Tämä on aivan käsittämätön tilanne, kerronpa teille jos joku osaisi auttaa.
Eli vajaa kaksi vuotta sitten ostin sekarotuisen koiran ITSELLENI.
Parisen kuukautta sitten minulla tuli poikaystäväni kanssa ero, noh jätin sitten avaimen takapihalle jemmaan ja sanoin hänelle että hakee tavaransa. kun en häntä väkivaltaisen suhteen takia halunnut nähdä.
..tulin sitten jonkun ajan päästä itse koti, oli viety melkein kaikki tavarat, myös minun kalliit tavarani.
ei se nyt niin haitannut mutta hän oli vienyt myös KOIRANI.
tein tietysti rikos ilmoituksen koirasta poliisille, kauppa kirjat ja todistajia kyllä löytyi että koira oli minun.
vaan poliisipa sanoi ettei asialle voi mitään.!!!!!!!! koska siinä ei nähty rikosta.
ikävöin koiraani :`( onko neuvoja mitä tässä tilanteessa tehdä?
Eli vajaa kaksi vuotta sitten ostin sekarotuisen koiran ITSELLENI.
Parisen kuukautta sitten minulla tuli poikaystäväni kanssa ero, noh jätin sitten avaimen takapihalle jemmaan ja sanoin hänelle että hakee tavaransa. kun en häntä väkivaltaisen suhteen takia halunnut nähdä.
..tulin sitten jonkun ajan päästä itse koti, oli viety melkein kaikki tavarat, myös minun kalliit tavarani.
ei se nyt niin haitannut mutta hän oli vienyt myös KOIRANI.
tein tietysti rikos ilmoituksen koirasta poliisille, kauppa kirjat ja todistajia kyllä löytyi että koira oli minun.
vaan poliisipa sanoi ettei asialle voi mitään.!!!!!!!! koska siinä ei nähty rikosta.
ikävöin koiraani :`( onko neuvoja mitä tässä tilanteessa tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onpas siellä mielivaltainen poliisi. Eivät varmaan edes kirjanneet rikosilmoitustasi, vaikka jokainen ilmoitus pitää kirjata?
Totta hemmetissä tuo on rikosasia sekä koiran että muun pöllityn omaisuuden osalta.
Ja se väkivalta on myös rikos. Siitäkin tekisin rikosilmoituksen vaikka jälkeenpäin on vaikea todistaa.
Mihin mielivaltaisuudesta voi valittaa? Jos asut pienellä paikalla niin vaikea yrittää tehdä uutta rikosilmoitusta jos tiskin takana on aina sama tyyppi, mutta jos on isompi paikka niin yritä uudestaan.
>>Eli vajaa kaksi vuotta sitten ostin sekarotuisen koiran ITSELLENI.
Parisen kuukautta sitten minulla tuli poikaystäväni kanssa ero
Koirat näyttävät olevan hieman hankalia tapauksia, varsinkin sekarotuiset.
Meiltä anastettiin taannoin sekarotuinen koira. Poliisi tutki asian varkautena. Syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen, koska ei nähnyt asiassa rikosta. Päätöstään hän perusteli sillä, että koira oli sekarotuinen, sillä ei olisi ollut myyntiarvoa ja siksi toisekseen se meni vieraaseen autoon vapaaehtoisesti (houkuteltuna?). Koira tunsi "anastajansa" entuudestaan ja autossa oli muitakin koiria. Kyseessä ei siis ollut tahallinen teko. Sillä, että tekijä kuljetti koiran kuitenkin yli 200 km:n päähän, ei ollut merkitystä. Saimme koiran pois itse hakemalla, siihen poliisilla ei riittänyt resursseja.
Syyttäjän tulkinnan mukaisesti tekijä ilmeisesti olisi saanut pitää koiran, jos me emme sitä olisi noutaneet, koska se oli "arvoton" ja halusi itse mennä autoon.
Toivon, että kysyjä saa koiransa takaisin, vaikka se todennäköisesti on vapaaehtoisesti lähtenyt exän mukaan. Eihän koiran omalle tahdolle voida antaa merkitystä tällaisissa tapauksissa, jos ylipäätään. Omistaja päättää minne koira viedään.
...jos on antanut merkitystä koiran "tahdolle". Koira on oikeudellisesti kuitenkin esine, ei sillä mitään omaa juridista tahtoa ole. Ei myöskään rikoksen kohteen vähäisen taloudellisen arvon pitäisi olla peruste syyttämättäjättämispäätökselle, varsinkin jos on kyse kohteesta jolla tyypillisesti on omistajalleen tunnearvoa tai muuta erityistä merkitystä.
Kyllä Suomeen pitää pikaisesti saada lisää resursseja syyttäjälaitokseen, kun ylityöllistetyt syyttäjät seulovat juttuja tällä tavalla. Mistä syyttäjä on saanut koiran tahdon selville? Onko koiraa puhuteltu esitutkinnassa? Poliisikoirako kirjasi Rekun lausunnon ylös? Ajatteliko syyttäjä, että kun koira kutsutaan todistajaksi oikeudessa, juttu kaatuu siihen? Höh.
Olisi nyt tehnyt edes syyksilukevan syyttämättäjättämispäätöksen (= anastaja on syyllistynyt rikokseen, mutta se on vähäinen). Tekikö syyttäjä oikeasti "ei rikosta" -päätöksen? Näillä on eroa.
Kyse ei ollut seuraamusluonteisesta syyttämättäjättämisestä. Asiassa ei ollut näyttöä rikoksesta.
Rutkuttaessani asiasta syyttäjälle, hän tosin myöntyi heman ja totesi, että niin, eihän se pelkästään koiran päätettäväksi jää lähteekö mukaan vai ei.
Hänen mielestään jäi kuitenkin näyttämättä, että epäillyn tarkoitus olisi ollut anastaa koira. Mikäli en tyydy hänen näkemykseensä, voin saattaa asian valtakunnansyyttäjänviraston käsiteltäväksi.
No, sitä en kuitenkaan tehnyt.
Jammu meinasi että tytöt nousi väkisin sen autoon ja kaikki oli tyttöjen syytä. Ihne kun ei menny oikeudessa läpi...
Suomi on sairas maa. Turha puhua mistään vitun lottovoitosta.
Jos koiran vieminen ei ole tekona vanhentunut, voit kannella syyttäjän ratkaisusta valtakunnansyyttäjänvirastoon, joka voi määrätä syytteen nostettavaksi.
Varkausrikos vanhentuu 5 vuodessa.
Näpistysrikos vanhentuu 2 vuodessa.
Hallinnan loukkaus -rikos vanhentuu 2 vuodessa.
RL 11 §
"Hallinnan loukkaus
Joka luvattomasti
1) ottaa haltuunsa, siirtää tai piilottaa toisen hallinnassa olevaa irtainta omaisuutta,
2) käyttää toisen pihamaata kulkutienään taikka toisen hallinnassa olevaa maata rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla tai
3) ottaa haltuunsa toisen hallinnassa olevaa maata taikka rakennuksen tai sen osan,
on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, hallinnan loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.
Hallinnan loukkauksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta."
Mistä muuten tiesit, missä koira oli? Soittiko tekijä kehottaen hakemaan koiran pois? Jos, niin häneltä puuttui anastustahto. Tällöin kysymyksessä on hallinnan loukkaus. Voi olla, että teon oikeudenvastaisuus katsottaisiin vähäpätöiseksi, eikä tekoa tällä perusteella pidettäisi edes hallinnan loukkaus -rikoksena. Minusta se ei ole vähäpätöinen, kun koira vietiin noinkin kauas, ja jouduit omalla kustannuksellasi sen hakemaan. Joka tapauksessa syypään tulisi vähintäänkin asiassa sinulle aiheutuneet kulut korvata. Jos syyttäjä nostaisi asiassa syytteen, voisit korvausvaatimuksen esittää samassa yhteydessä. Ellei syytettä nosteta, voit sen itse tehdä, mutta siihen en kuitenkaan kehota omatoimisesti ryhtymään.
Syyttäjän menettelystä sinänsä voit aina kannella esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille.
Asioiden ollessa siten kuin silloin olivat, en katsonut aiheelliseksi käyttää sen enempää toissijaista syyteoikeutta kuin valittaa syyttäjän toimista. Silloin kyllä katsoin, että syyttäjä on toiminut virheellisesti. Olisi vain syyttänyt ja siirtänyt asian tuomioistuimen ratkaistavaksi, mutta ei, hallinnan loukkauskaan ei hänelle käynyt. Teko on lievien tekomuotojen osalta vanhentunut.
Tekijä oli autoinensa meidän pihassamme, jossa hän tietämättämme otti koiran kyytiinsä. Vaikka koira olisi väkisin mennyt hänen autoonsa, olisihan se tullut sieltä poistaa. Uskon kyllä, että se oli suunnittelematon, hetken päähänpisto, eikä siinä mielessä tekijällä ollut alun perin anastustarkoitusta.
Tarina on aika pitkä eikä niin yksioikoinen kuin nyt ehkä näyttää. Tekijällä oli kuitenkin motiivi tekoonsa ja hän olisi tuskin koiraa edes antanut takaisin, mikäli olisi saanut päättää. Minun mielestäni teko oli tahallinen, vaikka ei suunniteltu, sekä oikeudenvastainen. Oikeudenvastaisuuden asteesta voidaan toki olla sitten eri mieltä. Poliisin näkemyksen mukaan kyseessä oli varkaus. Olin ja olen edelleen samaa mieltä. Syyttäjän mielestä teko ei kuitenkaan sopinut minkään rikoksen tunnusmerkistöön.
Alkuperäinen kysyjä jäi nyt paitsioon. Hänelle voisi sanoa, että tekee vain uuden rikosilmoituksen ja ottaa siihen mukaan ne muutkin hänelle kuuluvat tavarat, jotka ex on vienyt, jos koiran painoarvo yksistään ei poliisille riitä.
voisin vain tehdä niin että koiran haen takaisin.
jos kerta se ei tuon poliisin mukaan ole rikos.
..jos koirasta tulee sitten minun nilkkaan jotain, sanonpa sitten etten koko koiraa ole nähnytkään
se huono puoli vain tässä takaisin hakemisessa on että varmasti otan samalla turpaan mielenvikaiseltä exältäni.
mutta eipä se paljon hetkauta.
2 pahoinpitelyä menossa jo muutenkin oikeuteen ja korvauksia odotellen, siihen tosin menee aikaa.
Jos mahdollista, älä missään nimessä mene yksin väkivaltaisen henkilön luokse omiasi vaatimaan. Kai joitain kavereita mukaasi saat, vähintäänkin todistamaan tapahtuvaa. Vaikka oman käden oikeus on sinänsä kielletty, pakkokeinolain mukaan itseapu on sallittu tietyissä tilanteissa. Sellaisissa tapauksissa, kun riittävää eikä oikea-aikaista viranomaisapua ole saatavilla, menetetty tai kadotettu omaisuus saadaan itse ottaa takaisin siltä, joka sitä oikeudettomasti pitää hallussaan.
Jos koira kerran on sinun, onhan se jotenkin kotiin saatava. Yritä vielä kuitenkin poliisin kautta.