Tuntuu että elämä menee hukkaan jos ei koko ajan ole menossa jossain, en vain pysty makaamaan himassa yksin. hypin koko ajan paikasta toiseen, KAIKKI raha menee baariin koska siellä tulee käytyä 4 kertaa viikossa ja aina on pakko vetää perseet, mennä jatkoille, panna jotain randomia, herätä hermottomassa darrassa ja lähteä töihin. ja sama uusiks yleensä seuraavana iltana ja sit ja sit. lopuks on vaa nii väsyny että nukkuu joku 20 tuntia putkee. ei niinku mitään järkeä täs elämäs! haluaisin kiinnostua jostain uudesta asiasta, löytää elämän kumppanin, opiskella joksikin mikä kiinnostaa, harrastaa uusia asioita, käydä autokoulu loppuun. yms.
työ motivaatio on ihan hakusessa, ei voisi vähempää kiinnostaa. teen työni hyvin, mut valittiin kuukauden työntekijäks mut ei vaan nappaa yhtään.
haluisin vaan että elämällä olisi jotain sisältöä, tai en mä tiie miks tuntuu ettei oo. miten saan itseni ryhdistymään? kaverit sanoo koko ajan että pitäis rauhottuu,mut aina sitä ollaan vaan menos.
onko muiden elämä tällasta?
työ motivaatio on ihan hakusessa, ei voisi vähempää kiinnostaa. teen työni hyvin, mut valittiin kuukauden työntekijäks mut ei vaan nappaa yhtään.
haluisin vaan että elämällä olisi jotain sisältöä, tai en mä tiie miks tuntuu ettei oo. miten saan itseni ryhdistymään? kaverit sanoo koko ajan että pitäis rauhottuu,mut aina sitä ollaan vaan menos.
onko muiden elämä tällasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelen, että jättäisit ne baarikierrokset vähemmälle, edes joksikin aikaa ja kokeilisit miten se muuttaa jo elämää, kun muuhun jää enemmän aikaa ja voimia. Niin kuin sanoit elämääsi saisit sisältöä mielenkiintoisesta opiskelupaikasta, harrastuksista, ihmissuhteista yms. Mutta vaikka sinulla olisi nämä kaikki se ei takaa, että elämälläsi olisi sitä todellista sisältöä. Kun ymmärtää, että elämä on lahja, ja kukaan meistä ei ole täällä turhan takia, elämää oppii arvostamaan aivan eri tavalla.
Mä oon aloittajan täydellinen vastakohta. On koulun lisäksi yhtenä päivänä viikossa varmasti menoa. Muina päivinä mulla harvoin on yhtään mitään mihin liittyy muitaki ihmisii, ja mä toivon että olisi, nimittäin pikkuhiljaa rupee itelläkin tuntuu että elämä valuu pisaroina alas jostai viemäristä. On mulla sentään ainaki kaksi unelmaa joiden voimalla jaksan eteenpäin. :)
"Kun ymmärtää, että elämä on lahja, ja kukaan meistä ei ole täällä turhan takia."
Rohkenen epäillä, ettei läheskään kaikki tällaista tule ikinä elämänsä aikana ymmärtämään. Se ei nimittäin perustu mihinkään riittävän objektiiviseen tosiasiaan. Uskon kuitenkin, että ihmisillä on taipumus toivoon, että asiat menee paremmin. Ei raamatun kirjoittajat kaksi tuhatta vuotta sitten olleet täysin väärässä kun ymmärsivät, että usko, toivo ja rakkaus ovat tärkeimmät "hyveet" ihmisen elämässä. Se, mihin kannattaa uskoa, onkin sitten eri asia.
Parempi neuvo: Etsi jotai mihin uskoa. Eti se itelles, äläkä kellekkään muulle. Ota ilo irti myös elämän pienemmistä hyvistä asioista. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta toinen vaihtoehto on jatkaa nykyiseen malliin kunnes maksa sanoo poks.. tai jotain.