Naisen pääkoppa ja mieshormoonit tuntuvat melko epäparilta jopa mielenterveydellisesti. Olisi jokseenkin helpompaa saada esim. hormooneja tk:sta kättelyssä kun jättää ihmiset kitumaan tutkimusjakson ajaksi.
Trans-sukupuolisuus
Sairautena
18489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
siinä on se tutkimusjakso, ettei anneta vahingossa hormoneja sellaselle, jolle ne olis haitaks.
Sen kumemmpia tutkimuksia. Miehellä kello käy etuperin, naisella takaperin. Miehellä on putkiaivot, naisella pippa jne.... Pahempaa on, että hoitamatonta ts:ää kohdellaan miehenä kuin että hänet hodetaan kuntoon, eikä kenellekkään jää epäselväksi kumpaa sukupuolta on. Väärin kohtelu kun aiheuttaa aivolukon. Naiset sanovat, että sen on aiheesta kiinni ja että korkokenkäjutustelu auttaa. Se auttaa, että on tekemisissä ja jutuissa naisten kanssa (täysjärkisten). Mies hormoonit on tuon lapion luonut nykymuotoonsa ja ajallaan hormoonihoidossa saattaa joku kohta kaunistautua. Muutoin on melko turhauttavaa 35 vuotta miehenä eläneen ihmisen lukea naistenlehdestä ihmis-suhde ongelmia kun niitä on itselläänkin aivan riittävästi. Jos tämän hoitojakson aikana kuulen vielä kerrankin keep one eye on the road, nin vedän itseni jojoksi. Kun ei ole olemassa mitään half man half woman juttuja. On vain nainen päässä on mies jalkojen välissä. Jalkojen välistä tulee myös ne hormoonit (niille jotka ei tiedä).
siksi että aina löytyy niitä joiden mielestä tyttönä olisi kivempaa tai äijät pärjää paremmin. Jos tällainen ihminen saisi tuosta vain pyytämällä hormonit, voisi käydäkin niin ettei se uusi elämä ollutkaan sellaista kuin ajatteli ja sitten vedettäisiin itsensä niskakiikkuun. Kun noin puolet tutkimuksiin lähtevistä saa TS-diagnoosin, tutkimukset ovat todellakin tarpeen.
diagnoosin saaneistakin jättää homman sikseen. Kyllä koko prosessin läpikäyminen vaatii suurta henkistä lujuutta ja siihen ei kaikista ole, omista luuloista huolimatta.
Tapauksia kun on että biologinen nainen jolle hormonihoidon myötä alkaa parta kasvamaan ja päälaki harvenemaan, huomaakin ettei pitänytkään muutoksista ja toteaa, että eipä ollutkaan mun juttu. Jos päässä jotain järkeä on, niin kyllähän sitä pitäisi tajuta mitä muutoksia hormonihoidot tuovat tullessaan ja mitenkä muuttunut ulkoinen olemus vastaavasti vaikuttaa sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmisten suhtautumiseen.
Eikä prosessin läpikäyminenkään ole tae auvoisesta elosta ja muiden ongelmien katoamisesta. Hoitotuloksistakin kun voi tulla kaikkea muuta kuin mitä on itse odottanut ja sen kanssa on sitten vain elettävä. Mutta uskon että suurin osa on tyytyväinen elämäänsä hoitojen jälkeen ja tuntee olonsa vihdoin kotoisaksi omassa kehossaan.
"Mutta uskon että suurin osa on tyytyväinen elämäänsä hoitojen jälkeen ja tuntee olonsa vihdoin kotoisaksi omassa kehossaan."
Ei voi muuta todeta kuin että olen syntynyt aivan liian aikaisin. Kunpa nämä hoitomahdollisuudet olisi ollut nuorena, kuten nykyisin on mahdollista, lähtökohdatkin olivat olleet paremmat. Olen usein katsellut 18 vuotiaana otettua kuvaani ja todennut että siitä kun olisi päästy hoitamaan, olisi lopputuloksena ollut vielä paremman näköinen nainen. Elämäkin olisi ollut aivan erilainen, ammattia myöten. Haittapuolena olisi ollut lapsettomuus, nyt ilona on lapset. Läheisetkin ovat joutuneet kärsimään ohellani aivan liian paljon. Mutta pitää katsoa tulevaisuuteen. Se näyttää todella hyvältä.
Joilla pannu käy alapää kuumana, niin pelkästään mieshormooneja pitäisi laimentaa jotta tuntisi olonsa terveemmäksi. Vetää hieman pannun kireäksi tuo epäpari. Mikäli rynkky tai ajokortti ei lähde hoidoissa, niin mihis muu elämän kokemus ja näkemys sitten hävii? Ongelmat johtuu juuri siitä, että kohdellaan väärässä sukupuolessa ja hormoonit jotka kroppaan ei kuulu, niin sotkevat koko paketin.
Jos olisin rahaihmisiä, niin perustaisin säätiön taikka yhdistyksen, joka tukisi puhtaasi ts-ihmisten oikeuksia.
Mikäli jollain on syöpä, niin ei lääkäri sitä tietoa panttaa. Mikäli joku on silmiinpistävästi ts jo lapsena, niin pitäisihän tämäkin kertoa ja lopettaa se hyssyttely.
Hoitojen aloittamisen ja jatkamisen ja muun elämän kanssa. Kiitos tämän lähiöelämän jota niin suuresti kaikessa komeudessaan elämääni kaipasin "rauhallisuuden" vuoksi. Sitä joskus unohtaa kuka on mikä on ja missä on, mutta periksi ei saa antaa. Tie on raivattava jos jotakin aikoo saavuttaa. Nyt on hyvä olla pitkästä aikaa.
Siinäpä se sukupuoliristiriita juuri on ja pahenee huomattavasti murrosiässä, kun väärää hormonia alkaa tunkea verenkierrossa aivojen kiusaksi. Joskus aivot pistävät torjunnan päälle, joka voi ilmetä allergioina tai astmana. Ja ne paranevat vasta kun hormonit ovat aivoille oikeat. Aivot eivät siis ikinä totu tai turru väärään hormoniin.
Voisi sanoa, että koko transsukupuolisuushan on pohjimmiltaan hormonihäiriö. Pää vaan ei yksinkertaisesti toimi väärillä hormoneilla, mutta sittenkun saa oikeat hormonit kaikenlainen dysforia katoaa kun seinään. Leikkauksia ja erinäisiä muita toimenpiteitä tosin usein tarvitaan jotta olisi sosiaalisesti helpompaa. Tämä valkenee viimeistään siinävaiheessa kun on muutaman vuoden hormoneita syönyt ja sukupuoli lakkaa pitkälti merkitsemästä mitään muutakuin kirjainta passista, aivankuten cissukupuolisillakin.
Yhteiskunta syöttää mieluusti psyykelääkkeitä ja transtutkimuksissa tutkitaan juuri mielenterveyttä, joka käytännössä on juuri trans-sukupuolisuuden vuoksi käsitykseni mukaan vaakalaudalla. Miksi siis ei trans-sukupuolisuutta epäiltäessä hoidettaisikin mielummin sitä hormoonipuolta kuin oiretta, eli mielenterveyttä?
Löysin ratkaisun. KIITOS!
Mitään transsukupuolisuuden hoitamisesta eikä haluakaan tietää, olkaa onnellisia, että laki takaa meille ja teille hoidot. Se psykiatria on siihen päälleliimattu, koska pitää jotenkin oikeuttaa, että joku muokkaa kroppaansa. Ihmisen kroppahan on tässä meidän yhteiskunnassa pyhä asia joka käytännössä kuuluu valtiolle kunnes toisin todistetaan.
Muutenkin koko psykiatria on semmoinen mutulääketieteen linnake johon ei kannata sekaantua, siksihän niitä lääkkeitäkin syötetään kun ei ihmisen psyykkeestä tai edes aivojen toiminnista tiedetä oikeastaan mitään konkreettista, mutta halutaan nyt vähän edes yrittää poistaa oireita sotkemalla aivokemiaa.
Minulla on ollut murkkuiästä saakka astmaattinen taipumus. Se ei ole kehittynyt aivan astmaksi mutta riskitekijöitä on, kuten kissa. Kun jouduin aloittamaan 4 viikon hormonikatkon ennen sukupuolenkorjausleikkausta, astmaoireet alkoivat pahentua. Syynä oli varmasti myös leikkauksen aiheuttama stressi. Anestesialääkäri sanoi että voin ottaa astmapiipun mukaan sairaalaan ja hän käyttää ei-tavanomaisia anestesia-aineita. Käytännössä siis pahoinvointia aiheuttavia. Keuhkot korahtelivat vielä 3 päivää leikkauksesta ja piipun sekä puhalluslaitteen avulla tyhjentelin keuhkoja sitkeästä limasta. Sitten alkoi helpottaa. Testotkin olivat laskeneet ilmeisesti kastraation jälkeen. Hengittelinkin sitten aivan vapaasti seuraavat viikot. Kotona kissa on vähän antanut oireita, mutta muuten astma on kyllä pysynyt poissa. Sukupuolihormoniaineenvaihdunta on sidoksissa stressihormoniaineenvaihduntaan. Estroilla en ole yliherkkä.
Vaikka niin suuressa komeudessani mainostikin jotakin muuta. Olin suureen mysteeriini laittanut jo aikoja sitten vastuksen valmiiksi vaikka en sitä heti muistanutkaan. Valitan aina, ettei minua auteta. Joku auttoi... KIITOS! Päivä oli kuin pienilottovoitto.
Minunkin pitäisi lopettaa tupakointi jo nyt, saattaa hieman parantua paikat lopettaessa. Vaikka olen hieman epäilevästi suhtautunut transvestisuuteen, niin moni ts on kuulemma ainakin osa-aikaisesti myös pukeutuva. Nyt voin puekutuakkin.
Kai sä nyt tajuat että ihmisillä on tapana yleensä pukeutua näissä ilmasto-olosuhteissa sukupuoleen katsomatta. Ootko vähän tyhmä....joo olet sä.
Kuuntelen vääriä ihmisiä vääristä syistä väärään aikaan.
"pukeutuminen" tarkoittaa naiseksi pukeutumista, mutta eihän tässä mistään pukeutumisesta puhuttu vaan "puekutuakkimisesta"...