näen saattojoukon tumman
vaalea on väri kärryn humman
viimeinen matka kohti tähtimerta
verisukulaisia...kuitenkin
arvostan sukujuurta joka kerta
vahva ja vankka kuin kanto
elämä otti ja anto
aurinko kuin vilja tuulessa
hymy herkässä ja aina huulessa
elämä on asiossa pienissä
navetan nurkalla tai sienissä
matka taittukoon halki tuulen
joskus...joskus kun aika on
myös sinusta kuulen.
vaalea on väri kärryn humman
viimeinen matka kohti tähtimerta
verisukulaisia...kuitenkin
arvostan sukujuurta joka kerta
vahva ja vankka kuin kanto
elämä otti ja anto
aurinko kuin vilja tuulessa
hymy herkässä ja aina huulessa
elämä on asiossa pienissä
navetan nurkalla tai sienissä
matka taittukoon halki tuulen
joskus...joskus kun aika on
myös sinusta kuulen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se matka jonka teimme oli meille yhteinen,
he sanoivat,
Hänen viimeinen matkansa,
mut mä totesin hänen ensimmäinen matkansa,
ja minunkin,
vaik vain toinen tältä matkalta palasi.
Miten pieniin asioihin katseensa saakaan tarttumaan ja
aivan totta,
hymy nousee mieleen,
kun menneitä muistelen.
Elämä tuntuu ihanalta ja
tulevaa jo kaipailen.
menneet aika kuultaa
hetkiä hyviä...mitäs sitä muulta
elämä kuitenkin jatkuu
tämä tuli siitä
kun saavuin taloon vaarin
muistellen heinä töitä...maidon laskua...juuri valmistettua leipää...ja voita
mieleen ei tullut menot lavojen tai baarin
aika on muokannut talosta uuden tyylin
kaunista...tipputtaa oli tämän lyylin
sotiemme sankarin ajan henki on uunin muurissa yhä
tunne rauhallinen ja hyvä.
Tuleva on tässä ja nyt
eletään....suotta sitä kaihomielin kaipaillut
jokainen matkahan on tavallaan ensimmäinen ja uusi
antaa tulla mitä tuleman pitää
avarakatseisena...siitä ajatus itää.