Olen kolmen pienen lapsen yksin asuva etävanhempi. Käräjänoikeus on tehnyt päätöksen lasten oikeudesta tavata minua määräaikoina tavalliseen tapaan, esim. joka toinen joulu. On tullut joitakin tilanteita, jolloin en en ole voinut pitää lapsia luonani (siis tavat heitä tai heille muuta hoitoa järjestämään) täsmälleen päätöksessä mainittuina aikoina; tällöin tapaaminen on jäänyt toisinaan väliin. Nyt lasten lähivanhempi väittää, että hänen ei tarvitse noudattaa kyseistä päätöstä (esim. joulujen osalta), koska minäkään en ole päätöksen mukaisesti lapsia onnistunut tapaamaan.
Pyydän kannanottoja erityisesti niiltä, joilla on asiasta enemmän kuin mutu-tuntumaa. Kiitoksia!
Pyydän kannanottoja erityisesti niiltä, joilla on asiasta enemmän kuin mutu-tuntumaa. Kiitoksia!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oletat siis että sinun ei tarvitse sopimusta noudattaa mutta toisen vanhemman täytyy?
Hyvä PPPPPPPPPPPPPP, sanoisin, että aloituksessani en käyttänyt sanaa sopimus - puhuin oikeuden päätöksestä (koskien lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta sekä elatusta). Kysyt, että oletanko, mitä ehdotat. Vastaan, että kysymykseni nimenomaan koskee sitä, mitä tarkoitetaan tapaamisoikeuspäätöksen noudattamisella, mihin se velvoittaa ja kenet - yritän olla olettamatta, kokemukset lain tulkinnasta ka soveltamisesta tervetulleita.
Sinun ei tarvitse noudattaa sopimusta mutta lähin on. Jos lähi haluaa sinulle sanktiot sopimuksen rikkomisesta, se pitää tehdä käräjätuvassa. Jos sinä haluat oikeutesi, riittää kun otat yhteyttä lastenvalvojaan, ja kerrot ettei äiti aio pitää sopimuksesta kiinni Joulusta, niin koneisto starttaa. Hoida asia lastenvalvojalle ajoissa, niin joulu on sinun.
Etällä on vain maksuvelvollisuus.
Sanktioita ei tule. Toisaalta eipä tartte myöskään lähin päivystää kotosalla joten voidaan varmaan taas kysyä yhteen ääneen että ketä nämä tapaamissopimukset oikeen lämmittävät? Ei lasta ainakaan. Lähille riittää myös että hän ilmoittaa että lapsella on jo muuta touhua suunniteltu. Sanktioita ei tule näin ollen kellekkään. Tapaamissopimukset nykyisellään on minun mielestäni suuri vitsi joka ei lämmitä ketään muuta kun päättäjiä kiukaan äärellä sillon kun näitä asioita on kuukausitolkulla suurella rahalla puolihumalassa puitu.
vai ettei lähin tarvitse kuin ilmoittaa että lapselle on muuta touhua jo järjestetty? tuomioistuimen päätöksessä tapaamisoikeudesta on ennalta sovitut tapaamis ajat, ja jos lähi niille ajoille järjestää muuta touhua lapselle, niin kyllä siitä lähille sanktio tulee että ropisee, katsos kun tapaamisoikeus ohittaa harrastukset ynnä muut kissan ristiäiset.
tapauksessa kävi niin, että koska isä ei halunnut tavata lastaan tapaamissopimuksen (-määräyksen, jos niin sen haluat ilmaista) mukaisesti, niin oikeus päätti äidin valittaessa asiasta, ettei äidinkään tarvitse pitää kiinni tapaamisajoista. Nyt lapsi tapaa isäänsä silloin kun se sattuu molemmille sopimaan.
Mainittakoon vielä, että äiti yrittää kannustaa isää tapaamaan lasta ja edesauttaa sitä niin paljon kuin mahdollista, vaikka ei ollutkaan valmis siihen, että kuljettaa lasta julkisilla kulkuneuvoilla joka toinen viikonloppu sovittuun paikkaan ja odottelee siellä pari tuntia todetakseen, ettei isä tullutkaan paikanpäälle, kuten piti. Isä siis saisi tavata lastaan paljon enemmän kuin viitsii. Äiti vain saa sopia menonsa ja matkansa haluamallaan tavalla ja lapsi tapaa isää sitten silloin kun se äidillekin sopii.
Jos sinulle tulee tilanne, että et voi lapsia ottaa, niin ilmoitatko asian vain lähivanhemmalle, vai yritätkö sopia asian hänen kanssaan? Jos kysyt, sopiiko tapaamisaikaa vaihtaa, saattaa yllättäin vastaanotto olla huomattavasti suopeampi kuin jos vain ilmoitat, että et voi ottaa lapsia. Miksi sinä et voi järjestää lasten hoitoa, jos lähivanhemman on se kuitenkin järjestettävä, vaikka olisi sinun vuorosi ollut lapsia tavata. Miten se on hänelle helpompaa?
Enkä tarkoita sitä, että etän pitäisi ottaa lapsi vain viedäkseen hänet hoitoon, jos ei itse pysty hänen kanssaan olemaan ja lähi olisi kotona, mutta lähin suunnitelmista ei voi etukäteen tietää, joten oletus ei saa olla, että hän on aina valmiina hoitamaan lapsia.
on ymmärtääkseni, että heillä on oikeus tavata etää riippumatta lähin (kulloisestakin) tahdosta. Tässä valossa nimimerkin "Minä tässä vain" mainitsema oikeuden päätös kuulostaa lasten edun vastaiselta: se jättää lähille niin halutessaan mahdollisuuden estää tapaamiset aina ja kokonaan.
Miksi etällä ei olisi velvollisuutta tavata määrättyinä aikoina? Sairastuminen, työmatkat, ... Kun tapaamiskerta koskee yhtä kolmesta lapsesta, onko järkevä toimittaa lapsi pois kotoaan (lähin ja sisarusten luota) johonkin tilapäiseen hoitopaikkaan mahdollisesti ennestään tuntemattoman hoitajan hoiviin. Sanoisin että ei. Tämä tarkoittaa, että tapaaminen (tai etän järjestämä hoito) ei toteudu. Kysymys onkin nyt se, voiko lähi tällä perusteella olla luovuttamatta lapsia jatkossa oikeuden päätöksen oikeuttamina aikoina, eli onko päätös tästä eteenpäin kokonaisuudessaan mitätön ja merkityksetön.
on selvääkin, ei lähivanhempi voi yksin, omavaltaisesti päättää olla antamatta lasta tapaamisiin. Jos tapaamisilla on kuitenkin ollut tapana peruuntua, niin hän todennäköisesti tulee saamaan oikeuden olla luovuttamatta lasta (järkiperäisestä syystä), jos sellaista alkaa peräänkuuluttaa. Lapsen edun tulisi olla se ensisijainen asia, mutta lapsen etu on myös se, että koko perhe voi hyvin. Yhden ihmisen, etävanhemman, toiminta vaikuttaa kahteen perheeseen, eikä hänelläkään ole omavaltaisesti oikeutta sooloilla.
Lähivanhempikin saattaa sairastua tai olla työmatkalla. Jos lähivanhempi sairastuu, niin otatko sinä silloin lapsen luoksesi automaattisesti? Todennäköisesti et. Toki en tarkoita sitä, että lapsen olisi normaalitilanteessa järkevää mennä sairaan etän luokse, mutta jos tapaaminen on sovittu ja lähillä on silloin jotain tärkeää muuta menoa, niin ehkä se silloin on lastenhoidollisesti pakko. Työmatkoja voi etäkin sopia lapsensa huomioon ottaen. Niin tekee lähikin. Ei lähivanhempi voi vain lähteä yllättävälle työmatkalle olettaen automaattisesti, että joku muu hoitaa lapset. Jos työmatkat ovat arkipäivää, niin silloin tapaamiset pitää sopia ne huomioiden, eikä vain ilmoittaa muutoksesta yksipuolisesti. Jos et itse voi järjestää elämääsi säännölliseksi lapsiasi ajatellen (että tapaamiset toteutuvat), niin on aika paljon odotettu, että lähin täytyy järjestää elämänsä kokonaan vain sen varaan, miten sinulle sattuu milloinkin käymään.
Totta on, että kaverini tilanteessa lähillä on varsin paljon mahdollisuuksia halutessaan vaikeuttaa tapaamisia. Se päätös on kuitenkin tullut etän itsensä toimesta hänen lyödessään laimin tapaamisia ja vaikeuttaessaan lähin (ja heidän yhteisen lapsen) elämää. Myös etällä on velvollisuuksia, jos haluaa tavata lapsiaan, ei pelkästään lähillä.
Kuten sanoinkin jo, ei periaatteessa ole järkevää, että etävanhemman "tapaaminen" toteutuukin siten, että lapsi menee johonkin ennalta tuntemattomaan hoitoon. Sama tilanne voi olla kyseessä silloinkin, jos lähin täytyy yllättäin järjestää lapselle jokin hoitopaikka, koska hänellä on pakollisia menoja, joiden ajaksi oli laskenut lapsen olevan etävanhemmallaan.
Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisesta tilanteesta nyt itse puhut. Oletko kerran perunut tapaamisviikonlopun työmatkan tai sairastamisen takia ja missä vaiheessa ilmoitit perumisen, vai onko kyse siitä, että lähi ja lapsi ei koskaan voi tietää, toteutuuko tapaaminen tällä kertaa, vai ei? Kysyitkö, onnistuuko se lähin puolesta, vai ilmoititko vain, että et ota lasta? Yrititkö hyvittää sen jotenkin lapselle sopimalla tilalle uutta tapaamisajankohtaa, vai jäikö se vain kokonaan välistä? Mitä tarkoittaa, että tapaaminen koskee yhtä kolmesta lapsesta? Tapaatko siis lapsiasi aina yksitellen, miksi?
Millä perusteella on enemmän lapsen edun mukaista se, että etävanhempi peruu tapaamisen kuin se, että lähi peruu sen?
Erittäin hyvä jos lähivanhempi näkee mikä on lapsille paras ratkaisu. Lapsilla pitää yksi olla turvallinen koti eikä joutua heittopusseina reissaan reppu selässä siellä sun täällä ihan vain tyhmien vanhempiensa takia.
Ihmettelen taas kuinka onnistutaan tekemään jopa kolme lasta ja enemmänkin mutta sosiaaliset taidot erittäin vähäisiä edes onnistuakseen parisuhteessa? Minä en halunnut tavata isääni ja olkoonkin mikä käräjäoikeus mitä tahansa päättänyt niin en olisi tavannut. Ei lähivanhempien pidä noudattaa päätöstä jos lapset eivät sitä halua että on pakko tavata toinen vanhemmista jos ei halua.
Teillä on molemmilla velvollisuus LUOVUTTAA lapsi toiselle vanhemmalle. Lähillä on velvollisuus luovuttaa lapsi tapaamiselle, etällä on velvollisuus PALAUTTAA lapsi.
Tähän on sankitona uhkasakko. Muuta velvollisuutta ei lainsäädäntö tunne.
Eduskunta (=me) on säätänyt mm. lastenhuoltolain jota lapsellisten ja lapsettomien tulee noudattaa (=yhteiskuntarauha).
Ei lapsella ole mitään ”en halua tavata” eri oikeutta, vaan lähihuoltajan on edesautettava ja tuettava lapsen ja toisen vanhemman tapaamisia jos kerran mitään vakavaa syytä ei ole tullut esiin olla häntä tapaamatta.
Parisuhdetaitoja kysytään että suhde kestää, ei niinkään sosiaalisia taitoja. Pariutumisen taito ei paljoa vaadi. Vastuuvapautta vanhemmuudesta ei kuitenkaan saa vaikka eroaisi monta kertaa. Vanhemman vastuu lapsesta on pysyvämpää, merkityksellisempää ja kestavämpää kuin parisuhdevastuu. Jälkimmäinen kun ei toisilla vaan onnistu sitten millään.
"Vanhemman ehdoton velvollisuus on edistää myönteistä suhdetta lapsen ja toisen vanhemman välillä myös eron jälkeen. Lapsenhuoltolain 1. pykälän periaatteita rikotaan kuitenkin kostonhalusta. Lähivanhempi voi estää tapaamiset myös omien henkisten häiriöidensä takia. Toki on myös todellista etävanhemman kyvyttömyyttä vanhemmuuteen."
http://dialogi.stakes.fi/FI/dialogin arkisto/2006/7/sivu/70.htm
on oikeus ilmaista mielipiteensä, joka on otettava huomioon, 12v ikäisenä. Lapsellakin on siis oikeuksia! Kyllä siihen mennessä se aito yhteys vanhempien välillä lapsiinsa on luotu sellaiseksi, että jos suhde on kunnossa, niin lapsi haluaa tavata vanhempaasa ja jos taas lapsen ja vanhemman suhde on ongelmallinen vaikka lähi kuinka edesauttaisi tapaamisia, niin ei ne välit siitä ainakaan pakotamalla enää paremmaksi muutu.
Kun lapsi ei halua tavata etävanhempaansa, se on aina lähin syytä. Näin se nykyään aina on.
Jos etävanhempi on ollut hyvä ja osallistuva vanhempi ennen eroa ja hänellä on hyvä suhde lapseen, miksi lapsi ei tapaisi etävanhempaansa?? Uskooko joku, että manipuloiva lähi pystyisi rikkomaan etän ja lapsen hyvät suhteet paskaa jauhamalla, riehumalla tai lupaamalla lapselle kuun taivaalta mikäli ei tapa etävanhempaansa?
Näitä on kuultu. Yhteenkään tarinaan en usko. Vika on vanhemmassa jos lapsi ei halua tavata häntä, ja kun ei pysty sitä itselleen myöntämään niin silloin syytetään jäljelle jäävää. Lapsi on loppuun saakka sokean uskollinen molemmille vanhemmilleen, sanokaa mitä sanotte.
vilpittömästi kahden lapsen 12v ja 14v äitinä kertoa että kyllä äiti pystyy todella helposti manipuloimaan lapset isää vastaan niin halutessaan, se onnistuu niin yhteiselon aikana kuin eron jälkeenkin aivan yhtä helposti, yhteiselon aikana ehkä vielä helpommin. eli turha tulle tänne väittämään että lapset itsestään osaisivat ajatella että ei halua etän luo, varsinkaan jos etä on hyvä lapsille jne.
Käsittämätöntä, että ette ymmärrä tapaamisoikeuden merkitystä: se on lapsille määrätty oikeus tavata etävanhempaa, joka Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan on poikkeuksetta isä. Lapsethan ovat koko ajan lähivanhemman luona. Kun lähivanhempi alkaa estää tapaamisia esim. niin, että kun tapaamisviikonloppu peruuntui etävanhemman luona, niin usein lähivanhempi peruuttaa seuraavaa tapaamisviikonlopun lapsilta juuri sillä peruteella, että hänkin voi perua lapsilta tapaamisen oikeuden määräämänä aikana. Tällöin tilanne kärjistyy siihen, että etävanhempi antaa lapsia vain kun hänelle sopii piittaamatta lasten oikeudesta tavat etävanhempaa. Tämä on valitettavan yleistä johtuen sekä paikaillisten sosiaaliviranomaisten piittaamattomuudesta turvan lasten etua tavata etävanhempaa sekä suomalaisen tuomioistuimen haluttomuudesta puuttua lasten oikeuteen tavata etävanhempaa.
Tapaamispäätökset ovat usein kaavamaisia varsinkin, jos lähivanhempi on joutamaton ja tulkitsee että tapaamisten on tapahduttava juuri oikeuden määrääminä aikoina, vaikka elävä elämä on toisen laista eikä vuosiksi määrättyjä kiinteitä ns. sopimuksessa määrättyjä tapaamisaikoja voi mitenkään noudattaa kirjaimeillisesti. Suurin osa haluaa vain käyttää lapsia kiusantekovälineenään ja lapset ovat siinä niin helppoja välineitä, koska heidän on syyttään alistuttava niin usein lähivanhemman koston välineeksi, kun lähivanhempi pyrkii vain estämään lasten tapaamisia.
Etävanhemmalla on kyllä luonapitovelvollisuus ja hän on velvollinen huolehtimaan lapsista kuten sopimuksessa tai päätöksessä on määrätty. Viranomaiset ei voi häntä tähän pakottaa mutta velvollisuus on silti. Se on toki väärin että lähivanhempi lähtee peruuttamaan tapaamisia jos etävanhempi luistaa. Mutta yhtälailla on väärin että etävanhempi luistaa velvollisuuksistaan vedoten muihin kiireisiin. Ei se exä ole mikään lapsenvahti jolle voi heivata lapsia jos itsellä on menoja, ja tämä koskee yhtä lailla etä- kuin lähivanhempia.
Elävässä elämässä joutuu tosiaan huolehtimaan lapsistaan tai hankkia heille hoitajaa.
Näin ollen ap hattu kouraan pyytelemään exältään anteeksi ja tästä eteenpäin sitten päätöksiä noudattamaan. Ehkä ajan kanssa sitten joustoakin sitten löytyy.
Onnea Tseeus! Kerrankin puhut järkeviä! Olen suu auki ja mietin, että siinäpä oli Tseeukselta tasa-puolinen mielipide!
Vaikka jätät jonkun kerran väliin, ei se oikeuta lähivanhempaa olla noudattamatta tapaamissopimusta. Tapaamissopimus on lasten oikeus tavata sinua eikä lähi voi sitä kieltää.
näin neljä vuotta riidelleenä miehenä ja oikein etäisenä isänä voin sanoa että paskapaperikin on tärkeempi asiakirja kuin oikeudenpäätökset tapaamisista...´kusipäistentouhua ja paskapuheita koko lasten edut ja muut puheet,hurjia koko lastensuojelu täynna..Sitten ne uskoo että he ovat puolueettomia,,,,
Näitä viestejä lukiessa en voi kuin ihmetellä miten moni lähi- ja etävanhempi unohtaa, että tapaamissopimuksessa lukee LAPSEN OIKEUS TAVATA ETÄVANHEMPAANSA. Kuinka etävanhempi kehtaa jättää tapaamisen väliin (meillä etän syitä olleet esim. väsymys, ei tiedä onnistuuko tapaaminen - kukahan sen sitten tietäisi paremmin??, väitetty rahapula jne.) ja useimmiten (korostan - ainakin meillä) taitaa olla nimenomaan juuri se lähivanhempi, joka joutuu lapselle selittämään ettei etävanhempi nyt syystä tai toisesta pidäkään oman lapsensa oikeutta tärkeimpänä?? Vaikeahan sitä on selittää, jos ja kun ei itsekään tiedä miksi tapaamiset peruuntuvat kerta toisensa jälkeen ja liian usein aivan liian pienellä varoitusajalla - tarkoitan nyt tilannetta, jossa lapsi jo reppu pakattuna odottaa etävanhempaansa saapuvaksi, mutta joka ei sitten tulekaan ja hädintuskin viitsii siitä ilmoittaa itse (ainakin meillä on jouduttu erikseen soittelemaan etävanhemmalle onko vai eikö ole tulossa lasta hakemaan). Jostain kumman syystä siis aikuinen (etävanhempi) voi jättää tapaamisen väliin ilman seuraamuksia, mutta jos lapsi kieltäytyisi lähtemästä etää tapaamaan, niin kyllä taas lähivanhempaa uhkaillaan seuraamuksilla (ja voi tapahtuakin, jos toinen osapuoli haluaa riitauttaa ja jälleen kerran unohtaa lapsen edun). On nämä aika monimutkaisia asioita !