omaa rauhaa niin kipeästi että itkettää! Rakastan näitä läheisiäni kovasti mutta kun joskus saisi olla yksin..........
Kaipaan
hopia*
16232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sitten ole ainoa.
nimenomaan kotona kun sais olla yksin, hitto.
vertaistuesta...
;)) kyllä tää tästä.............
Ymmärrän sinua hyvin. Vaikka ihminen kuinka rakastaa lähimmäisiään, niin silti välillä on tarpeellista olla ihan rauhassa, omissa oloissaan. Me jokainen tarvitsemme "latautumista", että taas jaksaa nauttia lähimmäisistään.
Minulla oli ihan sama tilanne vuosi sitten, kun äitini vielä asui kanssani. Yksinkertaisesti vain itketti. Sitä omaa rauhaa kaipasi Niin kovasti, että välillä ei mitään muuta osannut ajatella.
En tiedä, missä tilanteessa itse olet, mutta yritä mahdollisuuksien mukaan Järjestää itsellesi omaa aikaa. Ja jos pystyt, niin voit yrittää läheisillesi kertoa, että nyt on sellainen olotila, että Tarvitset omaa rauhaa.
Aina tuo kertominen ei onnistu. Mun kohdalla yritin moneen kertaan selittää siskolleni, että tarvitsisin edes hetken rauhan ja muutaman yön, että voisin nukkua ihan koko yön yhteen menoon. Sain muutaman sadan kilometrin päästä neuvoja neuvojen perään, tee niin, tee näin. Älä välitä haukkumisista, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mene takapihalle istumaan tai parvekkeelle, niin ei tarvitse koko ajan kuunnella toisen puhetta.
Ihan "hienoja" lauseita, mutta käytännön tasoon ne eivät riitä.
Lopuksi tunsin, että kaikki kaatuu päälle. Suorastaan vaadin, että siskoni tulisi edes viikoksi hoitamaan äitiäni, että minä voisin viikon ajan olla rauhassa. Pelkäsin, että sairastun, ellen saa omaa rauhaa. Sanoin, että menetän hermoni.
Sisareni tuli, vaivoin ja monien voivotusten saattelemana, kun hänellä oli itsellään Niin paljon kiireitä. (hän ei ole työssä, vaan kotirouvana).
Ilmeisesti arvostelin liian voimakkaasti siskoni välinpitämättömyyttä äitiään kohtaan ja sitä, että kaikki kaatuu minun päälleni. Hän ei ole ottanut minuun yhteyttä lähes vuoteen. Ennen soitteli silloin tällöin, nykyään ei ollenkaan. Äidillekään hän ei soita, kuin harvakseen ja kovassa kiireessä.
Sitävastoin, kun minä ja veljeni kävimme tyhjentämässä mummun mökkiä maalla, kun siellä oli ollut varkaita (Todella kova homma siivota sotkut ja pakkailla ym. ym.), niin siskoni oli hyvin VIHAISENA soittanut äidille, että nytkö Vaasassa minä ja veljeni ollaan ruvettu jakamaan omaisuutta, eikä häneltä ole kysytty mitään. :))
Heh, häntä pyydettiin auttamaan mökin siivouksissa ja tavaroissa, mutta hänellä oli kiireitä.
Kaikki tavarat ovat pahvilaatikoissa, eikä mitään ole jaettu.
Toivottavasti saat kaipaamaasi rauhaa. Tottakai rakastat lähimmäisiäsi ja he ovat sinulle tärkeitä, aivan samoin, kun sinä olet heille. Yritä kuitenkin kaikin konstein "tehdä" itsellesi omaa aikaa, niin olosi helpottuu. Ei niin hyvä merkki, jos rupee Itkettämään ja tuntuu toivottomalta, silloin olisi korkea aika tehdä jotakin. Minäkin olisin voinut vähän aikaisemmin ruveta hoitamaan itseäni, eikä vasta sitten, kun tuntui, että seinät kaatuvat päälle.
Halauksia sinne päähän :)
Vaasassa paistaa aurinko, ensimmäinen päivä, kun puut, pensaat, maa on kääriytynyt valkoiseen huurreviittaan. Kauniin näköistä.
itkettääkin :)
Kiitos sinulle kuka lienetkin siellä Vaasassa. Viestisi luettuani totesin, että asiani ja elämäni on ihan mallillaan. Hävettää mokoma marmatus..........
Hesassakin paistaa aurinko ! Kuulakasta ja ihanaa syyspäivää sinulle.
Minä lähden lenkille, potkin tarvittaessa kantoja...;))
"Hävettää mokoma marmatus....."
Miksi ihmeessä, pitäisi hävetä? Jos koko ajan vertaisi omia olotilojaan muihin, niin tilanne olisi se, että AINA jollakin olisi asiat jollakin tavalla huonommin ja sillä perusteella Ei Ikinä olisi "oikeutta" valittaa, tai surra, tai itkeä, tai hermostua tai ylipäätään mitään.
Jos oma Itseys on tasapainossa ja on hyvä olla, niin silloin jaksaa elää ja olla normaalisti niiden lähimmäistenkin kanssa. Ja ystävien ja ihmisten kanssa noin yleensä. Mikä se normaalius nyt sitten pitääkin sisällään. No ainakin sitä, että ei hermostu muihin turhaan tai asiattomasti tai hyökkää toisen kurkkuun :))
Niin, että vaikka elämäsi on mallillaan, niin siitä huolimatta lohkase itsellesi hetkonen aikaa olla vain ja ainoastaan itsesi kanssa.
Minäkin meen kohta lenkille. Kantojen potkiminen on joskus tarpeellista. Tasapökkää hyppelyä suosittelen myös, mitä lämpimimmin :)
Minä menen tänään elokuviin. Oih, kun oon sitä eiku tätä päivää ootellut.
leffaa katsomaan?
tiijjän tunteen..
Pakko lähteä lenkille kävelemään ja mehtä polulle - edes niin saa olla joskus yksin omien ajatustensa kanssa..
ja nyt en pääse edes lenkille, kun teloin varpaani.
, varvas osaakin olla tärkeilevä kipeä ollessaan :)
sinulle haluan täältä lähettää.
En muuten osaa lohduttaa. Olen käynyt joskus samanlaisia ajatuksia läpi.
Kun joutuu olemaan se johon nojataan ja joka ei saisi katketa se on rankkaa.
tätä ymmärrä, vai ymmärtääkö?
ajatus että olet sanut kaksi tuntia olla yksin, on riittävä. Itse annoin toiselle aikaa ja lähdin yökylään. Ja kun pyysin samaa toiselta sain kuulla "minähän en kotoani lähde mihinkään"
Joskus kyllä täytyy myöntää että minä en ymmärrä miehiä.
Kun kukkien kielellä, ruusun terälehdet huulilla välkehtien, kerrot tuntemuksista ja tarpeistasi, niin kyllä he ymmärtävät. Ellei, niin kokeile hidastaa puhumistempoa ja selittää uudella innolla ja pyydä, että kuuntelisi ajatuksella sitä asiaa, mikä sinulle on juuri nyt tärkeää. Ihan samoin, kun sinä kuuntelet, kun miehellä on jotakin sydämellään.
Ellei sittenkään ymmärrä, niin sitten luulen, että miehessä on vika.
Joskus tuntuu, että meiltä 50 ihmisiltä vain vaaditaan ja vaaditaan ja meidän pitäisi aina kiltisti suorittaa toisten eteen.Se on alkanut myös minua pikkuhiljaa rassaamaan. En suostu enää työpaikan äiti-hoivaajahahmoksi, jonka kiltteyttä 30 öykkärit käyttää sumeilematta hyväksi.Kotona pitää passata miestä, omat vanhemmat vaatii osansa. Mitä mulle tästä jää? Piian ja palvelijan eli jokapaikanhöylän epäkiitollinen osa.
Luulin tämän olevan ihan oikea valitus, mutta näyttää olevan nasasianaisten juoni.
Kaikki syy miehille.
Valitettavasti, minä ja k-k emme ole höynäytettävissä.
Tottakait kaikki kaipaavat sitä omaa tilaa välillä on hyvä olla ajatuksiensa kanssa ihan itekseen.Täytyy vaan muistaa että se hetki tulee meille kaikille että saamme olla ihan itekseen,haluamme tai emme ja sitten vasta kaipaammekin toisia lähellemme.Yritä nyt kestää tuo tilanne se on niin lyhyt loppujenlopuksi toi elämä.....