APUA!!!

Moi..
Mulla oli toi sama homma, ja se kesti.
Hyväksyykö sun vanhemmat sulle ollenkaa jyrsijöitä?? Mun hyväksy jonku hamsterin.
Sit kerroin niille kaikki hyvät puolet, esim.
hamsteriin menis vaa rahaa. Koska siit ei ois mitää iloo nii paljoo ku se nukkuu päivisin. Se ois melkein sama asia kun sammakko. (eli syöttää vaa ja sanoo joskus "moi" tai jotain.)
Sit kerroin et marsu on seuraeläin. Niiku koirakin. Vaikka marsu onki pienempi ku koira, nii sitä luullaan eri luonteiseksi, mut sei paljoo kyl oo.. Sit mun vanhemmat alko miettii asiaa. Kyselin siit joka päivä, ja ku tuli kesä ja me oltiin mökillä nii mä yleensä luin paljo kaikkee jännäri kirjoja. Mut nyt olinki lainannu kirjastosta koko kesäks paljo marsun hoito kirjoja. Sit ku tiesin siit paljo, nii äiti ja isä alko jo uskoo et oon tosi tosi tosissaan. Sit me kesän lopussa käytiin ostaa mulle nätti naaras sileekarvanen marsu, jonka nimeks tuli Fanny.
Se on nyt vähä päälle puol vuotta!! Vastaa mulle jos on jotain. --Marsu-fani--
P.s. Jos teillä on käärme, kissa tai joku lintu kotieläimenä jo, niin älä ikinä hanki jyrsijöitä. Sillon voi käydä huonosti!! Mulla on nimittäin marsu ja koira. Ja ne viihtyy ja pärjää toistensa kaa. Ne on tehny toisistaan lauman! :o) (sööttiä)

Heissan!Olen kolmen pojan äiti, ja jo kolme vuotta sitten keskimmäinen (silloin 11 v.) kinusi marsua.Lainasi kirjastosta kirjoja ja videon marsuista. En antanut ottaa, koska pelkäsin heinän pölyä.Vanhin sälleistä on allerginen siitepölyille ym.
Otettin sitten pieni kääpiöhamsteri,vuosi sitäkin pähkäiltiin. Pikkuvelikin sai sellaisen sitten jonkin ajan päästä. Hienosti molemmat hoitivat lemmikkinsä, eikä heinästä tullut mitään, sitä tarvittiin niin vähän.
Kun sitten se ensimmäinen pikkuhamsu kuoli viime marraskuussa, otettiin jouluksi kaksi marsutyttöä, toinen on rusettimarsu ja toinen sileäkarvainen. Heinää ja roskaa pöllyää tietysti enemmän, kun ovat isompia, mutta ei ole allergiaoireita kellään. Imuria pojat käyttävät päivittäin, mikä on hyvä, koska pikkueläimet ovat keittiön nurkassa.Niistä ei todellakaan ole mitään vaivaa, pelkkää iloa.Kiva kuikutus kuuluu aina, kun tullaan kotiin,tai kun jääkaappi aukeaa.... Joka päiväistä hoitoa ne tietysti tarvitsevat, purun vaihtoa muuta touhua. Mutta mukavaahan se on.
Itse en koskaan saanut mitään eläintä ja turhan kauan pistin vastaan tässäkin asiassa. Tietysti vanhemmat oman lapsensa tuntevat, mutta itse olen kyllä iloisesti yllättynyt meidän pienimmän jaksamisesta.Hän on 92 syntynyt,saman ikäinen kuin sinä. Joskus on tietty laiska päivä, mutta kun asiasta muistuttaa, homma hoituu kyllä.
Joskus täytyy vaan luottaa siihen omaan pikkaraiseen, ei se aina ole pelkkää haihatusta joku haluaminen.
Tosin marsu elää kauan, mutta kyllä niihin kiintyy niin, ettei voi jättää hoitamatta.
Toivotaan, että vanhempasi heltyvät.Niin kuin meillä.....
t.Pia