Toivo

Roadtozion kirjoitti:

Laiturin reunalta,
kivi jalassani,
veden alle painun,
muistoihin niin vihreisiin,
itseni hetki hetkeltä ujuttautan,
elämäni kultaisiin asioihin,
hetkeni sekuntteina ohi vilisevät,
kylmä peittyy ympärilleni,
tuoden turvaansa,
muistot häilyvät kirkkaina mielessäni,
hetket nuo, jotka annoin,
nyt se kohta ohi on,
pohjaan painautuessani,
mietin hiljaa mielessäin,
mitä olisin voinut tehdä toisin,
ehkä nyt muilla parempi olla on
Muistoistani väkevänä herään,
hiljaa hiivut sinä mieliini,
sinut yksin maailmaan pimeään jätin,
onko parempi sinun nyt,
en tiedä ja kykene en sanomaan,
hätäännyn,
ajatukseni sinuun kiinnittyvät,
tahdon jälleen elää,
olla kanssasi
kulkea tätä vaivoin valaistua polkua,
kohti mitätöntä kynttilän valoa,
joka valaisee elämän pimeät käytävät,
kanssasi ne tahdon käsi kädessä vaeltaa,
löytää sen tunnelin pään,
jotta olla voisimme onnellisia,
yhdessä.
Järven pohjassa seison,
kivi jalassani kiinni,
yritän sitä pois saada,
solmussa kiveä pitävä köysi on,
jäätyneet sormeni kiskovat,
puserran itkua,
mutta jaksan, vuoksesi jaksan,
viimein irti köysistäni pääsen,
nousen pintaan,
uusin silmin maailmaa katson,
on se kirkkaampi,
valoisa, takiasi,
pieni toivoni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä