huomasin et täällä yh-äidit valittavat siitä kun isät eivät halua/kerkeä tapaamaan lapsia.halusin tuoda esille että kyllä se välillä menee myös toisin päin.itse olen 2 lapsen 1.5 ja 3 v lasten yksinhuoltaja isä.ollut 5kk.
äidillä ei ole kiinnostusta tavata lapsiaan tai aina soittaa ja sanoo ikävöivänsä ja luåaa tulla lapsia katsomaan mutta aina tulee jotain muuta,esim on liian väsynyt,ei ole rahaa tulla (juna maksaa 5.80),tai jotain muuta vastaavaa.Sittenkun tulee niin tulee istumaan koneelle kun einole omaa nettiä ja istuu siinä koko ajan eikä huomioi lapsia.
ja sitten itkee sitä kun lapset eivät huomioi häntä.Ja jos sattuu vkl tulemaan lapsia katsomaan niin pitäisi olla sisällä kun ulkona on äidin mielestä tylsää,ja sitten kun ollaan sisällä niin ihmettelee miksi lapset ovat niin levottomia.
Halusin vain tuoda oman näkemyksen siitä asiasta että eivät ne kaikki isät ole niitä vastuuntunnottomia kyllä niitä löytyy äideistäkin.
äidillä ei ole kiinnostusta tavata lapsiaan tai aina soittaa ja sanoo ikävöivänsä ja luåaa tulla lapsia katsomaan mutta aina tulee jotain muuta,esim on liian väsynyt,ei ole rahaa tulla (juna maksaa 5.80),tai jotain muuta vastaavaa.Sittenkun tulee niin tulee istumaan koneelle kun einole omaa nettiä ja istuu siinä koko ajan eikä huomioi lapsia.
ja sitten itkee sitä kun lapset eivät huomioi häntä.Ja jos sattuu vkl tulemaan lapsia katsomaan niin pitäisi olla sisällä kun ulkona on äidin mielestä tylsää,ja sitten kun ollaan sisällä niin ihmettelee miksi lapset ovat niin levottomia.
Halusin vain tuoda oman näkemyksen siitä asiasta että eivät ne kaikki isät ole niitä vastuuntunnottomia kyllä niitä löytyy äideistäkin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet ihan oikeassa että kyllä niitä äitejäkin löytyy joille lasten tapaaminen on vähän hankalaa ja aina löytyy jotain muuta, "parempaa" tekemistä. Nykypäivänä taitaa olla vielä entistä enemmän äitejä jotka todella unohtavat oman lapsensa. Entisaikoina äiti oli se joka piti perheen pystyssä ja kasassa mutta nykyaikana on tuonut tasa-arvon tähänkin.
Hyvää jatkoa sinulle ja lapsillesi. Nautitaan me siitä arjesta josta nämä etävanhemmat ovat omasta halustaan jättäytyneet pois.
Täällä myös valitetaan miten yhreppanat kuppaavat yhteiskunnan tukia koska ovat ahneita kusipäitä eivätkä tahdo mennä töihin. Kertoisitko näkemyksesi tästä asiasta, oletko yhteiskunnan varoilla elävä loinen ja halusitko lastesi lähiksi vain saadaksesi elarit ja lapsilisät, etkä oikeasti ollenkaan välitä lapsistasi? Onko sinulla tuulipuku ja vietätkö viikonloppuisin aikaa lähiöbaarissa? Estätkö lapsiasi tapaamasta etävanhempaansa ihan vittumaisuuttasi ja vaaditko lisää elareita koska tahdot tuhlata ne kaljaan ja uusiin partavesiin?
minä voisi käyttäytyä noin, koska niinhän ne yhäiditkin käyttäytyy, pitäisikö minun olla erilainen?
Aivan ei pidä yleistää, äiti ei ole aina se paras!! Olen yh äiti ja minulla on onni että isä on lapsen elämässä mielellään. Hyvää syksyä!
Jep. Taidat olla yh-isä unissasi pöljä.
yleistät? Etkö juuri halunnut tuoda esiin sitä asiaa, ettei voi yleistää? Vai halusitko vaan tuoda esille omaa erinomaisuuttasi? Miten voit sanoa että yh äidit käyttäytyvät noin (kuin yllä kirjoitetaan)? Minä en ainakaan!
Sarkasmia ystäväiseni.
Toki tiedän ettei yh-äitejä voi niputtaa luuserinimikkeen alle sen enempää kuin mitään muutakaan ryhmää, halusin vain tuoda esiin sen ärsyttävän ajattelutavan, miten miespuolinen yh tavallisesti on suuri sankari ja ihailtava ihminen kun jaksaa lapsensa hoitaa, kun taas naispuolinen on se luuseri ahne paskiainen. Ymmärrätkö?
haluaisin kysyä, nyt kaverilla ero menossa ja äiti ei suostuu antaa lapsen isälle ei oo nähnyt häntä monta kk!!! ja nyt on kohta käräjäoikeus, ja isä haluaisi huoltajuuden kokonan itselleen! mitkä on hänen mahdollisuudet??
En ole aloittaja, vaikka yh-isä olenkin.
Tuolle yhdelle viisastelijalle sanon, että suurin osa yh-äideistä ei varmasti ole elareilla rällästäviä tuulipukujuoppoja.
Eikä yh-isistäkään. Minä kyllä omistan tuulipuvun. Tai virallisesti se on tekninen juoksuasu.
Tuolle yläpuoliselle : ensinnäkin huoltajuus ja asuminen ovat eri asioita. Noin lyhyellä kommentilla ei osaa mahdollisuuksia analysoida. Mutta ei se hyvältä näytä äidin kannalta, jos vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta. Kaiken a ja o on NÄYTTÖ siitä, kenen luona asuminen on lapselle parasta. Ja tietysti vanhempien lasten kyseessä ollessa lapsen oma mielipide vaikuttaa.
Se viisastelija taisi meinata sitä että oletetaanko yh-isän olevan myös vastenmielinen loiseläjä kuten yh-äidit, vai sovitellaanko hänen harteilleeen sankarinviittaa. Yh kun yleistetään aina, jos olet nainen olet säälittävä luuseri ja jos mies niin olet sankari ja exäsi se säälittävä luuseri.
Olen mies ja pidän todella arvossa yksinhuoltajia, sekä naisia että miehiä. he joutuvat useimmiten pistämään oman elämänsä ja haaveensa sivuun kasvattaaksen lapsensa ja se jos mikä on ympärivuorokautinen ja vaativa vastuu. varsinkin murrosikäisten kanssa on yksinäisellä vanhemmalla kovat paikat jos on kapinoivaa nuorisoa.
tsemppiä kaikille kasvattajille, pidetään lapsistamme huolta niillä voimilla ja apujoukoilla mitä on käytettävissä, muita vaihtoehtoja ei oikein olekaan.
No justiinsa juu... Ei se yksinhuoltajan arki nyt niin jumalattoman rankkaa ja vaativaa ole että ihan oma elämä ja haaveet sivuun olisi pistettävä. Ollaanpa nyt realisteja, olen itsekin ollut 10v yksinhuoltaja ja puhun kokoemuksesta. Ei tässä mitään raatavia arjen sankareita olla, raskaan ikeen alla pyyteettömästi uurastaen, omista haaveista marttyyrinomaisesti luopuen ;) Ei se elämä niin radikaalisti muutu vaikka se puoliso rinnalta lähteekin.
tuokin on henkilökohtainen juttu,tuo arjen raskaus?
Riippuu lapsien määrästä,iästä,yh:n töistä ja asenteesta.
Kyllä minä koen raskaaksi tuon yksin lapsesta vastuussa olemisen ja vuorotyön,jatkuvan miettimisen mihin lapsensa illoiksi sijoittaisi.
Myöskin tunnen vastuuta siitä,millaisen puolison/seurustelukumppanin itselleni valitsen,ei se ihan niin yksiselitteistä ole,kuin lapsettomalla :)
Minulla on kuitenkin vain yksi lapsi,hänkin terve ja onnellinen..
En ole KAIKKIA haaveitani joutunut hautaamaan,joudun vain nyt hieman odottamaan.
Ei tarvitse olla marttyyri kokeakseen ettei se yksinhuoltajana olo ole niin helppoa.Minä en tätä osaa olisi halunnut.
Jos sinulla on helppoa,niin ole onnellinen!
Ei arki välttämättä kaikkina päivinä ole raskasta. Jos lapset terveitä ja elämä muutenkin reilassa niin arki on periaatteessa ihan sujuvaa. Joskus tulee tilanteita että pitäisi olla monessa paikassa yhtä aikaa ja siinä joutuu sitten vähän miettimään miten mennään sillä en ole vielä onnistunut kloonaamaan itseäni. Mutta jokaisesta kiperästäkin tilanteesta on kyllä selvitty, ainakin toistaiseksi. Tekemistä on toki paljon enemmän kun kaikesta huolehtii yksin. Ja ihan kaikkeen ei edes omat taidot minulla riitä; talon remontit ym. Haaveena onkin että joskus olisi niin paljon rahaa että voisin palkata talonmiehen.
Jollain tapaa oma elämä ja haaveet jää vähän sivuun sillä lapsista huolehtiminen menee kyllä näiden asioiden edelle. Mutta toki haaveita saa ja pitääkin olla. Pikkuhiljaa kun lapset kasvavat niin omalle elämälle jää hivenen enemmän aikaa ja rahallahan sitä "omaa elämää" on joskus ostettava sillä toki aikuinen ihminen kaipaa joskus ihan vain omaakin aikaa ja aikuisten tekemistä. Aikuinen nainen haaveilee toki myös uudesta suhteesta mutta ei senkään aloittaminen välttämättä ole helppoa.
Kaiken kaikkiaan yh:n elämä on onnellista ja on ilo seurata lasten kasvamista ja kehittymistä. Mutta on niitä vaikeitakin päiviä jolloin kaipaisi toisen ihmisen tukea, turvaa ja apua.
tätä yh:n arkea, eikä se nyt niin kamalan rankkaa ole ollut, jos vertaa edelliseen elämään. Helpommaksi tämä vielä muuttui, kun elatus alkoi tulla yhteiskunnalta ja tapaamiset vähenivät lasten omasta tahdosta minimiin. Nyt on elämä säännöllistä ja rahatalous pysyy hyppysissä.
ottanut vastuun toisena vanhempana kun toinen ei jaksa / halua tai mikä tekosyy ikinä onkaan. Onko äiti masentunut? Todellakin, näitäkin tapauksia on että äiti on se joka "ei välitä". Ehkäpä yleistys johtuu siitä, että se on suurimmassa osassa tapauksista mies. Hienoa, että kannat vastuusi!
olen tän keskustelun aloittaja ja tarkotukseni oli ainoastaantuoda esille että on myös isiä jotka kantavat vastuunsa.ja en elä tuilla vaan käyn töissä en omista tuulipukua enkä sellaista koskaan hommakaan en käy lähibaareissa joka vkl en ees joka kuukaus.taitaa jollakin kirjoittajilla olla jotain katkeria kokemuksia kun niin luulevat tai mahdollisesti niin haluisivat elää..no meitä on moneen junaan.Ja lasten äidillä on masennus mitä on hoidettu ja saatu kuntoonkin,mutta itse teki loppujen lopuksi päätöksen että ei halua huolehtia lapsista vaan haluaa elää elämäänsä muulla tavalla.Kaikkea hyvää kaikille yksin huoltajille ja voimia ja jaksamista ei se aina niin helppoa ole mutta todellla palkitsevaa.
Hienoa että on kunnolisiakin yh-isiä ja vielä sellaisia jotka todella välittää lapsistaan.Kyll käy kateeksi sellaisia naisia jotka on tälläisen löytänyt mutta sitä en sit ymmärrä miksi naiset on päästäneet tälläisen miehen menemään.olis kiva kuulla kuinka yh-isiä arki sujuu lasten kanssa.Välillä kun tuntuu että elämä on vaikeaa yh-äitinä saatikka yh-isän.Kaikilla kun on omat tarinansa ja elämänsä elettävänä.Joistakin voisi oppia kukin jotain uutta.
olemassa. Kiirekin kuulemma estää tapaamasta lapsia, mutta kukahan sen kiireen tekee, ellei isä itse ja kun jälkeenpäin isältä kyselee, että missäs sitten olit vkl, kun et ehtinyt lapsia ottaa, niin huomaakin, että kotona on vaan lorvittu, tehty kuppia ja pidetty hauskaa morsianehdokkaan kanssa, joten se siitä kiireestä.
Sitten kun vielä isä sattuu asumaan morsianehdokkaan kämpässä, niin eihän sinne voi noin yks kaks lapsia ottaa yökylään, kun morsianehdokkaan oma rauha häiriintyisi, mutta onhan hyvä, että isällä piisaa vkl tekemistä, ettei aika ihan yksitoikkoiseksi tule, vaan olishan sitä lasten äidilläkin joskus kiva viettää vapaa vkl ja rentoutua, mutta eipä näytä onnistuvan sitten millään ilveellä moinen.
Kutsu se isä lasten luo vkl-viettoon, jos nyt ei yöksi niin päiviksi ainakin, ja lähde itse johonkin hemmotteluhoitoon, niin muutkin tekee.
toi juttu et pyytäis iskän vk-lopuksi kylään ei oikein taitais onnistua kun toi kalja vie miehen mennessään ja jos iskällä jokin naikkonen on eihän sitä voi nyt jättää lasten takia kotio yksin .en mä ainakaan haluu et mun ex tulee mun kotiin (ei hänkään pyytäis mua hänen kotiin esim. tuomaan lapsia sinne)mulla on sen verran erikoinen ex mies et sen täytyy urkkia mun asioita vieläkin vaikka erottu ollaan.ja jos sen pyytää vk-lopuksi kyläänniin täytyyhän sille bensa rahaa antaa tai ainakin bussiraha.kun rahaa ei oo ikinä mihinkään esim.puhelimen lataukseen, bussirahaan.Hän silti halusi kuitenkin yhteishuoltajuuden,kaljarahaa löytyy aina ja niitä tarjoojia.Lapset saa odotella ja sit kun joskus tapaaminen onnistuu selitellää et kuinka iskän on ollut ikävä lapsia.Ja eihän meikäläinen voi mihinkään mennä kun ei avioliiton aikanakaan voinut mennä(se on miehen oikeus hänestä)sen takia ainakin meillä ei iskä tapaa lapsia jotta minä en voisi tavata uusia ihmisiäYritän ettei hän saa mitään syytä jotta voisi roikkua minussa.Jos tapaamiset ei suju kai täytyy hankkia sijaisperhe joka voi ottaa lapset vaikka kerran kuussa hoitoon olis turvallinen mieli ja saisi hermojaan lepuuttaa.Tuntuu vaan pahalta kun lapsilla on isäkin olemassa.
Kaikkea hyvää pesueellesi ja kestävyyttä sinulle ja pysyvan rakkaan harrastuksen vastavoimaa lapsillesi ja vaikkapa sitten sen sijaisperheen löytymistä isän sijaan. Teillä kun lasten isä vaikuttaa olevan... mikä lie.
Aloittaja on tosiaan toisenlainen, onneksi hänen lapsilleen.