auttaa surkean itsetuntonsa takia täällä ruikuttavia muiden mollaajia – näissä teknisissä ja kuvansommittelukysymyksissä kun tuntee usein mielihyvää osatessan auttaa kysyjää.
Noissa ilkeilijöissä on ainakin se "paha" puoli, että ainakin yksi parhaista opastajistamme ei enää osallistu näihin keskusteluihin.
Olisikohan tuossa oikeassa olemisessa se idea, että ei tulisi annettua vääriä neuvoja ja siten aiheutettua vahinkoa kysyjille?
Liikkuvaa kohdetta ei pitäisi kuvata jalustalta (panoroidaan)
.... haluaisi olla noin ehdoton näissä asioissa. Totta kai jalusta on oivallinen apu ja sopii panorointiinkin, mutta panorointi tuli vain ensimmäisenä mieleen kun mietin esimerkkiä kohteesta, jossa vakaaja olisi paikallaan. Tiedän, että ainakin joissakin vakaajamalleissa on erityinen tila panorointia varten.
itse en vakaajaa ihan kamalan korkealle arvosta stillkuvauksessa, mutta en halua kiistää sen merkitystä ja mahdollisia hyötyjä. Jotkut pitävät sitä hyvinkin merkittävänä apuna enkä halua sitäkään yrittää kyseenalaistaa, vaan ajattelen vakaajan olevan yksi hilavitkutin monien joukossa ja sitä jtokut käyttää enkä pidä mahdottomana ettenkö itsekin voisi jonain päivänä sitä tarvita (en ole tarvinnut vain vielä).
"Miksi enemmän haittaa kuin hyötyä?"
.... siksi, että siitä ei ole mitään hyötyä jolloin jos vakaaja tekee mitään, aiheutuu siitä pelkästään haittaa. Ainoa hyvä asia jonka vakaaja voi tehdä, on kytkeytyä pois päältä automaattisesti (jotkut vakaajat tunnistavat automaattisesti kun kamera on jalustalla). Tämä siis silloin kun halutaan terävää kuvaa (kuten usein halutaan, kun kuvataan maisemaa tai arkkitehtuuria).
"Mikä siinä vakaajassa sen epäterävyyden aiheuttaa?"
Nimim. "123..." tuossa alempana tyhjentävästi tähän vastasikin eli liikehän sen epäterävyyden aiheuttaa. Yksinkertaistettuna kuvanvakaaja kompensoi kuvaajan liikettä liikkumalla vastakkaiseen suuntaan vähentäen sitä liike-epäterävyyttä, mutta ei tee kuvaa kuitenkaan teräväksi (terävä kuva tulee ainoastaan pitämällä kamera paikoillaan valotuksen ajan).
"Noissa ilkeilijöissä on ainakin se "paha" puoli, että ainakin yksi parhaista opastajistamme ei enää osallistu näihin keskusteluihin"
Totta, itsekin kaipailen montaakin asiallista tyyppiä takavuosilta. Muistan vielä hyvin ajan muutaman vuoden takaa, kun tällä palstalla ei sodittu ollenkaan, vaan uutuuksia ihmeteltiin porukalla leppoisassa hengessä ja aloittelijoita neuvottiin kärsivällisesti. Olen ihan tosissani ihmetellyt, mistä tässä nykyisessä "merkkisodassa" on oikein kysymys. Paikoitellen se saa ihan kummallisia piirteitä ja usein tosiasiat unohtuvat toisten mollaamisessa.
"Olisikohan tuossa oikeassa olemisessa se idea, että ei tulisi annettua vääriä neuvoja ja siten aiheutettua vahinkoa kysyjille? "
Tuo on tietsyti ihan totta. Itseäkin ilahduttaa, jos joskun onnistuu jotakuta auttamaan. Tarkkana pitää olla siinä mitä faktaksi väittää (aina joku voi ottaa sen tosissaan).
Nyt kyllä pikkuisen liioittelit.
Pelkistin (kansanomaistin) vastaustani kovalla kädellä.
Jätin pois esim. peilin aiheuttaman tärähdyksen kasivaralta kuvattaessa yms.
Jalustalta ja hyvältä tuelta kuvatessani käännän aina peilin ylös ennen laukaisua ns. vitkalla.
Kuten aiemmin totesin "tärähtäminen" (epäterävyys) on kompleksinen eli moniklooninen kysymys. Tuo "tyhjentävästi" -leimaamasi vastaus on vain lyhyt kansanomainen pelkistys "täristimistä" jä tärähtäneistä.
Näihin kuviin
"Tyypillisesti vakaajasta on enemmän haittaa kuin hyötyä paikallaan olevan kohteen kuvaamisessa (esim. maisema, erkkitehtuuri, tms.). Kuvan vakaajasta on epäilemättä hyötyä silloin kun kuvataan liikkuvaa kohdetta (esim. panoroidaan liike-epäterävyyttä taustaan)."
...tuon vääntäisin rautalangasta, niin käsivaralta ei paikallaan olevia kohteita kuvattaessa juuri teräviä kuvia saisi. Oma kokemukseni on juuri päinvastainen. Ilman vakaajaa en käsivaralta ole saanut terävää jälkeä kuin hyvässä valossa ja suht'koht suurella aukolla. (Runko)vakaaja päällä olen saanut käsivaralta terävää jälkeä ISO 200:lla kun muuten on täytynyt nostaa ISO-arvo tuonne 1600:een vakaajan ollessa pois päältä. Arvata saattaa kummalla ISO-arvolla nuo kuvan laatuominaisuudet ovat paremmat. En myöskään ole ottanut vakaajaa pois päältä edes jalustakuvauksessa, eikä jälki ole ainakaan omasta mielestäni yhtään epäterävää. Myös sivuttaisliikkeessä olevia kohteita kuvattaessa olen pitänyt vakaajaa päällä ja terävää jälkeä olen saanut. Että sellaista tällä erää.
Yleensä ollaan sitä mieltä, että jalustalta kuvattaessa vakaajasta on haittaa. Kytken sen pois aina kun muistan paitsi, jos jalusta/kamera ei pysy paikallaan. Kuvasin äskettäin Oly Pen-1:llä ja 600 mm linssillä. Laukauksen aiheuttama heilumisen vaiennensin 10 sekunnin odottelulla, mutta pieni tuulenväre heilutti linssiä niin paljon, että selvästi parempia kuvia tuli kuvanvakaajan kanssa.
Kuvanvakaaja on iso apu käsivaralta kuvatessa.
Kiva, kun Kimmo Koo on palannut!SE&O:ta vielä kaipaisin takaisin keskusteluihin.
"Kytken sen pois aina kun muistan paitsi, jos jalusta/kamera ei pysy paikallaan."
...että kun minulla on vielä vain tuollainen 35 €:n jalusta, niin ei kai se koskaan pysy aivan värinättömänä.
"Tyypillisesti vakaajasta on enemmän haittaa kuin hyötyä paikallaan olevan kohteen kuvaamisessa (esim. maisema, erkkitehtuuri, tms.). Kuvan vakaajasta on epäilemättä hyötyä silloin kun kuvataan liikkuvaa kohdetta (esim. panoroidaan liike-epäterävyyttä taustaan)."
Ainut hyötyhän vakaajasta on juuri liikkumattomiin kohteisiin käsivaralta kuvattaessa. Se eliminoi hiukan "tassujen" tutinaa. Mitään muuta hyötyä ei vakaajasta ole. Kuinkas usein liikkuva kohde kulkee vaakasuoraan? Jos vaikka auto menee jykkää mäkeä alas, tai lintu nousee lentoon? Mites sitten suu pannaan?
Vakaajasta on harvoin iloa liikkuviin kohteisiin, mutta usein staattisiin kohteisiin.
Kävelet vaikka hämärässä metsässä. Törmäät polulla seisovaan hirveen ja valotusmittari näyttää 1/15 s suljinaikaa suurimmalla kelvollisella herkkyydellä. Nyt, jos sinulla ei ole vakaajaa, tai hyvää tukea, niin voit vain huiskuttaa hirvelle hyvää matkaa. Jos kamerassa on vakaaja niin saat siedettävän tarkan kuvan, jos kamera jännityksen vuoksi käsessä yleensä pysyy.
Joku studio tai maisemakuvaaja sanoisi, ettei vakaajaa koskaan tarvita.
Se on kuitenkin hyvä lisä tilannekuvauksessa, jossa voi poimia pysähtyneitä hetkiä, mutta liikkuvien kohteiden kuvaamiseen siitä ei ole. Vakaaja ei kykene lyhentämään suljinaikaa, päinvastoin se mahdollistaa ajan pidentämisen. Käytit vakaajaa tai ei niin pienikin kohteen liike näkyy kuvassa, jos valo ei riitä liikkeen pysäyttämiseen. Jos se riittää on vakaajakin turha.
Perustelusi on aivan väärä, ellei vakaajaa korvata jalustalla, mutta totuus on, että samalla linssistöllä varsutettu vakaajaton objektiivi antaa usein paremman tuloksen, kun käytetään riittävää tukea. Vakaajan vakauslinssistö on aina pieni laaturiski ja kun vakaaja on poissa käytöstä ei mikään takaa, että linssistö olisi optimaalisessa asennossa. Pienikin tärähdys kuljetuksessa on voinut kääntää elementtejä.
Asian huomaa usein, kun vakaajan kytkee päälle ensimmäisen kerran kuljetuksen jälkeen niin kuva heilahtaa vakaajan käynnistyessä. Seuraavalla käynnistyksellä se ei sitä enää tee, ellei objektiivi ole heilunut kävellessä kaulassa.
"Perustelusi on aivan väärä, ellei vakaajaa korvata jalustalla, mutta totuus on, että samalla linssistöllä varsutettu vakaajaton objektiivi antaa usein paremman tuloksen, kun käytetään riittävää tukea. Vakaajan vakauslinssistö on aina pieni laaturiski ja kun vakaaja on poissa käytöstä ei mikään takaa, että linssistö olisi optimaalisessa asennossa. Pienikin tärähdys kuljetuksessa on voinut kääntää elementtejä."
...toinen vaihtoehto. Ainakin neljältä kameravalmistajalta löytyy runkovakaaja, joiden objektiiveissä ei turhia linssejä tarvita, joten ainakin oman kokemuksen mukaan ISO 200:lla tulee yhtä terävää jälkeä kuin ilman vakaajaa ISO 1600:lla liikkumattomaan kohteeseen, puhumattakaan muista paremmista kuvan ominaisuuksista.
"Törmäät polulla seisovaan hirveen"
—eikä koko metsästä löydy ainoatakaan puuta tms. johon voisit tukea kameran?
"saat siedettävän tarkan kuvan"
—juuri noin asia on. Vakaajalla saat "siedettävän" kuvan jos kamera on vaakasuorassa ja jos et suostu käyttämään jalustaa tai tukea (kannattaisiko tarttua kännykkään, silläkin saa siedettäviä?).
—entä jos siedettävä ei riitä?
—entä jos se "hirvi" onkin ukkometso tai kalasääksi puun latvassa, miten kuvaat (täristin vaakasuorassa)?
''En näe arkkitehtuurikuvissa mitään järkevää syytä kuvata käsivaralta täristimellä – kiirettä ei ole, kohde ei karkaa, jaksan kantaa, jalustaa ja sommittelu onnistuu tarkemmin jalustalta kuin tärisevillä käsillä.''
En näe arkkitehtuurikuvissa mitään järkevää syytä....siis kuvata niitä ensinkään. Lähes sama, kuin jonkun tiiliseinän kuvaaminen testimielessä.
Puhut veli kultaisia sanoja.
Rakennustaiteen kuvaaminen ja varsinkin kuvien julkaisu pitäisi lailla kieltää.
Esim. Eliel Saarinen, Alvar Aalto, Aarno Ruusuvuori , Ludwig Mies van der Rohe ja muiden arkkitehtien töitä kuvaavat teokset on "Lähes sama, kuin jonkun tiiliseinän kuvaaminen testimielessä. " Kai?
Mitenkähän filmille kuvaajat saattoivat ikinä saada yhtään lähes siedettävän terävää kuvaa kun ei ollut kuvantäristimiä eikä ISO 800 – 3200 filmejä?
Kannattasi lukea tuo kokokeskustelu niin tietäisit mistä tässä on ollut puhe. En ole varsinaisesti eri mieltä kanssasi joten mitään väittelyä tästä ei kannata yrittää saada. Käytin tarkoituksella ilmaisua "pitää kamera paikoillaan" tarkoittaessani tilannetta jossa kamera ei tärise, koska neuvokas kuvaaja saattaa keksiä lukuisia muitakin tapoja tukea kamera tai itsensä, jos jalustaa ei ole käsillä. En tässä keskustelussa myöskään ole väittänyt vakaajaa turhaksi kapineeksi, vaan totesin vakaajan vähentävän huonon kuvausotteen ->kameran heilumisesta johtuvaa liike-epäterävyyttä. Terävän kuvan saamiseksi tarvitsee pitää kamera paikoillaan (lue jalusta tai muu tuki) jolloin täristin ei voi enää enempää asiaa auttaa ja jos se onneton yrittää, niin se huonontaa terävyyttä eli fiksu vakaaja osaa olla hötkyämättä kun kamera ei liiku.
Mitä panorointiin tulee, niin se on mielestäni kuvaustekniikka jolle on paikkansa, vaikka sitä ei kaikki käyttäisikään. Jos vakaajassa on mahdollisuus lukita toinen liikeakseli eli panorointi toiminto, niin mielestäni siitä voi hyvinkin olla hyötyä. Mitä tulee paikallaan olevien kohteiden kuvaamiseen versus liikkuvien kohteiden kuvaamiseen, niin eihän se ole mikään yksiselitteinen juttu. Mielestäni paikallaan olevien kohteiden (maisema, arkkitehtuuri etc.) kuvaamisessa ei ole kiire eli kameran ehtii hyvin tukea ja monestihan jopa odotellaan sopivaa luonnonvaloa vallankin maisemien kuvaamisessa eli en näkisi että siinä olisi vakaajalla mitään virkaa. Liikkuvien kohteiden ja tilannekuvien kuvaamisessa vakaaja on omimmillaan jos nyt ylipäätään missään (ihan kuten itsekin totesit hirviesimerkissäsi). Liikkuvan kohteen liikesuunnat ratkaisevat pitkälti sen kuinka vakaa kuva on mahdollista saada (jos kohde kulkee kuva-alan poikki on panorointi helppo tekniikka saada onnistuneita ja jännittäviä kuvia ja jos kohde liikkuu kuvaajasta poispäin tai kuvaajaa kohti, auttaa vakaaja vähentämään huonosta kameran tuennasta johtuvaa liike-epäterävyyttä).
Jos nämä perustelut ovat mielestäsi väärät niin kertonet paremmat ja miellään senkin minkä asian mielestäsi ymmärsin väärin.
Taas mainosmiehiä liikkeellä.
Yleensä se on juuri tuo 3 aukkoa, mitä vakaajat auttaa ja kuva on parempi, jos voi käyttää alempaa herkkyyttä.
"—eikä koko metsästä löydy ainoatakaan puuta tms. johon voisit tukea kameran?"
Et varmaan ole koskan törmännyt hirveen metsässä, jos olisit et esittäisi tuoilaista.
Aikaa kaksi sekuntia, toimkaa!
"—entä jos se "hirvi" onkin ukkometso tai kalasääksi puun latvassa, miten kuvaat (täristin vaakasuorassa)? "
Hyvin tyhmä kysymys! Sinun kokemuksesi ei riitä asiasta keskusteluun.
Puunlatvassa istuviin riittää yleisvakaaja. Kohdehan on liikkumaton. Etkö sitä tiennyt?
Monet luontokuvaajat ja toimittajat kuvaa olosuhteiden pakosta yhdellä kädellä ja silloin on vakaaja poikaa. Silloin kuvataan kuitenkin melko staattisia kohteita, koska yhdellä kädellä ja teleobjektiivilla ei kohdetta vakaasti seurata.
Kaikki riippuu tilanteesta. Itse käytän usein rukkasia jalustana. mutta aina se ei onnistu. Saat kotitehtäväksi miettiä miksi.
"Liikkuvien kohteiden ja tilannekuvien kuvaamisessa vakaaja on omimmillaan jos nyt ylipäätään missään (ihan kuten itsekin totesit hirviesimerkissäsi). Liikkuvan kohteen liikesuunnat ratkaisevat pitkälti sen kuinka vakaa kuva on mahdollista saada (jos kohde kulkee kuva-alan poikki on panorointi helppo tekniikka saada onnistuneita ja jännittäviä kuvia ja jos kohde liikkuu kuvaajasta poispäin tai kuvaajaa kohti, auttaa vakaaja vähentämään huonosta kameran tuennasta johtuvaa liike-epäterävyyttä)."
En todellakaan ehtinyt lukemaan kaikkia viestejä.
En tiedä menikö hirviesimerkki todella perille. luulen, että ei.
Suoraan kohti tuleva, tai poistuva kohde on verrattavissa kiinteään kohteeseen. Mitään liikettä ei tapahdu, vain kohteen koko muuttuu. Tuossa tapauksessa vakaaja toimii, siinä missä jalustakin.
Vakaaja ei ole niin hyvä sivuttain liikkuvassa kuvauksessa, kuin luulisi. olen joskus saanut mm. "kaksoiskuvia" (moninkertaiset reunat), mikä johtuu siitä, että vakaajan amplitudi ei riitä vakauttamaan kameran koko heiluntaa, mutta pienet liikkeet kylläkin. Sama ilmiö voi tulla, jos laukaisee nykäisten, oli vakaajaa tai ei.
Kamera siis vakauttaa vain ne heilahdukset, jotka se korjausamplitudinsa varassa kykenee, jolloin suuremmat vain korostuu.
Vakaaja auttaa pitämään liikkumattoman kameran kuvan paikoillaan, jos se on huteralla alustalla, kuten käsivaralla. Hyvällä jalustalla vakaajasta on vain se hyöty, että sähköä kuluu.
Objektiivivakaajassa on se etu, että se vakauttaa myös etsinkuvan, mitä runkovakaaja ei tee. Sommittelu on hieman helpompaa.
Tuostakaan ominaisuudesta ei ole hyötyä liikkuvissa kohteissa.
Suurin etu vakaajasta on silloin, kun joutuu kuvaamaan yhdellä kädellä. Sellaisia tilanteita tulee yllättävän usein. Monissa tilanteissa ei ole mahdollisuutta tuen etsimiseen, eikä jalustan pystyttämiseen. Kohde ei ehkä ole enää kuvattavissa lähimmän puun, kiven, seinän tai muun tuen kohdalta, tai se on mennyt menojaan tuen löytyessä.
Arkkitehtuuriakin kuvatteassa ei aina löydy mitään sopivaa tukea, eikä jalustaa ole mukana, silloin kun tekee yllättävän löydön. Silloin auttaa vakaaja. Jos menee vartavasten kuvaamaan niin tietysti varustautuu asiallisesti jalustojen ja perspektiivinkorjausobjektiivien kera, jolloin vakaajan voi "jättää kotiin".
Minulle käy hyvin usein niin, että jalusta on toisessa kädessä ja kamera toisessa. Jostakin ilmestyy polulle kettu tai muu elukka. Ei ole mitään mahdollisuutta laittaa jalustaa edes maahan, vaan se on pidettävä kädessä. Toisella kädellä pitää sitten yrittää nostaa varovasti kameraa ollen muuten täysin liikkumatta. Kuva pitää sitten ottaa yhdellä kädellä ja silloin on vakaajasta suuri apu. Joskus riittää yhden sormen liikauttaminen säikyttämään yllättävästi ilmestyneen kohteen.
Vakaajasta on apua myös tilaisuuksien kuvaamiseen vallitsevassa valossa, kun joutuu liikkumaan yleisön joukossa. Silloinkin on kohteet hyvin hidasliikkeisiä, eikä vakaaja auta yhtään, jos joku tekee nopean liikkeen, eikä valaistus anna tarpeellista suljinaikaa.
Liikkuvan kohteen panoraamauksessa on laukaisutekniikka vakaajaa monin verroin tärkämpi. Vakaaja ei kojaa nykäistyä laukaisua, eikä epätasaista, nykivää seuraamista.
Vakaaja on siis parhaimmillaan LIKKUMATTOMIIN kohteisiin, kun suljinaikka on liian pitkä normaaliin käsivarakuvaukseen, eikä mitään tukea ei ole saatavissa, tai aika ei sen käyttöä salli.
''Rakennustaiteen kuvaaminen ja varsinkin kuvien julkaisu pitäisi lailla kieltää.
Esim. Eliel Saarinen, Alvar Aalto, Aarno Ruusuvuori , Ludwig Mies van der Rohe ja muiden arkkitehtien töitä kuvaavat teokset on "Lähes sama, kuin jonkun tiiliseinän kuvaaminen testimielessä. " Kai?''
Mm. hieman pidemmän työkomennuksen yhteydessä ehdin valokuvaamaan tuolla Kiwien maassa. Vaan enpä sielläkään suuremmin kuvannut mitään ns. ihmisten käden aikaansaannoksia (poislukien nyt jokunen pakollinen ''tiiliseinäkuva'', siis synonyymiltään ''tuulipukukansan lomapokkarikuva'' paikallisesta maorikulttuurista. Lähinnä kuvasin luontoa (kasvit, eläimet), sekä maisemia yms. Mm. meressä ollut valkoinen tulivuorisaari jäi jokaikistä ihmisen väsäämää rakennusta voimakkaammin mieleen...höyryineen kaikkineen.
Täällä kaivataan, eikä jonninjoutavia lässyttäjiä. Pikselinhalkojat ja kaikenmaailman repveivarit suksikoon suohon. Kiva Kimmo, kun tulit taas mukaan, koita kestää näiden hölöttäjien hölinät.
"juuri noin asia on. Vakaajalla saat "siedettävän" kuvan jos kamera on vaakasuorassa ja jos et suostu käyttämään jalustaa tai tukea (kannattaisiko tarttua kännykkään, silläkin saa siedettäviä?)."
...on asian laita, mutta kyllä tuo syväterävyys myös vaikuttaa tietyissä tapauksissa kuvan terävyyteen käsivarakuvauksessa kun obiskassa laatu ei muuten riitä. Tuo kuva on otettu käsivaralta n. 4 metrin etäisyydeltä.
http://www.flickr.com/photos/23955094@N08/4060935018/sizes/l/
Jalustalla toki saa aina parhaan tuloksen kuten tuossa, kun käytin tuossa Sonyn langatonta kaukolaukaisinta jalustalta (n. 35 €) kuvaten ja runkovakaaja oli silti päällä n. 2,5 metrin etäisyydeltä kohteesta.
http://www.flickr.com/photos/23955094@N08/4061014936/sizes/l/
... oli epäselvää? tavallisella vakaajalla ei voi panoroida lienee jokseenkin selvää. Tarkoitin vakaajaa, jossa voi panoroinnin suuntaisen vakautuksen kytkeä pois niin että vakaaja vakauttaa vain siitä poikkeavaa huojuntaa. No en tiedä ehkä olen nähnyt vain unta.
On niin monenlaisia kuvaustapoja ja alunalkaenkin selitin sitä, että vakaajasta voi olla hyötyä jos kuvaa nopeasti eteen tulevia tilanteita etc. vakaajalla saa vähemmän epäteräviä kuvia kuin kameraa heiluttelemalla (myönnetään). Jos kuvan pitää olla terävä, ei ole muuta keinoa kuin pitaa kamera paikoillaan valotuksen ajan. Jos joku napsii arkkitehtuuri ja maisemakuvia vakaajalla, niin siitä vain. Itselleni ei moinen mahdollisuus edes pälkähtänyt päähän.
Myönnän, että tunnen varovaista vastenmielisyyttä ja olen vähintäänkin varauksellinen kaiken aktiivisen teknologian kanssa, mikä saattaa tulla läpi kirjoituksissani vaikka koitan olla neutraali. Varauksellisuuteen minulla on omat syyni ja koska ne on omat, niin niitä ei voi yleistää eikä tarjota ohjenuoraksi toisille vaan kyse on omasta suhteestani valokuvaukseen ja miten sen miellän.
"Vakaaja on siis parhaimmillaan LIKKUMATTOMIIN kohteisiin, kun suljinaikka on liian pitkä normaaliin käsivarakuvaukseen, eikä mitään tukea ei ole saatavissa, tai aika ei sen käyttöä salli."
Ehkäpä vakaajat tulevaisuudessa kehittyvät sellaisiksi, että niillä voi seurata kohdetta jolloin niistä on vielä enemmän hyötyä. Videokameroiden vakaajathan jo siihen pystyvät eli ei kai se ihan mahdotonta kai ole.
..... onko sinulla kokemusta vakaajien panorointitoiminnosta? itselläni ei ole, vaikka vakaajista hiukan onkin. Minä ihan vilpittömästi luulin, että panorointitoiminto auttaa panoroinnissa, kun olen lukenut siitä. Tuo panorointi on vissiin ainoa asia, mikä me ymmärrettiin eri tavalla. Muuten en huomaa mitään ristiriitaa ja jos luet postaukseni ajatuksella uudelleen, niin varmaan huomaat ettei me nyt niin eri asiasta puhuttu, minä vain viittasin liikkumattomalla kohteella todella liikkumattomaan ja laskin liikkuvan kohteen liikkuvaksi liikesuunnasta riippumatta.
Mitä tähän aiheeseen muuten tulee, niin alkuperäinen asia varmasti tuli selväksi kysyjälle.
.... minustakin turun moottoritie on täysin turha ja vain typerät ihmiset käyttää sitä kun taas todellinen matkantekijä arvostaa tampereen moottoritietä, joka jää vieläpä paremmin mieleen selkeytensä ja kauneutensa vuoksi;-) tästä nyt kai voimme kaikki olla yhtä mieltä:-D
"kun taas todellinen matkantekijä arvostaa tampereen moottoritietä, joka jää vieläpä paremmin mieleen selkeytensä ja kauneutensa vuoksi;-) tästä nyt kai voimme kaikki olla yhtä mieltä:-D"
...matkareitti löytyy Turusta Tampereen kautta Helsinkiin, kun kumpaisellakin etapilla kaupungin älykkyysosamäära nousee.
Ja silloin tosikuvaaja saa siis aivan loistavia kuvia Hämeenlinnan moottoritieltä (eikös tuo ole sen kutsumanimi), ja sama kuvaaja yrityksistä huolimatta aivan surkeita kuvia Turun moottorieltä? Ok, tämä selvä. Onhan se pinta-asfaltti eri vuosikertaa, ja varmaan macrolla kuvaten hieman eri näköistä (vrt. nämä tiiliseinätestikuvat).
Turun moottoritiellä, sillä siellä ei saa ajaa kuin 80 km/h, eikä turhat valot opasteista ole kiusana :-) Turun moottoritie on silläkin tavalla kuvaajaystävällisempi, että ei tarvitse vaivautua autosta ulos kuvatakseen kivenmurikoita ja kalliopaloja, sillä ne on kuvaajaystävällisesti tiputettu tielle jo valmiiksi.
—joku viisas on joskus sanonut, että auttaja hyötyy aina enemän kuin se jota autetaan (taisi olla Franciskus)
"ihan kummallisia piirteitä"
—kuten aloittajan syyttely jos vastaaja ei ymmärrä kysymystä eikä voi myöntää olleensa väärässä.
Nuo merkkiuskollisuusvammaiset, täristinortodoksit, täyskennor… ,filmille jääneet, vesiastiantäyttäjät yms. on sitten ihan oma lukunsa, joille kaikki muut ovat aina väärässä.
Lintuhan on liikkumaton puunlatvassa (kai?)
polulle kettu.
Onneksi pidän kameraani kiinni jalustassa kettupolulla liikkuessani.
Mistähän sekin tulee, että en ole oppinut irroittamaan kameraa jalustasta aina kuvien välillä vaan kannan jalustaa kameroineen olalla?