Olen lukenut joiltain keskustelupalstoilta kyseisestä aiheesta, koska omassa parisuhteessani tämä on nyt tapetilla.
Tilanteita on monia ja ovat varmaankin kaikki yksilöllisiä. Minun tilanteessa poikaystäväni jokunen aika sitten "jäi kiinni" cam-touhuista, jossa toinen osapuoli näytti ja oma poikaystäväni kertoi mitä haluaisi nähdä. Sovittiin ja lupasi että ei enää ikinä tekisi sitä, ja nyt olen saanut taas tietoon että sama homma on taas jatkunut.
En tiedä enää mitä meinata. Koen nettiseksin jotenkin pettämisenä, siinä kuitenkin kaksi ihmistä ovat tekemisissä seksuaalisessa mielessä. Tässä nyt kalvaa se, että kerran luvattu "ei enää ikinä" on rikottu... En mielestäni nipoto, koska pornon hyväksyn, vaikka sekin tuntuu olevan poikaystävällenni jo kohta addiktio. Silti kalvaa että olenko vain ylireagoinut ja kahlitseva..?
Tilanteita on monia ja ovat varmaankin kaikki yksilöllisiä. Minun tilanteessa poikaystäväni jokunen aika sitten "jäi kiinni" cam-touhuista, jossa toinen osapuoli näytti ja oma poikaystäväni kertoi mitä haluaisi nähdä. Sovittiin ja lupasi että ei enää ikinä tekisi sitä, ja nyt olen saanut taas tietoon että sama homma on taas jatkunut.
En tiedä enää mitä meinata. Koen nettiseksin jotenkin pettämisenä, siinä kuitenkin kaksi ihmistä ovat tekemisissä seksuaalisessa mielessä. Tässä nyt kalvaa se, että kerran luvattu "ei enää ikinä" on rikottu... En mielestäni nipoto, koska pornon hyväksyn, vaikka sekin tuntuu olevan poikaystävällenni jo kohta addiktio. Silti kalvaa että olenko vain ylireagoinut ja kahlitseva..?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En mä tiedä, lohduttaaks tää sua, mut mun mielestä sä et oo mitenkään ylireagoiva tai kahlitseva. Munkin mielestä nettiseksin harrastaminen on pettämistä. Pornon mä hyväksyn, mut en live-kameraseksii... Mä antasin kenkää poikaystävälleni, jos se tollast tekis - ja varsinki, jos toinen on kertaalleen luvannu, et se ei enää ikinä tee mitään tommost. Miks se lupaa sellasta, mitä se ei pysty pitään? Mistä sitä tietää, vaik se ois pettäny ihan oikeestiki (en mä haluu maalata pirui seinille, mut pieni mahdollisuus on olemas).
En mä sano, mitä sun pitäs tehä poikaystäväs suhteen, mut jutella te ainaki voisitte ja löytää (toivottavasti) jonku ratkasun tohon ongelmaan. Ei kai avun hakeminenkaan sun poikaystävän mahdolliseen seksiaddiktioon oo pois suljettuu? Tai parisuhdeterapia? Ero ois kuitenki ikävää...
Pärjäilkää...
Jo nyt on tiukkapipoista porukkaa.
entäs jos onkin kyseessä ihan vaan seksin puute, sanotaanhan niinkin, että täydellä vatsalla ei ole läheskään niin nälkä, kuin tyhjällä, joka tapauksessa, kaveri hakee sitä mitä ei kotoa saa, sehän on päivän selvää "pässinlihaa"
"kaveri hakee sitä mitä ei kotoa saa"
Mulle tollanen ei kelpais selitykseks. Jos ollaan parisuhtees, ollaan uskollisii tai sit jätetään toinen. Ja jos ei kykene elään parisuhtees, on irtosuhteet parempi vaihtoehto.
Eikä kellään oo velvollisuutta harrastaa seksii sillon, ku ei ite haluu, vaik ois poikaystävänä millanen horo tahansa.
Jos tykkää irtosuhteista, on ihan turha yrittääkään leikkii parisuhdetta, jos on luonteeltaan jakorasia.
En mä tuomitse irtosuhteita (sinkuilta), mut pettämisen kyllä (parisuhtees eläviltä).
Entäs jos kyse ei olekaan seksin puutteesta. Miten luokitellaan että toisella on ns. addiktio? Koneella tuhansia kuvia, valvoo yömyöhään että saa touhuta vieraiden kanssa netissä, luo toisen mesenger-osoitteen pelkästää näitä yöllisiä touhuja varten, esiintyy välillä netissä naisena ja katsoo ukkojen siten... Onko se enää normaalia?
Itsehän sitä jokainen päättää sitten mitä tekee jatkon suhteen. Mutta kun tulee olo, että ei tiedä onko toisen touhu enää "järkevällä" tasolla vai onko se jo mennyt liiallisuuksiin.
Ja kommenttina tohon "hakee sitä mitä ei kotoa saa"; hyvinkin voi olla, seksistä ei ole tässä kohtaa kyse, mutta jostain muusta jännittävästä ehkä... Silti olen sitä mieltä että parisuhde on valinta, jos ei pysty elämään sovituissa rajoituksissa, pitää laittaa poikki. Nallekarkit menevät aina tasan, ja joskos joku toinen saattaa tehdä tälle "tekijällä" aivan samalla tavalla takaisin.
Seksiriippuvuudesta on kyse, jos seksuaalinen toiminta (porno, itsetyydytys, live-kameraseksi, irtokumppaneiden metsästys tms.) on niin pakonomasta, et se haittaa jo päivittäistä toimintaa ja normaalii elämää.
Jos mul ois poikaystävä, jolla ois seksiriippuvuus, ni mun ehto suhteen jatkamiselle ois se, et se hakis apuu ja et pettäminen loppus. Mut kyl ihminen pystyy myös hillitseen ittensä eikä kaikkien vastaantulevien hyvännäkösten kundien kanssa tarvi mennä sänkyyn. Meistä varmaan jokanen kuitenki kattelee toisii kundei "sillä silmällä", mut pettämistä mä ainakaan en voi hyväksyy. Ja jos tuntee pakonomasta tarvetta pettää, ni eiks sillon vois puhuu asiasta toiselle ennen pettämistä, ni voitais yhdessä miettii avun hakemista?
Mun mielestä kuitenkin parisuhtees elämiseen ei kuulu pettäminen (ei fyysisesti eikä live-kameran välityksellä), vaan jos ollaan yhes, ni sit ollaan yhes ja pysytään uskollisena - tai erotaan ja ruvetaan harrastaan irtosuhteita.