Näin neidon kädessään
ruusu musta,
kasvoiltaan heijastui suru
tuska.
Hän yksin kalliolla seisoskeli,
allaan musta
tyrskyävä meri.
Hän hypätä kai aikoi tuonne
kuohuihin,
raivoaviin aaltoihin.
Oli menettänyt rakkaansa,
hennon liekin
elämänhalunsa.
Kasvoiltaan heijastui
suuri tuska
rakkaastaan vain muistonaan
ruusu musta.
Hän kalpeat kasvonsa
minuun käänsi,
rakkaansa nimen
hiljaa äänsi.
Silmistä näkyi
epätoivo
ja kaipaus,
sen kaiken teki
hälle
menetetty rakkaus.
Hän ruusun heitti
alas veteen,
otti askeleen yhden eteen.
Mä huusin
ja koitin hänet
pelastaa,
mut ehtinyt en edes
liikahtaa.
Katos neito tuo alas
aaltoihin,
nielas meri hänet
kuohuihin.
Näin
musta rusuu
rantaa kohti huuhtoutui,
miks tuolle neidolle
rakkauden petollisuus
näin paljastui.
Sielunsa hän
itse
pimeälle
luovutti,
kun ruusun
tuon mustan
kalliolta alas
pudotti.
ruusu musta,
kasvoiltaan heijastui suru
tuska.
Hän yksin kalliolla seisoskeli,
allaan musta
tyrskyävä meri.
Hän hypätä kai aikoi tuonne
kuohuihin,
raivoaviin aaltoihin.
Oli menettänyt rakkaansa,
hennon liekin
elämänhalunsa.
Kasvoiltaan heijastui
suuri tuska
rakkaastaan vain muistonaan
ruusu musta.
Hän kalpeat kasvonsa
minuun käänsi,
rakkaansa nimen
hiljaa äänsi.
Silmistä näkyi
epätoivo
ja kaipaus,
sen kaiken teki
hälle
menetetty rakkaus.
Hän ruusun heitti
alas veteen,
otti askeleen yhden eteen.
Mä huusin
ja koitin hänet
pelastaa,
mut ehtinyt en edes
liikahtaa.
Katos neito tuo alas
aaltoihin,
nielas meri hänet
kuohuihin.
Näin
musta rusuu
rantaa kohti huuhtoutui,
miks tuolle neidolle
rakkauden petollisuus
näin paljastui.
Sielunsa hän
itse
pimeälle
luovutti,
kun ruusun
tuon mustan
kalliolta alas
pudotti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Wau..!
tällaisen:
Meri kiiltää kuin safiiri ja näen vain sinistä usvaa, joka on kuin unta.
Kuin katsoisi Kristusta silmiin.
Jostain tiedän...
Hänen sydämessä on kohta: laivalle. Jota ei ole.
Väreille, joita varon.
Rakkaudesta.
seisoi neito kalliolla hiljaa paikallaan
meri tyrskysi raivosi kaukana allaan
hän mietti josko ruusun mustan vain tallaan
ihan täysin murskaan ihan tahallaan
muutti mielen neito suruinen
kovin oli tuskissaan alakuloinen
hän päätti olkoon meri ainoa tie
se suoraan sielun kadotukseen vie
vaan enen kuin veteen hyppäsi
hän tilanteen läpikävi faktat ynnäsi
sopimuksen pirun kanssa kyhäsi
toinen pettureista vain pelastetaan
toiselle heistä rauha sielulle suodaan
toisen päälle kirous langetetaan
hän iäksi joutuu vaeltelemaan...
Kävin - tosin suht pikaa - runojasi läpi ja kovin kulkevaat,
jos tällainen leikkisä ilmaisu sallittanee, siinä rajalla! ;)
Tässä jää kaipaamaan omaa mustaa kaapua,
piiitkiä kynsiä, valkoisessa naamassa ovelaa hymyä,,,mmm... :o]
Teksi kulkee todella jouhevasti ja rytmilliseti runot on helposti luettavaa, kaikki tyyni, siitä pidän. :D