Aloitin lukion tänä vuonna hyvin mielin. Koulussa olen sosiaalinen, mutta satunnaista ujouttakin pukkaa olemaan. Pyrin hyväksymään kaikki sellaisina kuin he ovat enkä kritisoi ketään pelkän ulkonäön perusteella. Yleensä.
Ongelmana on se, että vapaa-ajalla ei ole mitään kavereita. Tarkemmin kun tulee mietittyä, niin mulla ei ole tainnut olla ikinä sellaisia kavereita joiden kanssa olisi tullut vietettyä aikaa koulun ulkopuolella. Koulussa, kuten sanoin, olen sosiaalinen ja juttelen kaikkien kanssa niitä ja näitä, mutta silti kukaan ei kysy esim. mitä teet viikonloppuna, haluutko lähtee jonnekin ulos tms.? Ehkä ongelma piilee itsessäni, en tiedä :(
Koulun jälkeen menen joskus töihin joiden jälkeen suoraan kotiin ja koneelle. Samanlaista menoa joka päivä. Mitä tehdä? Onko vika minussa? Olenko turha ihminen, yksinäinen susi?
Ongelmana on se, että vapaa-ajalla ei ole mitään kavereita. Tarkemmin kun tulee mietittyä, niin mulla ei ole tainnut olla ikinä sellaisia kavereita joiden kanssa olisi tullut vietettyä aikaa koulun ulkopuolella. Koulussa, kuten sanoin, olen sosiaalinen ja juttelen kaikkien kanssa niitä ja näitä, mutta silti kukaan ei kysy esim. mitä teet viikonloppuna, haluutko lähtee jonnekin ulos tms.? Ehkä ongelma piilee itsessäni, en tiedä :(
Koulun jälkeen menen joskus töihin joiden jälkeen suoraan kotiin ja koneelle. Samanlaista menoa joka päivä. Mitä tehdä? Onko vika minussa? Olenko turha ihminen, yksinäinen susi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on myös samanlainen tilanne. Koulussa on kavereita, mutta vapaa-ajalla en heitä tapaa (paitsi ehkä joskus hyvin harvoin).
Nuorempana tapasin luokkakavereitani vapaallakin, en kuitenkaan joka päivä, n. 1-3 kertaa viikossa. Toisaalta asiaan vaikutti luultavasti se, että naapurissa asui monia kavereita, joiden kanssa vietin enemmän aikaa. Tämä oli siis ala-asteella.
Yläasteella vietin luokkakavereiden kanssa silloin tällöin aikaa koulun ulkopuolella. Muuton takia naapurissa ei enää kavereita ollut, joten olin yleensä omissa oloissani kotona.
Nyt olen lukiossa ja tilanne on lähes sama kuin yläasteellakin. Kavereita en vapaa-ajalla juurikaan tapaa. Kukaan ei koskaan kysy minua mukaan minnekään. Minulle ei myöskään koskaan kerrota mistään mitään, jos en erikseen satu jotakin kysymään. Kaikki pitävät minut pimennossa ja puhuvat paskaa.
Koulun jälkeen menen kotiin, teen mahdollisesti läksyt, roikun Internetissä ja teen lihaskuntoharjoituksia. Olen ilmeisen tylsä henkilö. Jokainen päivä on lähes samanlainen. Olen kuitenkin melko tyytyväinen tähän tilanteeseen, vaikka joskus olisi mukavaa, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuisi.
sellaisissanuorissa,jotka ovat omien asioidensa parissa enemmän kuin menevät laumana. Juttu on vaan niin että meitä ihmisiä on tosi paljon erilaisia. Mutta kun ikää tulee niin sitten huomaa nuorikin,miten hyvä on olla just sellanen ittensä kun on. Ei tartte pätee ei tartte mennä porukoilla, vaan saa olla just tasan niinku ite tahtoo ja tehä just tasan sellasii asioit ku ite tahtoo.Siinä kaikki.
Ja jokaiselle täällä maailmassa on olemassa ihan ikioma paikkansa niin opiskelujen,ammatin,harrastusten ja muidenkin asioiden kanssa.
Älkää nuoret pakottako itteenne sellasille asioille,joihin te ette luonnostaan ole sopivii. Olkaa tyytyväisiä sellasina kun ootte ja nauttikaa lukioajasta,opiskelusta,kaikesta sellasesta joka kuuluu just tasan sulle/teille.
Lukiossa en ollu kenenkään kanssa vapaa-ajalla.
Aloin sitten käydä nuorten raamiksis.
Löysin vapaa-ajalta tyyppejä.
Ystäviä löytyi paljon.
Nyt yliopistossa sovin jo ihmisten kaa mitä tehdään vapaa-ajalla.
Ei muuten vaadi kuin yhden tekstarin.
Aina löytyy hetki ku kaikille sopii.
Perkeleen perkele. SAATANA!!!