Ahdistaa, aloitin just lukion, enkä ole saanut vielä yhtään kaveria... siis sellasta, jonka kanssa olis vapaa-aikana. Kyllähän mä olen jutellut monelle, mutta emt. ei ne vaikuta ollenkaan kiinnostuneilta minusta... varsinkaan, kun on niin vaikeeta jutella ventovieraalle oikein mistään, kun ei tiedä, että mistä se pitää jne.
Ja onhan mun kouluun tullut monia hyvännäköisiä fiksun oloisia tyttöjäkin, mutta mä olen niin helvetin ujo ja hiljainen, ettei ne mitenkään vois kiinnostua musta... koskaan.
Mikä tohon auttaa. Olen ain yksin kämpillä, en ole oikein koskaan ollut kovinkaan sosiaalinen... mun ukki oli kuulemma nuorena samanlainen, mutta kyllä se(kuulemma) pääsi siitä ujoudestaan eroon aikuisena....
Mutta kysymys kuuluu, "Miten MINÄ pääsen siitä eroon."
Ei oikein uskalla vaan mennä sanomaan jotain ventovieraalle tytölle, kun on riski, että joko se alkaa juttelemaan, tai sitten vaan nolaa itteni ja mun muutenkin vähäinen itsetunto rapisee pois...
Ja onhan mun kouluun tullut monia hyvännäköisiä fiksun oloisia tyttöjäkin, mutta mä olen niin helvetin ujo ja hiljainen, ettei ne mitenkään vois kiinnostua musta... koskaan.
Mikä tohon auttaa. Olen ain yksin kämpillä, en ole oikein koskaan ollut kovinkaan sosiaalinen... mun ukki oli kuulemma nuorena samanlainen, mutta kyllä se(kuulemma) pääsi siitä ujoudestaan eroon aikuisena....
Mutta kysymys kuuluu, "Miten MINÄ pääsen siitä eroon."
Ei oikein uskalla vaan mennä sanomaan jotain ventovieraalle tytölle, kun on riski, että joko se alkaa juttelemaan, tai sitten vaan nolaa itteni ja mun muutenkin vähäinen itsetunto rapisee pois...
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaan moikannu.
Ota näinkin pientä kontaktii.
Eihan parhaimmatkaan kaverit puhu vain niistä asioista mistä toinen varmasti tykkää.
Sosiaalisuus ei ole mikään taitolaji vaan kaikille avoin asia.
Voithan sä myös etsii harrastuksista tuttavuuksia.
Mä olin ennen hyvinkin ujo.
En oo täydellisen avoin tyyppi vieläkään mutta kontaktii pystyn ottaa jo vähän paremmin.
Kokemus tuo varmuutta.
Mutta se kokemus tulee vaan tekemällä.
Eikä kokemus aina ole täynnä onnistumisia.
Mutta onnistuminenkin voi olla satunnaista, kovan työn takana, epäonnistumisen jälkeistä tai kerralla natsasi.
Tytöt arvostaa kontaktia.
Just se omana ittenä olo vaikka kuinka siinä tytön ees olis tekee vaikutuksen.
Ei sulla vielä hätää ole... Itsekin kun alotin lukion niin en tuntenut sieltä kuin vaan muutaman "moi"-kaverin. Vasta myöhemmin (joulun jälkeen) tutustuin yhteen tyyppiin, ja sen jälkeen toiseen. Itse olin todella, siis TODELLA ujo lukion alussa, ja olen ehkä vähän vieläkin. Mutta nyt se on helpottanut ja olen lukion neljännellä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että mitä enemmän vanhenee niin sitä helpompi on ottaa kontaktia ihmisiin. Nytkin luulin, että jään kokonaan yksin viimeiseksi vuodeksi kun kaverit pääsivät ylioppilaiksi, mutta tutustuin erääseen abi-jätkään.
Itsekin tunsin itseni hieman yksinäiseksi alussa, mutta olen nyt paljon itsevarmempi, kun ikää tullut lisää. Ja ihmiset kypsyy siitä, joten ne pienet kaveriporukat alkaa vähän jakaantumaan ja alkavat ottamaan laajemmin ihmisiin kontaktia. Silloin on helpompi saada niitä kavereita. :)
Tsemppiä!!!!