KAUKAA HAETTUA !

- Kaukana vesikin on parempaa - tiesi jo vanha kansa.
Otin hyllystäni kirjan ja otsikon tuosta nimikkeetä kopsasi.
Tuossa kirjassa Olavi Paavolaisen avauspuheenvuorossa hänen ajatelmansa v, 1937 ilmestyneestä kirjastas "Lähtö ja loitsu:
- Saarilla on kaikki mahdollista , kunhan ne ovat tarpeeksi kaukana ja tuntemattomia.

Tiedämme myös, että haemme viholliset kaukaa ja ystävät läheltä.
21480
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

mutta ystävä takaa,selkäänpuukotettuna sen tiedän.
Vastarannalta suurimmat saaliit löytyvät,kalastusta ajatellen.
Ja aamu on iltaa viisaampi,toivottavasti minäkin amateus

Äänestä
  • Saaret ovat kaunista katseltavaa, mutta rajoitta elämää jos asuu siellä vakituiseen, siellä on mielenkiintoista poiketa, voi nauttia ja ihailla tehtyä matkaa. Tarkoitan järvien saaria.
    Ystävät ovat oikeita jos puhuvat asiat kiertelemättä ja myös pystyvät kuuntelemaan toista, pyytävät reilusti apua jos sitä tarvitsevat.
    Olen kuullut että vihollinen tulee idästä, on vaan harkittava miten sen kukin ottaa.

    Huomenta Kaikille!

    Äänestä

  • Läheisen Suntin rannalla on Merenneito-patsas lähellä Snellmanim nuoruuskotia.
    Sen jalustassa on teksti: Itämeri - rauhanmeri.
    Usein pysähdyn sitä ihastelemaan mieluisana - kauniimpanakin kuin konsanaan Wallgrenin Merenneito.
    Obaman Rauhan-Nobelia on hyvin vaikea hyväksyä - hänen toimensa eivät tue rauhaa, valitettavasti.
    Tän on edeltäjiensä tavoin minusta tuomittu epäonnisumaan ja häviämään sotaisan taistelunsa niin Irakissa kuin Afganissakin - miksi Suomi osallistuu tähän!
    Yhdyin asiassa jo aikoinaan Anneli Jäätteenäen näkemyksiin.
    Sodassa totuus on aina ensimmäinen uhri!

    Äänestä

  • Peer G. kirjoitti:

    Läheisen Suntin rannalla on Merenneito-patsas lähellä Snellmanim nuoruuskotia.
    Sen jalustassa on teksti: Itämeri - rauhanmeri.
    Usein pysähdyn sitä ihastelemaan mieluisana - kauniimpanakin kuin konsanaan Wallgrenin Merenneito.
    Obaman Rauhan-Nobelia on hyvin vaikea hyväksyä - hänen toimensa eivät tue rauhaa, valitettavasti.
    Tän on edeltäjiensä tavoin minusta tuomittu epäonnisumaan ja häviämään sotaisan taistelunsa niin Irakissa kuin Afganissakin - miksi Suomi osallistuu tähän!
    Yhdyin asiassa jo aikoinaan Anneli Jäätteenäen näkemyksiin.
    Sodassa totuus on aina ensimmäinen uhri!

    Olen jonkin verran seurannut tätä Venäjän kaasuputkihankkeen edistymistä Saksaan ja uskonpa ihan vaatimattomalla maatiaisjärjelläni,ettei ole kauankaan rauhan meri,jos ja kun hanke toteutuu.
    Venäjähän pyrkii palattamaan suurvalta-asemaansa,hanke heijastuu nyt Itämerellä,ovathan monet valtiot yhä enemmän energiariippuvaisempia Venäjän kaasusta. Ei Itämeri-politiikkaa voi olla ilman Venäjän mukanaoloa.
    Venäjä on energiariippuvuuksien ja kuljetusten takia EU:n sisällä ja vaikuttaa unioniin.
    Itämeri on merkittävä eurooppalainen alue,sanotaan että Itämeri on pienois-EU.

    Itämeren maat tarvitsevat pro-aktiivisen strategian eikä niiden pitäisi odotella EU.n Itämeren strategiaa ja sopeutua siihen.
    Itämeren ympärillä elää yli 80 miljoonaa ihmistä,eivätkä kaikki Itämeren maat ole vieläkään yksimielisiä kaasuputken aiheuttamien ongelmien merkityksestä,eivät myöskään edes sen sijoittamisesta meren pohjaan.
    Jotenkin tuntuu siltä,että Suomi on vain pyöriskellyt ympäristöongelmien parissa,vaikka toki paljon muutakin mietittävää olisi turvallisuuden,lisääntyvän valvonta-ym.liikenteenkin kannalta.
    Toki Venäjä ja Saksahan ovat "kuin veljet keskenään" nykyisin. Putininkin saksankielentaito on myös tunnettua.
    Tavallaan ymmärtää Viron,Latvian ja Liettuan "niskuroivamman" kannan koko putkihankkeelle.Viro ainakin haluaa putken mahdollisimman kauas omilta aluevesiltään,minusta Suomi lipsuilee liikaakin myötyessään moninkiin Venäjän ehdotuksiin,paremminkin vaatimuksiin. No Paavo Lipponenhan sielllä touhuilee hommissa mukana.

    No,vielä liplattavat Itämeren aallot vapaina vihdoin ja (toistaiseksi) Haapsalun uimarannallakin,kalastuskin on elpynyt pikkuhiljaa.Venäjän aikaanhan ei virolaisilla ollut mitään menemistä Itämerelle esimerkiksi kalastamaan.Vahvasti vartioidut olivat aluevedetkin.

    Äänestä

  • UPDATE_7759675 kirjoitti:

    Olen jonkin verran seurannut tätä Venäjän kaasuputkihankkeen edistymistä Saksaan ja uskonpa ihan vaatimattomalla maatiaisjärjelläni,ettei ole kauankaan rauhan meri,jos ja kun hanke toteutuu.
    Venäjähän pyrkii palattamaan suurvalta-asemaansa,hanke heijastuu nyt Itämerellä,ovathan monet valtiot yhä enemmän energiariippuvaisempia Venäjän kaasusta. Ei Itämeri-politiikkaa voi olla ilman Venäjän mukanaoloa.
    Venäjä on energiariippuvuuksien ja kuljetusten takia EU:n sisällä ja vaikuttaa unioniin.
    Itämeri on merkittävä eurooppalainen alue,sanotaan että Itämeri on pienois-EU.

    Itämeren maat tarvitsevat pro-aktiivisen strategian eikä niiden pitäisi odotella EU.n Itämeren strategiaa ja sopeutua siihen.
    Itämeren ympärillä elää yli 80 miljoonaa ihmistä,eivätkä kaikki Itämeren maat ole vieläkään yksimielisiä kaasuputken aiheuttamien ongelmien merkityksestä,eivät myöskään edes sen sijoittamisesta meren pohjaan.
    Jotenkin tuntuu siltä,että Suomi on vain pyöriskellyt ympäristöongelmien parissa,vaikka toki paljon muutakin mietittävää olisi turvallisuuden,lisääntyvän valvonta-ym.liikenteenkin kannalta.
    Toki Venäjä ja Saksahan ovat "kuin veljet keskenään" nykyisin. Putininkin saksankielentaito on myös tunnettua.
    Tavallaan ymmärtää Viron,Latvian ja Liettuan "niskuroivamman" kannan koko putkihankkeelle.Viro ainakin haluaa putken mahdollisimman kauas omilta aluevesiltään,minusta Suomi lipsuilee liikaakin myötyessään moninkiin Venäjän ehdotuksiin,paremminkin vaatimuksiin. No Paavo Lipponenhan sielllä touhuilee hommissa mukana.

    No,vielä liplattavat Itämeren aallot vapaina vihdoin ja (toistaiseksi) Haapsalun uimarannallakin,kalastuskin on elpynyt pikkuhiljaa.Venäjän aikaanhan ei virolaisilla ollut mitään menemistä Itämerelle esimerkiksi kalastamaan.Vahvasti vartioidut olivat aluevedetkin.

    tarkoittaisi tässä tapauksessa ehkä lähinnä: varautua tieturva- uhkiin.

    Äänestä

  • susmorsian ek. kirjoitti:

    tarkoittaisi tässä tapauksessa ehkä lähinnä: varautua tieturva- uhkiin.

    Tuossa otsikkona olevassa teoksessa on paljon kiintoisaa - Lauri Honko kirjoittaa tutkijan yleisestä ongelmasta (ss. 248-267) minullekin tutusta..."Pakenevan tekstin metsästys" ei ole tänä nettiasikana suinkaan helpottunut...Itsekin koen usein tämän tilanteen.Tuttuako teille lie?
    - Hakee, hakee ei sois löytävänsä? oli verkonpaikkaajan toive.

    Äänestä

  • UPDATE_7759675 kirjoitti:

    Olen jonkin verran seurannut tätä Venäjän kaasuputkihankkeen edistymistä Saksaan ja uskonpa ihan vaatimattomalla maatiaisjärjelläni,ettei ole kauankaan rauhan meri,jos ja kun hanke toteutuu.
    Venäjähän pyrkii palattamaan suurvalta-asemaansa,hanke heijastuu nyt Itämerellä,ovathan monet valtiot yhä enemmän energiariippuvaisempia Venäjän kaasusta. Ei Itämeri-politiikkaa voi olla ilman Venäjän mukanaoloa.
    Venäjä on energiariippuvuuksien ja kuljetusten takia EU:n sisällä ja vaikuttaa unioniin.
    Itämeri on merkittävä eurooppalainen alue,sanotaan että Itämeri on pienois-EU.

    Itämeren maat tarvitsevat pro-aktiivisen strategian eikä niiden pitäisi odotella EU.n Itämeren strategiaa ja sopeutua siihen.
    Itämeren ympärillä elää yli 80 miljoonaa ihmistä,eivätkä kaikki Itämeren maat ole vieläkään yksimielisiä kaasuputken aiheuttamien ongelmien merkityksestä,eivät myöskään edes sen sijoittamisesta meren pohjaan.
    Jotenkin tuntuu siltä,että Suomi on vain pyöriskellyt ympäristöongelmien parissa,vaikka toki paljon muutakin mietittävää olisi turvallisuuden,lisääntyvän valvonta-ym.liikenteenkin kannalta.
    Toki Venäjä ja Saksahan ovat "kuin veljet keskenään" nykyisin. Putininkin saksankielentaito on myös tunnettua.
    Tavallaan ymmärtää Viron,Latvian ja Liettuan "niskuroivamman" kannan koko putkihankkeelle.Viro ainakin haluaa putken mahdollisimman kauas omilta aluevesiltään,minusta Suomi lipsuilee liikaakin myötyessään moninkiin Venäjän ehdotuksiin,paremminkin vaatimuksiin. No Paavo Lipponenhan sielllä touhuilee hommissa mukana.

    No,vielä liplattavat Itämeren aallot vapaina vihdoin ja (toistaiseksi) Haapsalun uimarannallakin,kalastuskin on elpynyt pikkuhiljaa.Venäjän aikaanhan ei virolaisilla ollut mitään menemistä Itämerelle esimerkiksi kalastamaan.Vahvasti vartioidut olivat aluevedetkin.

    Tuo mainitseman kaunis i Merenneitopatsas on Suntin rannalla lähellä Topeliuksen nuoruudenkotia.
    Jalustasa on teksti: ITÄMERI RAUHANMERI usella kielellä - anna yhteystietovi niin laitan melinä Sinulle kuvia.

    Äänestä

  • Tämäkin viisaus pitää edelleen paikkansa.
    Monet viisaudet ovat syntyneet itäisillä mailla.

    Äänestä

Mukava kun muistutit Olavi Paavolaisesta,pitäisipä vuosien takaa verestää tuttavuutta eräänlaiseen hengenheimolaiseen,joka oli aina lähdössä jonnekin. Levoton sielu.
OP oli myös Tulenkantajien vahvoja voimia mm. Mika Waltarin kanssa,liikkeellä kaiken aikaa,hengen ja ruumiin matkoilla. Tulenkantajilla oli erityisesti 1920-luvulla kaukaisten maiden kaipuu hyvin voimakasta.

Katri Valan Itämaisesta unesta kirjoitan tähän aamuherännäisyydeksi:
"Nyt suljen silmäni
ja annan jäsenteni levätä.
Olen raukea ja kuuma,
olen aivan läpikuultava
täynnä sulanutta aurinkoa
enkä jaksa pudistaa kasvoiltani pois
unikon varisseita terälehtiä."

Niin,1920-30-luku olikin voimakkaan,intohimoisen runouden aikaa....Kailas,Södergran jne...nämä Tulenkantajien kaukokaipaavat.

Äänestä
  • ja onni ovat aina siellä, missä minä en ole?
    Suomalaista viisautta?

    Äänestä

  • oree kirjoitti:

    ja onni ovat aina siellä, missä minä en ole?
    Suomalaista viisautta?

    meillä suomalaisilla aina sisällämme. Ja sehän on jo lapsena sinne istutettu viha!

    Äänestä

  • Ikävöin maahan jota ei ole,
    sillä kaikkea mikä on olen väsynyt himoamaan.
    Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
    maasta jota ei ole.
    Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
    maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
    maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
    kuun kasteessa.
    Elämäni oli kuuma harha.
    Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut –
    tien maahan jota ei ole.
    Maassa jota ei ole
    kulkee rakastettuni, otsallansa sädehtivä kruunu.
    Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
    ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
    Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
    Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
    ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
    vastausta tietämättä.
    Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
    Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
    Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
    ja aina olet rakastava.


    Tämän Södergranin runon on Uuno Kailas suomentanut.
    Niin paljon kuin Eino Leinosta ja kumppaneista pidankin, nämä mailmansodan jälkeistä elämännälkää ja kaukokaipuuta tihkuvat tulenkantajien runot eniten minuun nuorena vaikuttivat, hylättiin orjuuttavat loppusoinnutkin. Sykähdyttäväthän nuo vieläkin. Jatkoksi Katri Vala, Saima Harmaja, P.Mustapää, Elina Vaara.

    Äänestä

  • Mielenkiintoisia teoksia - tutustua uudelleen kun hyllyssäni on lukuisia lukemattomia kirjoja.
    Synkkä yksinpuhelu v. 1946 ja muutamat muut tuovat mieleeni lapsuuden muistoja. Olen sota-ajan lapsia
    ja muistan itsekin tapahtumia.Radiosta maanantai-illan kuunnelmat olivat mieluisia.
    Kaukaa haettua on hyllyssäni ystävättäreni antama kun hännen aiheenaan siinä on "Työkaluna tutkijan persoona".
    Usein juuri tutkijan persoonaan tutustuminen avaa myös tutkimuksen aiheen joskus yllättävästikin.

    Äänestä

  • Peer G. kirjoitti:

    Mielenkiintoisia teoksia - tutustua uudelleen kun hyllyssäni on lukuisia lukemattomia kirjoja.
    Synkkä yksinpuhelu v. 1946 ja muutamat muut tuovat mieleeni lapsuuden muistoja. Olen sota-ajan lapsia
    ja muistan itsekin tapahtumia.Radiosta maanantai-illan kuunnelmat olivat mieluisia.
    Kaukaa haettua on hyllyssäni ystävättäreni antama kun hännen aiheenaan siinä on "Työkaluna tutkijan persoona".
    Usein juuri tutkijan persoonaan tutustuminen avaa myös tutkimuksen aiheen joskus yllättävästikin.

    Kertokaas jos olette lainannut äänikirjoja, ja mitä mieltä olette niistä.

    Aikomus on mennä katselemaan mitä tuossa oli tarjolla, ja jos ole jotain lukeneet suositteletteko

    Äänestä

  • *Kukkahame* kirjoitti:

    Kertokaas jos olette lainannut äänikirjoja, ja mitä mieltä olette niistä.

    Aikomus on mennä katselemaan mitä tuossa oli tarjolla, ja jos ole jotain lukeneet suositteletteko

    Voi ihime, kasetteina oli joskus Täällä pohjantähden alla, Veikko Sinisalon lukemana.
    Senjälkeen ei ole koemusta, silloin Sinisalon lukemana se oli vangitseva kokemus.
    Miksi muka en nykyään ole kuunnellut mitään ? Sanopa se.

    Äänestä

  • *Kukkahame* kirjoitti:

    Kertokaas jos olette lainannut äänikirjoja, ja mitä mieltä olette niistä.

    Aikomus on mennä katselemaan mitä tuossa oli tarjolla, ja jos ole jotain lukeneet suositteletteko

    Joku kansanviisaus sanoo:
    - Äälä lue vain hyviä kirjoja
    sillä elämäsi on siihen liian lyhyt.
    Lue vain parhaita kirjoja!
    Äänitteinäkin saa - usein itse iltamyöhällä tai yön hiljaisina hetkinä kuuntelen

    Äänestä

  • Omaan lapsuuteeni kuului radion kuuntelu ulkomailtausein yömyöhään kun BBC, Moskova, Tallinna ja Varsova ja muut kuuluivat parhaiten.
    Sain joskus kuuntelija-palkintojakin - Varsovan radion lähettämä lautastaulu liene edelleen tallella lapsillani muistona.
    Maanantai-illan radiokuunnelmat mieluisina muistoissani. Nythän näitä voi arkistoista etsiä ja kuunnella.

    Äänestä

Miehen aloittama ketju, sikisipä kannattaa tähän kirjoittaa, tulee ainakin luetuksi, mahdollisesti aivan kommentinkin saa. Siis:

>Tiedämme myös, että haemme viholliset kaukaa ja ystävät läheltä. <

Ei pidä ollenkaan paikkaansa (jos tässä nyt mustavalkoisiksi kanssasi aletaan). Ystävät haetaan kaukaa, viholliset läheltä. Vrt. esim. kummilapsen ottaminen kehtitysmaasta, lähetystyö, kehitysapu...ja ollaan niin ystävää ja anteliasta ja sosiaalista että.

Vihollisia ovat lähellämme kadehdittavat hyvin menestyneet kanssaihmiset, vrt. esim. tälläkin palstalla nasevasti kirjoittavat henkilöt. Äkkiä heistä vihollisia tulee. Jotkut kyllä lässyttävät ystävyydestä täällä, mutta sehän juuri on VAIN kaukoystävyyttä, virtuaalista ja helppoa.

Äänestä
  • Kyllä täällä pisimmät kestosuosikit ovat naisten aloittamia. Ja mitä ihmeen kilpailua siitä pitää muka käydä, kirjoittaa missä on kiinnostavaa asiaa. Tietysti ilkeitä kirjoittajia aletaan karttaa. Eihän joka kommenttiin tarvitse aloittajan vastata, nehän voivat olla täydellisiä sellaisinaan.

    Äänestä

  • kummallista puhetta kirjoitti:

    Kyllä täällä pisimmät kestosuosikit ovat naisten aloittamia. Ja mitä ihmeen kilpailua siitä pitää muka käydä, kirjoittaa missä on kiinnostavaa asiaa. Tietysti ilkeitä kirjoittajia aletaan karttaa. Eihän joka kommenttiin tarvitse aloittajan vastata, nehän voivat olla täydellisiä sellaisinaan.

    olet itse asiasta? Tästä vihollinen/ystävä syndroomasta???

    Äänestä

  • Kyösti Kysyjä kirjoitti:

    olet itse asiasta? Tästä vihollinen/ystävä syndroomasta???

    Kai niitä "vihollisiakin" pitää olla, se vain tasapainottaa normaalia taivalta.

    Enkä nyt tarkoita mitään ihan riitavihollisia, vaan sellaisia joita en mielelläni kohtaa liian usein, tämän päivän viholliseksi riittä suulas ja asioista perillä oleva, utelias ja vielä kateellinen, siinä sitä yhdistelmää, joku noista mainitsemistani ominaisuuksista voi puuttuakin, olisi parempi vaan.

    Taas niinkin ajatellen, mihin vertaisimme hyviä ystäviä jos noita ikäviä ihmisiä ei olisi?

    Elämässä oppii aivan kantapään kautta parhaiten, kuunnellen ja vertaillen, ihmistä ei tarvitse kauankaan seurata huomaa sellaisia piirteitä joista en oikeasti pidä, sillä joskus on tilanteita ettei voi välttää olematta kasvokkain, siinä sitten vain on saatava puheenaiheet muuttumaan tai muutettava asemaa.

    Emme voi sukulaisiamme valita, mutta ystävät valitaan!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


PeerGynt kirjoitti:

- Kaukana vesikin on parempaa - tiesi jo vanha kansa.
Otin hyllystäni kirjan ja otsikon tuosta nimikkeetä kopsasi.
Tuossa kirjassa Olavi Paavolaisen avauspuheenvuorossa hänen ajatelmansa v, 1937 ilmestyneestä kirjastas "Lähtö ja loitsu:
- Saarilla on kaikki mahdollista , kunhan ne ovat tarpeeksi kaukana ja tuntemattomia.

Tiedämme myös, että haemme viholliset kaukaa ja ystävät läheltä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu