Outo "kyky"

Suosittelen sinulle kirjaa: http://www.ultra-lehti.com/kirjat/kir-sydamen-kieli.jpg

Oletan sinun olevan vielä nuori, ehkä alle 30-kumppinen ja siis tyypillinen ns. uuden ajan lapsi, joilla on (vieläkin!) yliluonnollisina pidettyjä ominaisuuksia jo syntymälahjanaan, mutta jotka todellisuudessa ovat meidän kaikkien ominaisuuksia. Me emme vain yleensä ole niistä tietoisia eli ne ovat vielä aktivoimatta meissä. Sinussa tuo kyky ilmenee tuollaisena välittömänä 'ihmisen skannauksena'. Luettuasi tuon em. kirjat uskot, että alat ymmärtämään...

Tiedätkö varmasti?

Mitäköhän sieltä ihmisen arjesta todellisesti paljastuisi, jos uskaltautuisi kysymään tutkailemasi ihmisen todellista reittiä, tai hänen ajatuksiaan?

On luonnollista että ihmisenä tuntee ihmisten tunteita, eli jokainen meistä voisi olla kuka tahansa, koska ihmisyys kokemuksena on yhteismitallinen.
Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin faktallinen yksittäisen ihmisen ajatusten tai sen päivän reitin tietäminen jne.

Yksi kulma "aavistamiseen" on kollektiivinen tutkimus.
Kollektiivisia ihmiskunnan "mielenliikkeitä" tutkitaan tietokonemalleilla.
Esimerkiksi rahamaailman [tietysti :P] pelaajilla on käytössään tieto-kone-ohjelmia jotka "aavistelevat" netti-kansan tuntemuksia ja näin he niistä tuloksista päättelevät mitkä ovat kulloinkin sijoittamisen kannalta niitä parhaita trendejä.
Tähän liittyen väitetään, että hetkeä ennen kuin kaksois-torneihin törmättiin, tuo tieto-kone-ohjelma reagoi voimakkaalla negatiivisella piikillä, eli ihmiskunnan netti-kollektiivi tiesi jotain negatiivista tapahtuvan?

Ei ole totta, ihanaa että tällainen topic oli jo. Olin jo tulossa kirjoittamaan uutta kun tajusin.
Eli siis. Itse olen 92-syntynyt tyttö ja mulla on myös tällainen outo tapa tietää asioita. En ole pitänyt sitä koskaan mitenkään erikoisena tai varsinkaan yliluonnollisena vaan ihan normaalina osana jokaista arkipäivääni, kunnes äitini alkoi tässä lähiaikoina tivata asiasta ja mua alkoi oikeasti häiritsemään.

Esimerkkinä nyt lähisukulainen, jota näin kesäisin pari kertaa vuodessa ja joka ei kanssani siis mikään läheinen ole. Joku aika sitten tein kotona ihan omia asioitani kunnes havahduin siihen, että vain tiesin hänen kuolleen. En tiedä miksi enkä miten, mutta mä vaan tiesin. Siirsin asian sivuun koska en luonnollisesti voinut olla ihan täysin varma asiasta hyvin varmasta tunteesta huolimatta enkä nyt oikein kehdannut keneltäkään kysyäkään, se kun olisi ollut aika epäkohteliasta. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan.

Tässä ihan vähän aikaa sitten äitini soitti ja juteltuamme ihan niitä näitä totesi jotain tämän kyseisen henkilön hautajaisista ja kysyi oliko kukaan kertonut minulle hänen kuolemastaan. Vastasin epähuomiossa että kukaan ei ollut kertonut mutta tiesin kuitenkin, ja äidille tuli järjetön pakkomielle tivata asiasta lisää. Vähän ahdistavaa sellainen kun en todellakaan tiedä mistä tiesin enkä osannut selittää, ja haeskelen siksi tähän nyt jonkinlaista selitystä.

Samaan tapaan kuin joku täällä aiemmin sanoi tiedän myös usein ihmisten ajatuksia minuun liittyen. Homma voi tietysti olla ihan jotain hetkittäistä huonoa/hyvää itsetuntoa tai intuitiotakin, mutta ei ole kovinkaan mukavaa tietää kaikkia epämukavia ajatuksia joita muilla minusta on.

Tätä on tapahtunut ihan niin pitkään kuin muistan. Yleensä pienempiä, mutta parisen kertaa tällaisia isompia, raskaampiakin asioita. Mitään ns. yliluonnollisia, suuria näkyjä näihin ei liity, mä vain tiedän.