Minä rakastan sinua.
Sitä lausetta minä olen kuunnellut ja
aina itkenyt.
Niin oli äitini minulle lapsena sanonut ja
sitten hylännyt.
Minä rakastan sinua
Kertoi isä minulle usein aamulla,
kun oli yöllä minuun kajonnut.
Minä rakastan sinua.
Kertoi ensi rakkautein ja
heiniin tallin ylisille vei,
myös mun parhaan ystävän.
Minä rakastan sinua.
Minä hiljaa korvaasi kuiskaan ja
sinut ikiuneen nukutan.
Minä rakastan sinua.
ja taas mä itkuun purskahdan.
Sitä lausetta minä olen kuunnellut ja
aina itkenyt.
Niin oli äitini minulle lapsena sanonut ja
sitten hylännyt.
Minä rakastan sinua
Kertoi isä minulle usein aamulla,
kun oli yöllä minuun kajonnut.
Minä rakastan sinua.
Kertoi ensi rakkautein ja
heiniin tallin ylisille vei,
myös mun parhaan ystävän.
Minä rakastan sinua.
Minä hiljaa korvaasi kuiskaan ja
sinut ikiuneen nukutan.
Minä rakastan sinua.
ja taas mä itkuun purskahdan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tajua, miksen aiemmin ole tätä huomannut:(
Olipa vaikuttava.....
Huh!
Uskossa on sanojen voima.
sanoissa on uskon voima.
Sydämmessä on elämän voima.
Mielessä on kaikki voipaisuus ja
elämisen tahto.
Mutta missä piilee viisaus ja
anteeksi anto,
sekä elämisen taito?
Voimakas runo. Voimia sinulle, että jaksat.
Rakastan-sanaa käytetään usein väärin. Omalla kohdalla käytän sitä harvoin.
Huomasin kerran kun olin taas,
tuhansina sirpaleina ympäriinsä,
että kyllä minä tästä taas kasaan itseni saan.
Olin taas kuin kiinalainen maljakko,
ehjäksi liimattu ja tuhansin saumoin koristeltu,
pidin sisälläni sen mitä varten olin olemassa.
Mutta ensi kerralla sanon suoraan,
minun ei tarvitse kestää kaikkea,
anna itselleni luvan olla heikko.
ps, Rakastan sinua.!
Niin uskonkin,
että rakastat,
mutta minä vain en kestä sinun rakkauttasi.
että joku joutuu kaiken tuon kokemaan.
Maailma on PAHA,
jota sen ei toivoisi olevan.
Ymmärrän hyvin sinun mielipiteesi,
mutta uskon että olet väärässä,
kun sanot maailman olevan paha,
ei maailma ole paha.
Se että me ihmiset saatamme tehdä asioita,
jotka ovatkin pahoja ja niitä ei saisi olla olemassakaan,
ei tee maailmasta pahaa.
Se että elämä kaikessa voimallisuudessaan on hauras ja
hajoava.
ei tarkoita pahuuden olemassa oloa ei tietysti myöskään hyvyyden.
Meidän varmaan vain tulisi, yrittää löytää,
omalle elämällemme se arvo ja olemassa olon oikeutus,
ilman että itse ehdoin tahdoin, aiheuttaisimme tuskaa,
tai epäoikeuden mukaisuutta.
Muihin me emme juurikaan voi vaikuttaa.
Paitsi olemalla esimerkkeinä.
Sanaton rakkaus on parempaa.
Ei sanoja tarvita siinä laisinkaan,
vaan tunnetta oikeaa.
http://www.youtube.com/watch?v=ITtf73qVEm4&feature=related
Niistähän tuo runoni juuri kertoi,
teot on tärkeitä.
Niishän se rakkautemme asustaa, ei sanoissa.
Minä rakastan sinua. ; )
rakastaa, vaan oppivani soisin..." , kertoo muuan laulu rippikouluajoilta. Silloin sitä ei tiennyt, ei ymmärtänyt. Nyt sen käsittää. Nyt kun tarpeeksi monta kertaa on epäonnistunut. Sanoissa, teoissa, kaikessa. Nyt kun omat saviruukunsirpaleet ovat jälleen pitkin tietä.
Yhdenkään kokoamisen jälkeen astia ei ole enää samanlainen. Joka kerralla joku siru jää puuttumaan. Mutta sillä on pärjättävä, rikkinäisellä astialla. Silti jossakin syvällä hehkuu se pienen pieni toivon kipinä. Juuri nyt lähes näkymätön. Että jos sittenkin aikaa vielä riittäisi ja jonakin päivänä oppisin. Rakastamaan.
Kiitos puhuttelevasta runostasi
t. jääneito
Vaikeaa toista rakastaa,
sehän on lähes mahdotonta.
Sillä tunteita monia on edessä sen,
oikean rakkauden.
Kai sen oltava on niin et virheistä me opin saamme,
sitten sen kokemuksen toisen kanssa jaamme.
Kun rakkaus sun itseäsi jalostaa,
sä huomaat silloin varmaan, et polku,
edessäsi silloin aukeaa ja sitä tahdot vaeltaa.
Kas rakkaus on oppaasi sun kohden parempaa tulevaa,
se sinua ihmisenä jalostaa.
Et moiti silloin toisia, et tahdo muiden onnea sorsia,
et soimaa läheistä,
vaik syy olisikin hänessä.
Vaan haet rakkaudestasi voimia,
joilla osaat oikein toimia,
ja paremman huomisen siten teet.
ps, kiitän vastauksestasi,
ja toivon että et ajattelisi niin,
kuin vastauksestasi voisi kuvitella.
että olisit jotenkin vailinainen jos olet
elämän kolhuissa rikki mennyt.
Olet tietysti muuttunut,
mutta miten olisi jos ,
ajattelisit olevasi kuin perhonen.
Joka jälkeen toukka aikojen,
hajoaa aivan atomeiksi ja koteloiduttuaan,
nousee upeana ja paljon paljon ,
monin tavoin kauniinpana ja viisaampana,
kohtaamaan maailman.
, Niin muistathan että rakkaus on sinua jalostava tunne,
hän tai he joille rakkauttasi osoitat,
saavat huomata että sinä olet aarre jota he ovat olleet vailla.
siten sinun rakkautesi jalostaa heidän rakkauttaan.