Tummui taivaani.
Aurinko maileen meni.
Katosi pilveen.
Iäksikö.
Kenties niineen.
Sanoin.
Sanoit.
Niin taskoitus oli.
Elämänkulun matkata.
Sanoitta ratkaista.
Paeta.
Rakkaus katoaa.
En jaksa juosta kilpaa.
En käpertyä rumilukseksi.
Olen vain ikuinen lapsonen.
En hyvä.
En huonokaan.
Mut sinulle en kuitenkaan kelvannut.
Sanoit sen.
Ja suljit oven.
Niin kait rakkaus pakeni.
Oliko ollut edes liki.
Tiedä en.
Pyydän vain anteeksi sen.
Että olen tälläinen ihminen.
Hymyilen.
Perskärpänen.
Aurinko maileen meni.
Katosi pilveen.
Iäksikö.
Kenties niineen.
Sanoin.
Sanoit.
Niin taskoitus oli.
Elämänkulun matkata.
Sanoitta ratkaista.
Paeta.
Rakkaus katoaa.
En jaksa juosta kilpaa.
En käpertyä rumilukseksi.
Olen vain ikuinen lapsonen.
En hyvä.
En huonokaan.
Mut sinulle en kuitenkaan kelvannut.
Sanoit sen.
Ja suljit oven.
Niin kait rakkaus pakeni.
Oliko ollut edes liki.
Tiedä en.
Pyydän vain anteeksi sen.
Että olen tälläinen ihminen.
Hymyilen.
Perskärpänen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on omat tummat hetkemme,
silti olemassaoloaan ei tarvi
koskaan pyytää anteeksi
EI KENELTÄKÄÄN !
Paljon puhuva runo
kovin tummin sävelin.
Silti mieleinen.
Hyvää syksyä Sinulle . T: J
Ihanaa syksyisen talven odotusta Sinullekkin.
Kiitos kun moikkasit:)
vain muoto muuttuu.
Runoni.
Se on vain osa elämän totuutta.
Kiitos kun kävit.