Kaiken Oksaskuohunnan keskellä kannattaa muistaa toinenkin loistava kirjailijatar. Helena Sinervo yllättäää ystävänsä uudella romaanillaan. Kun nuo oikeat kriitikot kiistelee onko se parodiaa, satiiria vaiko humpuukia niin tämmönen peräkamarikriitikko toteaa lukukokemuksen olleen monella tapaa nautinnollinen.
Vaikkei romaanin laajasta kirjosta oikein osaa selkeästi miettiä jotta mitäköhän tästä oikein pitäisi ajatella vaikuttaakseen sivistyneeltä.
Osansa saavat ainakin tekotaiteelliset performanssit, moderni taidetutkimus jargonhömppineen, kauneusmuokkaus ja reaaliaikaisen yuutuubielämän arvostus (kumpi oli ensin, itsemurha vai sen esitys netissä????) Kasvatustieteet ja lapsipsykologisointikin saavat osansa , aiheesta.
Hetkittäin tuntuu, etteihän tämä mitään satiiria ole vaan tiukkaa realismia, etten sanoisi naturalismia. Sosiaalipornoksikin voisi väittää, sen pelkän pornon rinnalla.
Musiikin elähdyttävä voima ja soittotuntien hyödynnys antavat moniulotteisuutta päähenkilöiden taustaan.
Pikkusen lukijan toki on hyvä tietää nykytaiteesta , esimerkiksi muistaa säveltäjä Gage, joka kävi Suomessakin aikoinaan taittelemassa risuja ja luoden täten ainutkertaista äänimaailmaa.
Sinervon kieli on täsmällisessä niukkuudessaan kaunista, Runoilijan talon tapaan.
En mie tiiä, lukekaa itte.
Vaikkei romaanin laajasta kirjosta oikein osaa selkeästi miettiä jotta mitäköhän tästä oikein pitäisi ajatella vaikuttaakseen sivistyneeltä.
Osansa saavat ainakin tekotaiteelliset performanssit, moderni taidetutkimus jargonhömppineen, kauneusmuokkaus ja reaaliaikaisen yuutuubielämän arvostus (kumpi oli ensin, itsemurha vai sen esitys netissä????) Kasvatustieteet ja lapsipsykologisointikin saavat osansa , aiheesta.
Hetkittäin tuntuu, etteihän tämä mitään satiiria ole vaan tiukkaa realismia, etten sanoisi naturalismia. Sosiaalipornoksikin voisi väittää, sen pelkän pornon rinnalla.
Musiikin elähdyttävä voima ja soittotuntien hyödynnys antavat moniulotteisuutta päähenkilöiden taustaan.
Pikkusen lukijan toki on hyvä tietää nykytaiteesta , esimerkiksi muistaa säveltäjä Gage, joka kävi Suomessakin aikoinaan taittelemassa risuja ja luoden täten ainutkertaista äänimaailmaa.
Sinervon kieli on täsmällisessä niukkuudessaan kaunista, Runoilijan talon tapaan.
En mie tiiä, lukekaa itte.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kannattaa lukea kyseinen kirja.
Kun täytyy täällä mainostaa...
Mie olen sentään lukenut paljon pitempään kuin Sinervo on kirjoittanut. Ja sangen paljon muutakin kuin hänen tuotantoaan. Arvovaltaiset kommenttini perustuvat pelkästään rakkauteen kirjalisuutta kohtaan, ei henkilökohtaiseen suhteeseen kirjoittajiin. Toki olen H Sinervoa kuunnellut livenä, niin kuin montaa muutakin kirjailijaa.