aikuinen lapsesi toisi näytille itseään parikymmentä vuotta vanhemman seurustelukumppaninsa?
Miten suhtautuisit, jos
-Sydänristi-
35287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
tervetuloa, keittäisin kahvit ja tutustuisin uuteen ihmiseen.
Olen kasvattanut lapseni aikuiseksi ja he ovat tervetulleita kumppaninsa kera luokseni eli he valitsevat puolisonsa itselleen, ei minulle.
lapsen iästä. Jos olisi alle 20 lausuisin haisevan vastalauseen, jos yli, toivottaisin tervetulleeksi minunkin maailmaani.
C'est La Vie.
Sanoisin että tervetuloa aprillipäiväb kahveille. Mukava tutustua Liisan isään tai Lassen äitiin tunnistin heti ulkonäöstä.
Jos tytär isää kaipaa, tämä oikea on sata kertaa parempi kuin joku uusi korvike.
mielipiteeseenne suhtautui ja
Kävikö teillä mielessä tyttärenne valinnasta mitään muuta vaihtoehtoa kuin "isänkaipuu". Entä sulhaskanditaatti, haukuitteko hänet pystyyn siinä kätellessänne. :)
Tytär vain muuten avautui näistä ihastuksistaan joten mahdollisuus kunnon keskustelulle syntyi siinä. Asia ei ole sen pidemmälle heidän välillään edennyt, vaikka tuo toinen osapuoli taitaa kaikenlaista yritellä. Voi siis olla, että isän sanalla on vielä vähän painoa.
Jos tytär on aikuinen, miehen valinta jo kuuluu hänelle, äidin täytyy hyväksyä
...että pelkkä biologinen ikä ei tee lasta kokemukseltaan tasavertaiseksi esimerkiksi vanhempiensa kanssa. Siksi ainakin minä konsultoin lasta ennen päätöksiä jos vain kysytään, enkä tässäkään tapauksessa ole lainkaan valmis jättämään häntä yksin jonkun yli-ikäisen pervon uunotettavaksi.
Tässä iässä parinkymmenenkin vuoden ikäero jo käy, mutta nuorista tulee onnellisia varmimmin keskenään.
en sanoisi mitään, siinä tilanteessa, ehkä sitten kun olisimme tyttäreni kanssa kahden - voisin jopa sanoakin..
Kaverillani on Beagle, ihan metsästystä varten.
Eikä mikään hellittelylelu.
Se tykkää Jäniksistä ja jahtaa niitä innolla.
Tuntuu sydämestä pahalta kun se juoksee hakkuuaukealla.
Se kun on uros ja uloke tartuu niihin oksiin täydessä vauhdissa.
Hau, Hau!.. viu,viu.. hau, hau!.. viu...
Voisit kyllä kiukutella miehille muutenkin.
:)
H.
pikkuhiljaa tajuntaan.... Eipä olisi vamaankaan paljon sanomista,,,, juttuttaisin tytärtäni tietenkin kahden kesken, kun mies ei olisi paikalla.
Jos toisi miehen näytille, pitäisin suuni supussa ja toivottaisin kaikesta huolimatta tervetulleeksi.
ole joutunut pohtimaan, omani ovat lähivuosina avioituneet ikäistensä kanssa.
Lainaan ystävättäreni sanoja tyttärestään kun puhui: Kaikkeen muuhun voin puuttua, mutta ammatin ja puolison hän valitsee itse. Henkilökohtaista on........
on ystävättäresi lausunut. Vaikka vanhempien sydäntä kuinka raastaisi, eivät he voi tehdä puolisonvalintaa lapsillensa. Toiset vanhemmat kunnioittavat lastensa päätöksiä, toiset eivät. Menin itse aikoinani naimisiin itseäni kuusiitoista vuotta vanhemman miehen kanssa, eivät vanhempani häntä iästään moittineet, eivätkä minua valinnastani. Vanhemmillani ja miehelläni on ikäeroa vain kymmenen vuotta. En minä hakenut isähahmoa, vaan rakastuin mieheeni :)
Nyt poikani seurustelee itseään kaksitoista vuotta vanhemman naisen kanssa. Hyvin heillä on mennyt, eikä mieleenikään tulisi asettua heidän väliinsä vain iän vuoksi.
ja hänen kumppaninsa olisi vaikka jo vv-ikäinen, etkä saisi yhtään lastenlasta. Mitä mieltä olisit tässä tilaanteessa? Kaikki eivät tietenkään välttämättä halua lapsia ollenkaan ja kaikki nuoremmatkaan, eivät saa lapsia ollenkaaan, vaikka olisivatkin sukukypsässä iässä..
Miten saatat kysellä noin typeriä.
tietenkin jää isoäitiys kokematta, mutta en osaa kuvitellakaan että olisin vaatimassa pojaltani lapsenlapsia saadakseni kokea isoäitiyden. Sehän vasta itsekästä olisi. Iloitsen kun näen miten onnellisia he ovat. Jonkinverran he kuulevat vinoiluja ikäerostaan. Suomalainen ei hevillä tahdo hyväksyä ikäeroa parisuhteessa niinpäin että nainen on vanhempi.
Varmasti asia tulee yleensä vastaan jossain kohtaa suhdetta, koska elämän tarkoitushan on sen jatkuvuus..
ole ainoa.
22222222222222
on jo ylikansoitettu, ei ole mitenkään ratkaisevan tärkeätä keskittyä vain lisääntymiseen.
Heille, jotka eivät lapsia syystä tai toisesta saa tai hanki, on olemassa adoption mahdollisuus.
eli tämä mummous-kysymys pitäisi esittää sitten kaikille meidän ikäisille lapsettomille pariskunnille, jotka eivät ole saaneet tai halunneet lapsia tai menettäneet lapsensa.
Toisena ryhmänä tietysti nämä ikäisemme, jotka ovat aina eläneet yksin.
ongelmia, jos lasten "normaaliin" saantiin olisi yhtä kovat kriteerit, kuin adoptiolapseen.
viis, mutta toivoisin että poikani olisi rakastuessaan tarpeeksi kypsä ymmärtääkseen että isäksi tuleminen voi hankaloitua.
Mutta epävarmaa lasten saaminen on kaikissa suhteissa. Syitä siihen on monia ja jos biologia ei salli, niin adoptio on yksi mahdollisuus.
Eikös tule ikäkin vastaan siinäkin jossain vaiheessa, jos naisella on jo mummuikä esim?
tiedä milloin se mummuikä alkaa (60?), mutta luulisin että poikani morsmaikku ei ole ihan niiiin iäkäs. :)
mielelläni tutustua vävykokelaaseen. Tytölläni on harkintakykyä ja hyvä maku, joten luulisin kumppanin kelpaavan minullekin. :)
omasta pojastani, hänellä on harkintakykyä,maalaisjärkeäkin eikä naismaussakaan näytä olevan moittimista :)
Näenkin tämänkaltaisissa tilanteissa tulevan hyvin esille sen, luotammeko lapsiimme, luotammeko lastemme kykyyn tehdä juuri heidän oman elämänsä tärkeitä ratkaisuja. Eihän ole tarkoitus että vanhemmat elävät elämänsä lastensa kautta.
Muistan kun poikani varovasti kertoi seurustelustaan aloittaen näin: "äiti, tiedän että sinulle voi kertoa etkä vedä hepulia..." :)
Tyttäresi tai poikasi tuo samaa sukupuolta olevan miniän tai vävyn näytille (etkä ole hänen suuntauksestaan ollut ennen tietoinen), niin miten siihen reagoisit? Tämä ei kyllä ole tänä päivänä enää mitään uutta ja kaikkeen kyllä sopeutuu. Meillä on vain yksi elämä ja jokainen käyttäköön sen siten, että on onnellinen..
sitä nykyaikana pitää valmistautua kaikkeen. Ja sitäpaitsi meidän ikäpolvelta valistuneisuutta voi vaatiakin kun emme oo eläneet tynnyrissä kuten vanhempi sukupolvi. Jos emme tunne kakrujamme, niin omapa on häpeämme.
yrittäisi äidin mahtikäskyllä sada lastani muuttamaan suuntautuneisuuttaan :)
Ei ole tullut vastaan ko tilannetta, mutta itseni tuntien luultavasti ensin hetkeksi häkeltyisin, sitten sulattelisin ja lopuksi hyväksyisin tilanteen ja olisin iloinen siitä että lapseni on löytänyt samoin suuntautuneen kumppanin. Luultavasti myös etsisin homoutta/leboutta käsittelevää materiaalia luettavakseni, haluaisin tietää asiasta silloin enemmän. Lapseni olisi minulle yhtä rakas kuin ennenkin.
Jos tyttäreni tois näytille niinkuin tuon samanikäisen kuin Handekin niin pyytäisin Taivaan Isältä armoa tyttärelleni.
Jos poikani toisi näytille yhtä vanhan muijan kuin mitä itse olen, niin maksaisin menolipun pojalleni vaikkapa Brasiliaan ilman sitä muijaa.
onneks jokasel on kumppani.
Ikä-erot 6v , 7v , ja 2vuatta.Mum miälest hyvät ja
piisaavat erot.Mut minkäs sillekkä tekis , jos sitä olis enempi.
Pakko se hyväksyy olis.Minkäs siin tekis.
"Vaiks maailma kolhis lasta,
ei äiti lakkaa rakastamasta." : )
Teoreettinen kysymys. Eihän sitä tulevaisuutta voi tietää, paitsi jos on niin luutuneet asenteet ,että on ennalta arvattava.
rahat ja pankkisaamiset, tai mistä oikein on kymysys.
että on syytä sysissä ja sepissä jos käännetään asia toisinpäin. Eivät aikuiset lapsetkaan aina hyväksy vanhempiensa uusioliittoa, olen huomannut, jos sitä ikäeroa sattuu olemaan reippaammin.