Mikä olis sellanen hyvä, mutta samalla tahdillinen tyyli?
Pitäiskö vaikka pyytää kahville silleen vihjailevasti, tyyliin: "Voi helkkari, ku mulla tekee mieli kahvia..."
Ja jos tyttö sit vastaa siihen jotain tyyliin: "Niin muaki" Niin sitten voi vaan sanoa, että "Tuu mun kanssa, mä tarjoan."
Olisko tollanen hyvä keino, kannattaisko kaikki laskee sen tytöt reaktion varaan, mitä sitten jos se vaan sanoo kylmästi: "Aha..."?
Pitää myös ottaa huomioon se, että mä olen muuten ihan helvetin ujo jätkä, enkä varmaan vois ilman punastumisia, änkytyksiä ja puheen takelteluja, sekä sanoihin sotkeutumisia tuota tehdä...
... en edes tiedä, onko se tyttö oikeesti kiinnostunut musta, vai tuliko se vaan mulle juttelemaan, koska ei muita juttukavereita löytänyt...
Pitäiskö vaikka pyytää kahville silleen vihjailevasti, tyyliin: "Voi helkkari, ku mulla tekee mieli kahvia..."
Ja jos tyttö sit vastaa siihen jotain tyyliin: "Niin muaki" Niin sitten voi vaan sanoa, että "Tuu mun kanssa, mä tarjoan."
Olisko tollanen hyvä keino, kannattaisko kaikki laskee sen tytöt reaktion varaan, mitä sitten jos se vaan sanoo kylmästi: "Aha..."?
Pitää myös ottaa huomioon se, että mä olen muuten ihan helvetin ujo jätkä, enkä varmaan vois ilman punastumisia, änkytyksiä ja puheen takelteluja, sekä sanoihin sotkeutumisia tuota tehdä...
... en edes tiedä, onko se tyttö oikeesti kiinnostunut musta, vai tuliko se vaan mulle juttelemaan, koska ei muita juttukavereita löytänyt...
Vastaukset 2
Vanhimmat
toi mul tekee mieli kahvii juttu on hyvä ja jos tarjoot ni se on plussaa. Tuskin se sanoo mitään "aha" tai voithan sä kysyy vaikka että mitä teet perjantaina ja sit jos se sanoo vaikka että en tiedä ei oo mitään suunniotelmia ni sit kysy siltä vaan että ei mullakaa haluisitko tehä jotain. ja rohkeesti vaan juttelet ei ne tytöt sua syö t.17v poika jolla on kokemusta ujoudesta mut se siitä menee ku ottaa itteensä vaa niskasta kiinni.
Joo-oh...
Mutta hommaa mutkistaa se, että mä olen sosiaalisesti auttamattomasti surkea reppana...
Ei mulla vaan ole koskaan tullut tavaksi mennä iltaisin ulos, tai viikonloppu iltaisin dokaamaan...
se vaan tuntuu niin vieraalta... sellaselta itsensä pakoilulta.
Mä en edes muista, koska mä olen ollut viimeksi oma itseni(muiden silmissä) yritän vaan päivästä toiseen pitää sellasta hermostunutta rauhallisen jätkän kulissia pystyssä, enkä vois edes kuvitella, että alkaisin tekemään sitä koulun ulkopuolellakin...
Mä vaan olen ajatellut, että alkaisin asteittain lähestymään "Normaalia" elämää, kuten alkaisin vaan juttelemaan tytöille ja alkaisin paljastelemaan sitä oikeeta itseeni(en kirjaimellisesti) sieltä verhon takaa.