gallup

on varmasti joka liitossa, oli sitten lapset yhteisiä tai ei.
Meidän perheessä on sinun, minun ja meidän lapsia, vanhimmat lapsista ovat samanikäiset,
joten yritämme soveltaa samoja sääntöjä heille. Riitoja toki on, mieheni on tietyissä asioissa
lepsumpi kuin minä, esim. tv-ohjelmien ja pelien ikärajoissa, syömisissä yms.
Mutta yhteisten lastenkin kasvatuksessa siis tulee erimielisyyksiä!
Tärkeintä on mielestäni kohdella lapsia mahdollisimman oikeudenmukaisesti.
Lapsipuoleni äiti on kuollut, joten ei enää puutu kasvatukseen, eikä eläessäänkään
puuttunut meidän tapaan hoitaa asiat, vaikka itse monet jutut ratkasikin eri tavalla.
Oman exäni kanssa riitoja tulee (minulle, ei miehelleni), mutta yritämme ne selvittää
heti tuoreeltaan ja olen koittanut hyväksyä ajatuksen siitä, että isän luona on vähän
erilaiset säännöt kuin kotona. Joissakin asioissa tiukemmat ja joissakin löysemmät.
Mutta niin se on lasten mummoloissakin!

Oikeudenmukaisuuden lisäksi tärkeintä mielestäni on aikuisten vetää yhtä köyttä ja
laatia säännöt! Se luo lapsellekin turvallisuutta.

Kyllä se totta on, että uusperhe-elämä on varsin paljon haasteellisempaa kuin elämä ydinperheessä.
Meillä on puhuttanut esimerkiksi se, että mies lellii lapsiaan ihan liikaa. Toisaalta ymmärrän sen, että kun lapsiensa kanssa ei saa elää koko aikaa niin helposti homma menee lellittelyksi. Asiasta puhuttiin ja sovittiin että kaikkia lapsia kohdellaan tasapuolisesti on ne sitten etä- tai lähilapsia. Heiltä vaaditaan samaa ja he saavat yhtäpaljon asioita, esim rahaa.

Yksi iso ongelma poistui kun päätimme ettei kummankaan ex saa enää vaikuttaa meidän perheen elämään. Niiden annetaan meuhkata mitä meuhkaavat, mutta meidän perheen asioista päätämme me kaksi.

Perheen säännöt on sovittu yhdessä eikä niitä yksipuolisesti muuteta.