Miten te olette jaksaneet ainaiset negatiiviset raskaustestitulokset ja/tai joka kuukausi alkavat kuukautiset? Itsellä tuntuu että hermo menee vaikka kuinka yrittää tsempata itseään ja olla ajattelematta asiaa,mutta miten ihmeessä sitä voi olla ajattelematta kun niin kovasti sen vauvan tahtoisi. Perkele, että tää maailma on julma joillekkin.
Pitäisi olla jossain koomassa jotta ajatukset ei kulkisi koko ajan siihen vauvaan ja vauvan yrittämiseen.
Onko hyviä neuvoja mikä on teitä auttanut taipaleella eteen päin ja jaksamaan?????
Pitäisi olla jossain koomassa jotta ajatukset ei kulkisi koko ajan siihen vauvaan ja vauvan yrittämiseen.
Onko hyviä neuvoja mikä on teitä auttanut taipaleella eteen päin ja jaksamaan?????
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei taida olla paljoa vaihtoehtoja?
Itse välttelen kaikkea aiheeseen (normaaliin lapsenhankintaan) liittyvää, esim. tv-ohjelmia, raskaanaolevia jne. Ajattelen vain seuraavaa hoitoa ja sitä vähän realistisempaa mahdollisuutta raskauteen.
Jossain vaiheessa kaikkeen turtuu, eikä enää odotakaan mitään vaan pitää kuukautisten tulemista pikemminkin itsestäänselvänä. Testejä en ole juurikaan "harrastanut" kun punasta on näkynyt aina ajallaan, ja jos vähän on viipynytkin niin sen kuitenkin aavistaa oireista mitä on tulossa.