Ärjyvät joet
Ärjyväiset joen-niskat.
Vaahtopäillä kuorrutetut.
Voimalla mylvivien vesimassojen,
laukaten kohti suvantoa.
Tietämättä miksi,
ajattelmatta hetkeäkään.
Antaa sateen hukuttaa kosteaan syleilyyn,
täyttää taas uoma uudella vedellä.
Vesi hitaasti raapien kivien pintaa,
jatkaen matkaansa kohti suurta merta.
Velloen siellä suolalla maustettuna.
Jatkaa hän loputonta kulkuaan,
tyrskyn reunalla istuen.
R.S
29.10.2009
Ärjyväiset joen-niskat.
Vaahtopäillä kuorrutetut.
Voimalla mylvivien vesimassojen,
laukaten kohti suvantoa.
Tietämättä miksi,
ajattelmatta hetkeäkään.
Antaa sateen hukuttaa kosteaan syleilyyn,
täyttää taas uoma uudella vedellä.
Vesi hitaasti raapien kivien pintaa,
jatkaen matkaansa kohti suurta merta.
Velloen siellä suolalla maustettuna.
Jatkaa hän loputonta kulkuaan,
tyrskyn reunalla istuen.
R.S
29.10.2009
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voimallista luonnon kauneuden kerrontaa.
Huikeita sanoja ja vahvalla merkityksellä.
Kiitos näistä tunnelmista
Terve.
Voiko luontoa kuvata liian voimallisesti.
Sanoilla pitää olla painoarvoa, kun teos saa tuntemaan jotain silloin se on hyvä.
Hyvää vuodenloppua..
ter kobo
Vaikuttava otsake
voimakas, mutta kuitenkin rauhoittava kuvaus matkasta
Kiitos .
Jollain sitä pitää kiinnittää huomiota.
Luonnossa on voimaa, mukavaa että pääsit mukaan tälle matkalle, runo on tarkoitettu koettavaksi, ei sitä tarvitse ymmärtää..
Hyvää jatkoa ter kobo