lyhyesti

Ennen Sinua piirsin rajoja tunteisiini, seinämiä
kiihkoni esteeksi, olit tekemässä itsestäni miestä
rajattun Rakastamisen aitaukseen, kohtuullistamassa,
mitä tunsin..

Eikä Sinun tarvinnut kuin saapua ja olin valmis
jo kaatamaan ensimmäiset aidat, hymyillä minulle,
ensi kasvustoni rehotti jo villinä, vapaana, naurusi, tiesin
kuka olin..

Ei, ei enää rajoittunutta miestä kahleissamiehisyytensä
käpertyneisiin sokkeloihin, en katsomassa Sinua naista
nälkäisin silmin, opin katsomaan kokonaan ja pumppaava
sydämeni muassaan..

Rakas, tiedät mitä tarkoitan, mihin minut johdatit,
otit minut, kuumensit kuin metallin sulaksi punaksi,
taivutit, tiesit että on se hetki ja minä kypsä, elämällä
Sinua suutelemaan..

..suudelmasi ja huulesi tartuttivat Rakkautesi..

http://www.youtube.com/watch?v=Mp-joF8AgE0&feature=related

Kiitos Runostasi.

Rakkaus joskus kuin vuoteen
pöyhimistä, luovaa tekemistä siihen,
mikä on tuttua, mutta uudistuu..

Mikä on tarttunut paikalleen, liikahtaa,
mikä tuntui jääneen, liukuu esiin..
suudelmana..

Rakastamisen lausumattomana sanana,
uskalluksena ohi totutun, rohkenemisena,
missä ei näy entisiä jälkiä...ja joka hetki sen jälkeen oikea..

ja aika puhuu Rakkaudella..

Erilainen Rakkausrunosi, jossa oli
lisää kerrontaa ja mikä ennen oli suojassa,
on nyt esillä.

Tekstiisi ei nytkään voi olla ihastumatta,
sen hento rikkaus ja kauneus kiehtoo ja
kietoo mukaansa.

Tätä oli kovasti hyvä lukea ja koke.

Syvälle mieleen lopullisesti jäävä,
erittäin hieno Runosi.

Iloa ja hymyä Sinulle koko päivääsi.