Tämä kirjailija sanoo, että ei ole mitään tuoretta.
Tämä, että minä sanon sen hänelle, joka julistaa.
Tämä, että kirjailija ei enää uskalla herätä olemattomaan.
Tämä mies/nainen joka kirjoittaa isästä ja sanoo että
parvekkeen ovi on pidettävä kiinni.
Tämä, että suomalaisella miehellä ei voisi olla
gruusialaista vaimoa.
Tämä on sitä mielenkiintoista keskustelua seuraava päivä.
Tämä tapa yhdentyä, raijaamalla kolleja salamatkustajien
osastoon.
Tämä, että laineet eivät enää nouse korkeammalle, tämä
pistoolien avotuli.
Tämä , että muurit yhtäkkiä kiinnostavat ihmistä enemmän.
Tämä minun tapaukseni ja vuosien pitkä tuuli.
Tämä, että olisin halunut elää.
Tämä hetki.
Istuin teehetkellä Katajanokan ateljeessa, mieheni maalatessa runoilija Jyrki Pellisen muotokuvaa, keskustellen kirjoittamisesta. *Tuo kynä ja paperia *Jyrki sanoi, ja näin hän kirjoitti ajatuksensa paperille.
Hän sanoi sen olevan yksinkertaista, silloin kun ajatus virtaa, jos on virratakseen. Tuo otos sisältyy hänen 26 runokokoelmaansa sellaisenaan.
Noin voisi ajatella kirjoittaa, antaa mielleyhtymien tulvia, koota siitä kuvio, kuin impressionistisen taulun.
Tämä, että minä sanon sen hänelle, joka julistaa.
Tämä, että kirjailija ei enää uskalla herätä olemattomaan.
Tämä mies/nainen joka kirjoittaa isästä ja sanoo että
parvekkeen ovi on pidettävä kiinni.
Tämä, että suomalaisella miehellä ei voisi olla
gruusialaista vaimoa.
Tämä on sitä mielenkiintoista keskustelua seuraava päivä.
Tämä tapa yhdentyä, raijaamalla kolleja salamatkustajien
osastoon.
Tämä, että laineet eivät enää nouse korkeammalle, tämä
pistoolien avotuli.
Tämä , että muurit yhtäkkiä kiinnostavat ihmistä enemmän.
Tämä minun tapaukseni ja vuosien pitkä tuuli.
Tämä, että olisin halunut elää.
Tämä hetki.
Istuin teehetkellä Katajanokan ateljeessa, mieheni maalatessa runoilija Jyrki Pellisen muotokuvaa, keskustellen kirjoittamisesta. *Tuo kynä ja paperia *Jyrki sanoi, ja näin hän kirjoitti ajatuksensa paperille.
Hän sanoi sen olevan yksinkertaista, silloin kun ajatus virtaa, jos on virratakseen. Tuo otos sisältyy hänen 26 runokokoelmaansa sellaisenaan.
Noin voisi ajatella kirjoittaa, antaa mielleyhtymien tulvia, koota siitä kuvio, kuin impressionistisen taulun.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tajunnanvirta paperille, kankaalle tai nuottiviivastolle.
Noin se kulkee luovilla ihmisillä, joita maassammekin on tuhansia ja taas tuhansia.
Olin joskus työikäisenä lääninkirjailija M Paavilaisen kirjoitusopissa.
Hän kehoitti jatkuvasti pitämään yllä kirjoitusharrastusta.
Kuitenkin se tyrehtyi moniksi vuosiksi. Erikoista, että juuri Paavilaisen tekstiin.
Lainasin hänen teoksensa kirjastosta. Hän ei ole enää opettajani, summasin.
Luulin ensin, että ihan O. Paavilaisen, mutta eihän nyt sentäs. Tokkopa Olavi ketään leipätyönään opetti. Mutta hienoa, Paavilainen kuulostaa kyllä komealta, vähän siinä ripaus paaviakin.
Olen siis vielä henkisesti notkea, kun ei M ja O menneet sekaisin.
Kirjoittamisiin!
Ehkä tunnetuin suomalaisen kirjailijan tekemä kirjoittamisopas on Mika Waltarin "Aiotko kirjailijaksi?", joka oli tarkoitettu aloitteleville kirjailijoille. Se on hyödyllinen lukijallekin, antaa perusteita arvioida lukemaansa. Se sisältää vieläkin hyvin päteviä ohjeita teoksen perusasioista, kuten rakenteesta ja henkilökuvauksesta. Suureen romaaniin tarvitaan suuri aihe, huumoriakaan ei saa unohtaa. Hän antaa myös käytännön neuvoja esim. kustantajien suhteen. Kalle Päätalon uralle tällä kirjalla oli ratkaiseva vaikutus. Haettuaan oppaan Taivalkosken postista 17-vuotias Kalle luki sitä ensin salaa osuuskaupan ulkohuussissa. Varsinkin hänen isänsä vastusti kirjailijaksi ryhtymistä. Päätalo ei kylläkään Waltarin tyyliä omaksunut, eikä se ollut tietenkään oppaan tarkoituskaan. Päätalon on sanottu kirjoittaneen maailman pisimmän omaelämäkerran.
Varmaan lääninkirjailijoissa on kirjoittamaan ja lukemaan innostavia, minäkin olen muutaman luentoja kuunnellut, mutta asiakirjoittamiseen uskon löytyvän tarkoituksenmukaisempaakin koulutusta. Enhän tosin tiedä, millä alalla capt. cöp. on toiminut.
Kenelle me oikeastaan kirjoitamme täällä ?
Vuorovaikutuksellisuus antaa tähän oman mausteensa, ja onhan se aina pieni riski panna itsensä likoon.
Eikös se Olevai ollut Paavolainen, eikä Paavilainen
Kirjailija Ville Paakonmaan kirja, "Lukitut" vuodelta - -65 Niin hyvän kirjan löysin omat kirjat kiertoon hyllystä.
Pienoisromaani ja 3 novellia. Lukitut kertoo mieleltään sodassa sairastuneen ja vähän lisää sairasta näytelleen miehen ajatuksia, ja hänen pääsyä taas kotiin.
Häntä hoidettiin mm. sähkötöpseleitä korviin menetelmillä.
Täytyy olla kyllä erittäin lahjakas tajunnanvirta että pystyy kuvaamaan niitä pelkoja mitä siellä sairaan päässä liikkuu.
Lukiessani aloin epäilemään omaakin päätäni niin eläydyin.
Novellit on vielä lukematta mutta tiedän että lukitut jää hyllylleni.
Hyvin kuvasit epäilyjäsi oman pään suhteen eläytyessäsi. Näin voi todella käydä, ihminen influoituu, saa kuin tartunnan lukiessaan.
Muistan aikanaan kun sain joululahjaksi Kristian Kihlmannin kirjan Den blåa modern ( sininen äiti )
ollessani viimeisilläni raskaana. Kirjan antaja oli ilmeisesti valinnut kirjan pelkän nimen perusteella, mutta kun aihepiiri käsitteli keskitysleirien julmuuksia hyvin autenttisesti, oli henkinen pahoinvointini hirveä!
Toki nyt voin laskea sen tilastani johtuvaksi herkkyydeksi, mutta silloin koin sen tosi raastavana lukea.
Näin meihin vaikuttaa kirjoitettu sana.
PS Joskus on ihan hyvä kyseenalaistaa sitä omaakin päätään, ettei joudu harhapoluille :D