Teatteriin..

jäänyt minullakin, vielä mutta nyt ajattelin aloittaa :)

Ainakin neljä heistä saan vielä mukaani, 4, 6, 9, ja 10 vuotiaat saparot :)

Pirre* kirjoitti:

jäänyt minullakin, vielä mutta nyt ajattelin aloittaa :)

Ainakin neljä heistä saan vielä mukaani, 4, 6, 9, ja 10 vuotiaat saparot :)

elokuvissa, meillä kun on pieni, 50-luvulta saakka toiminnassa ollut kino melkein vieressä. Teatterissa käyvät enemmänkin vanhempiensa kanssa. Siinä on sitten aina mahdollisuus "hajaantua", jos näytös kuitenkin on syystä tai toisesta pienemmälle liikaa. Nyt, iän karttuessa se tosin on harvinaisempaa. Minä yleensäkin vien mieluummin vähän toisenlaisiin paikkoihin, kuten luontoretket, museot, tapahtumat, huvipuistot, kasvitieteelliset jne., kun itse helposti pitkästyn lastennäytöksissä...

Kyllä he antavat niin paljon onnea, iloa ja rakkautta elämään, uskoakseni myös tuntevat itse sitä minulta saavansa. Aina on ainakin iloisena loistavat silmät ja tyytyväinen ilme, kun tapaamme.
Ja miten liikuttavaa onkaan aina välillä havahtua, kuinka vähän he vielä tietävätkään ja ymmärtävätkään.
Lähinnä nyt ajattelen kaikkia käytännön pikku asioita. On antoisaa olla mukana heidän elämässään, tukea vanhempien kasvatustyötä ja antaa ehkä myös jotain, minkä he voivat saada vain mummilta.

beessi kirjoitti:

elokuvissa, meillä kun on pieni, 50-luvulta saakka toiminnassa ollut kino melkein vieressä. Teatterissa käyvät enemmänkin vanhempiensa kanssa. Siinä on sitten aina mahdollisuus "hajaantua", jos näytös kuitenkin on syystä tai toisesta pienemmälle liikaa. Nyt, iän karttuessa se tosin on harvinaisempaa. Minä yleensäkin vien mieluummin vähän toisenlaisiin paikkoihin, kuten luontoretket, museot, tapahtumat, huvipuistot, kasvitieteelliset jne., kun itse helposti pitkästyn lastennäytöksissä...

Kyllä he antavat niin paljon onnea, iloa ja rakkautta elämään, uskoakseni myös tuntevat itse sitä minulta saavansa. Aina on ainakin iloisena loistavat silmät ja tyytyväinen ilme, kun tapaamme.
Ja miten liikuttavaa onkaan aina välillä havahtua, kuinka vähän he vielä tietävätkään ja ymmärtävätkään.
Lähinnä nyt ajattelen kaikkia käytännön pikku asioita. On antoisaa olla mukana heidän elämässään, tukea vanhempien kasvatustyötä ja antaa ehkä myös jotain, minkä he voivat saada vain mummilta.

kuinka he pitävät meistä, olemme heille todella tärkeitä..,

hellyttäviä nuo tekstarit "Hyvää yötä mummi" :)

Täällä maalla kulttuuritarjonta on aina haettava kaukaa, tai kauempaa kummiskin kuin siellä pääkaupunkiseudulla.
Kaupungin teattereihin on matkaa 80 ja 100 kilometriä suuntaansa, mutta pienempiä juttuja löytyy jo 50 kilometrin päästä. Kun oiski äärellään, ja asuttaisiin samassa "korttelissa" heidän kanssaan.

päästä tulee, tai paremminkin, vie mummun vuorostaan konserttiin :)

Haluaisin lapsen lapsistamme kulttuurin käyttäjiä, edes pikkuisen.., jos he innostuisivat myöhemmin hakeutuisivat niihin oma aloitteisesti....

Myös Lapin rakkauden aion heihin istuttaa, olen luvannut että ensi kesänä lähetään sinne vaeltamaan, en ihan näiten pikkuisten, vaan 9,10, 11 ja 13 vuotiaat jaksavat jo kummasti pikku päivämatkoja tehä..se on enempi ruumiin ja sielunkin kulttuuria..:), ja intensiivistä yhdessä oloa..:)

pääsin vielä liikkumaan. Nyt lapsenlapset ovat kasvaneet ja joululahjaksi olen ostanut joko teatteri tai elokuvaliput koko perheille. Lasten kanssa kävin paljonkin, ystävät sanoivat että annan virikkeitä. Totuu oli kun en sanut hoitajaa mistään oli pakko ottaa mukaan.
Vanhin lapsenlapsi lykkää muo hoitoihin, tienaa siitä vähän, on näes poika ja sitä hävettää kun mummu höpöttää kaikkea.

UPDATE_8394870 kirjoitti:

pääsin vielä liikkumaan. Nyt lapsenlapset ovat kasvaneet ja joululahjaksi olen ostanut joko teatteri tai elokuvaliput koko perheille. Lasten kanssa kävin paljonkin, ystävät sanoivat että annan virikkeitä. Totuu oli kun en sanut hoitajaa mistään oli pakko ottaa mukaan.
Vanhin lapsenlapsi lykkää muo hoitoihin, tienaa siitä vähän, on näes poika ja sitä hävettää kun mummu höpöttää kaikkea.

tuo höpöttäminen. Lapset aikoinaan, ja lapsenlapset myös, ihmettelivät et miten voin aina tuntea kaikki ;D
Viikolla kävi yksi pojistani, käytiin asioilla, oli laskenut, että ehdin esitellä hänet autohallissa ja rapussa ainakin 6 eri ihmiselle. Sama jatkui sitten asioilla. Ne tosin paikkoja, missä minut tunnettiin.
Se huono puoli nykyään, kun ei aina muista, mistä tunnen tai tiedän jonkun, joka tuttavallisesti moikkaa.
Poikani sanoikin, apinan tuntee kaikki, mut apina ei tunne ketään. ;))

Teatteri oli aikoinaan oikein rakas harrastus, vuosikortit niin kaupungin, kuin kansalliseenkin.

Liput nykytuloilla liian kalliita. Päivänäytöksissä käyn leffassa, silloin tällöin.

Minun täytyykin tilta perhe- tai ryhmälippu, ja saan ne hieman edullisemmin.

Pirre* kirjoitti:

Minun täytyykin tilta perhe- tai ryhmälippu, ja saan ne hieman edullisemmin.

saamaan saman päivän lipun, kun on peruutuksia, tai vain jäänyt myymättä.
Se on puoleen hintaan. Ei vain usein osu kohdalle.