Lyhty kädessä mä
metsikön läpi
tarvoin,
mä täällä kävin
aivan liian harvoin.
Kuljin kohti hautaa
rakkaimpani,
kohti leposijaa
kalleimpani.
Hän vuokseni
henkensä menetti,
sielunsa syntieni takia
kadotti.
Mä anteeks antoa
kai odotin,
armahdusta rukoilin.
Miks tein mä
sen teon kauhean,
miks annoin hänen
saada lopun niin karmean?
Mä itkin ja valitin,
hänen kasvojansa
muistelin.
Tiesin,
mut hakemaan
hän pian saapuisi,
noutamaan sieluni tulisi.
Pian perille saavuin
mä tutun ristin eteen,
astahdin aivan sen
viereen.
Mä siinä hetken nyyhkin
ja huokailin,
kädellä kumpua hiljaa
silitin.
Taivaalta katsoin kuuta
hohtavaa,
kun äkkiä kuulin ääntä
valittavaa.
Mä ylös siitä loikkasin,
taaksepäin astahdin.
Kuulin rakkaani saapuvan,
mua tiesin hänen
nyt hakevan.
Näin ensin kasvot valkoiset,
silmät niin ihanat siniset.
Mä kyynelehdin
ja käteni ojensin.
Tän kohtalon mä ansaitsin.
Mut rakas vain mua silmäili,
pahemmasta mua varoitti.
Pian mut kyllä noudettais,
helvetin kuiluun haettais.
Mä kummissani katselin,
rakastani ihailin.
Mut armoa mulle antanut ei,
multa kaiken toivon vei.
Pian sammui taivaalta
kuu hohtava,
tähdet viereltä
tuikkivat.
Tuli pimeys kaiken tappava,
ja peto mua hakeva.
Se poltti katseellaan
mun silmäni,
kosketuksellaan
raateli kehoni.
Mä julman tuskan kokea sain,
katsoi vierestä kaikkea mun
rakkainpain.
Sit kätensä mulle ojensi,
anteeksi annon lupasi.
Mä viruin maassa siinä,
loppui vihdoin mun sieluni
piina.
Mut lähtemään en enää
pystynyt,
en liikkumaan mä
kyennyt.
Sai silti mut se olento,
tuo helvetistä tullut hirviö.
metsikön läpi
tarvoin,
mä täällä kävin
aivan liian harvoin.
Kuljin kohti hautaa
rakkaimpani,
kohti leposijaa
kalleimpani.
Hän vuokseni
henkensä menetti,
sielunsa syntieni takia
kadotti.
Mä anteeks antoa
kai odotin,
armahdusta rukoilin.
Miks tein mä
sen teon kauhean,
miks annoin hänen
saada lopun niin karmean?
Mä itkin ja valitin,
hänen kasvojansa
muistelin.
Tiesin,
mut hakemaan
hän pian saapuisi,
noutamaan sieluni tulisi.
Pian perille saavuin
mä tutun ristin eteen,
astahdin aivan sen
viereen.
Mä siinä hetken nyyhkin
ja huokailin,
kädellä kumpua hiljaa
silitin.
Taivaalta katsoin kuuta
hohtavaa,
kun äkkiä kuulin ääntä
valittavaa.
Mä ylös siitä loikkasin,
taaksepäin astahdin.
Kuulin rakkaani saapuvan,
mua tiesin hänen
nyt hakevan.
Näin ensin kasvot valkoiset,
silmät niin ihanat siniset.
Mä kyynelehdin
ja käteni ojensin.
Tän kohtalon mä ansaitsin.
Mut rakas vain mua silmäili,
pahemmasta mua varoitti.
Pian mut kyllä noudettais,
helvetin kuiluun haettais.
Mä kummissani katselin,
rakastani ihailin.
Mut armoa mulle antanut ei,
multa kaiken toivon vei.
Pian sammui taivaalta
kuu hohtava,
tähdet viereltä
tuikkivat.
Tuli pimeys kaiken tappava,
ja peto mua hakeva.
Se poltti katseellaan
mun silmäni,
kosketuksellaan
raateli kehoni.
Mä julman tuskan kokea sain,
katsoi vierestä kaikkea mun
rakkainpain.
Sit kätensä mulle ojensi,
anteeksi annon lupasi.
Mä viruin maassa siinä,
loppui vihdoin mun sieluni
piina.
Mut lähtemään en enää
pystynyt,
en liikkumaan mä
kyennyt.
Sai silti mut se olento,
tuo helvetistä tullut hirviö.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.