[Sanallista rekvisiittaa asioiden kuvaamiseksi sekä kuvailun tarkastelemiseksi]
Ajan saatossa (kirjoitettu yöllä 18.-19.10.09).
Ajan saatossa kivi rapautuu,
asiat muuttuvat
Mutta sinä olet minulle rakas
Entä sitten
kun tuuli puhaltaa yli tunturin,
kaikki ristit kaatuvat
Ja kuolleet ovat vain nimiä
risteissä joiden kirjoitusta on mahdotonta lukea
Kysyin hymyillen
Vielä silloinkin
olet minulle rakas,
vastasit
Katselimme järvelle, sen pinta väreili niin kuin iho
sellaisena iltana
pitkän päivän päätteeksi
odottaessaan
kosketusta jonka tietää tulevan
kaminassa räiskyi keltainen ja oranssi,
tanssivina liekkeinä huoneessa
Mutta ajan saatossa kivi rapautuu, asiat muuttuvat
Tunturin yli puhaltaa tuuli
etkä sinä enää puhu mitään minulle,
olet kovin elävä jollekin toiselle
Kädet liikkuvat,
huulet kohtaavat taas erämaan yössä,
vinkuvassa kaupungissa - teräskeitaalla - missä tahansa
Artikuloin selkeästi
Askeleet
risteilevät siellä sun täällä
tuhansina lepattavina varjoina
Rakkaani
Katselen järvelle jonka pinta väreilee,
kosketan rapautunutta kiveä
Ehkä minä olin sinulle rakas aina ja loppumatta, ehkä olin
Sen pienen hetken
Ajan saatossa kivi rapautuu,
asiat muuttuvat
Mutta sinä olet minulle niin rakas
16 10 09 12:36
http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1256663815810_1_large.jpg
Ajan saatossa (kirjoitettu yöllä 18.-19.10.09).
Ajan saatossa kivi rapautuu,
asiat muuttuvat
Mutta sinä olet minulle rakas
Entä sitten
kun tuuli puhaltaa yli tunturin,
kaikki ristit kaatuvat
Ja kuolleet ovat vain nimiä
risteissä joiden kirjoitusta on mahdotonta lukea
Kysyin hymyillen
Vielä silloinkin
olet minulle rakas,
vastasit
Katselimme järvelle, sen pinta väreili niin kuin iho
sellaisena iltana
pitkän päivän päätteeksi
odottaessaan
kosketusta jonka tietää tulevan
kaminassa räiskyi keltainen ja oranssi,
tanssivina liekkeinä huoneessa
Mutta ajan saatossa kivi rapautuu, asiat muuttuvat
Tunturin yli puhaltaa tuuli
etkä sinä enää puhu mitään minulle,
olet kovin elävä jollekin toiselle
Kädet liikkuvat,
huulet kohtaavat taas erämaan yössä,
vinkuvassa kaupungissa - teräskeitaalla - missä tahansa
Artikuloin selkeästi
Askeleet
risteilevät siellä sun täällä
tuhansina lepattavina varjoina
Rakkaani
Katselen järvelle jonka pinta väreilee,
kosketan rapautunutta kiveä
Ehkä minä olin sinulle rakas aina ja loppumatta, ehkä olin
Sen pienen hetken
Ajan saatossa kivi rapautuu,
asiat muuttuvat
Mutta sinä olet minulle niin rakas
16 10 09 12:36
http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1256663815810_1_large.jpg
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.