romanikirjailioita, vaikko kirjoittavia romaneja?
Ovatko romanikirjailiat
cupersmith
15586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuka on kirjailija?
Pitääkö mustalaisuus näkyä kirjoittamisessa?
Mikä on valtaväestökirjailijan määritelmä?
Mikä on taiteen tehtävä?
nyt on?
Kysymyksiä, jotka herättävät ajattelemaan...
läksin etsimään vastauksia, en typeriä ja tyhjiä lisäkysymyksiä.
Vain kysymällä oppii uutta.
Hänhän on ainakin aito romani ja monipuolinen taiteilija. Eikös hänen teoksensa pohjalta ole tehty elokuvakin, joka kertoi hänen omista kokemuksistaan romaniyhteisössä elämisestä.
Kirjailija on henkilö jonka teos julkaistaan, muut ovat kirjoittajia
Mustalaisuuden ei tarvitse näkyä kirjoittamisessa. Mustalaisuus voi näkyä kirjoittamisessa. Romani katsoo maailmaa romanina romanin silmin. Se on mielenkiintoinen ja erilaisen osan näkymä. Vain kaalo tietää miltä maailma näyttää täältä käsin. Muut voi kuvitella ja arvailla. Ja kaikki kirjailijathan katsoo maailmaa omin silmin josta sitten paperille tulee heijastumia tavalla tai toisella.
Ei oo mun mielestä valtaväestökirjailijan määritelmää. On vain määritelmä valtaväestön ihmisestä. Hän on henkilö joka ei kuulu vähemmistöön.
Taiteen tehtävä on kertoa taiteilijan sielunmaailmasta ja taiteilijan ajatusmaailman impulsseista ja tavasta tarkastella maailmaa. Toisaalta sen tarkotus on herättää vastaanottajan mielenvirrassa impulsseja, kysymyksiä, mielenliikahduksia, erilaisia tunteita ja ehkä herättää ihminen käyttämään ajatuksissa sellasia mielenalueita, joita ei alepan kassajonossa tule välttämättä ajateltua.
Siis kirjoittavia romaneita on vähän - itse asiassa kirjan (novellin, romaanin) tehneitä itseoppineita, elämän korkeakouluja käyneitä romaneita on vielä vähemmän, vain muutaman Suomessa.
On olemassa uskovaisiksi itsensä luokittelevia romaneita, jotka kirjoittelevat yhden porukan hengen julkaisuun eli Romano Boodokseen ja Elämä ja Valoon, samaa laulua laulavia. Samat tyypit voisivat/osaisivat ehkä kirjoittaa jostain muustakin kuin hengenasioista, mutta ovat jääneet sille toiselle tasolle.
Asiallisemman sekä ammatillisen tekstin kirjoittajia ei ole edelleenkään kuin ne muutamat samat 90-luvulta alkaen. Eikä näköpiirissä ole uusia tulokkaita tulossa, kirjoittaminen kun ei ole koskaan ollut romaneille kauhean mielekästä puuhaa.
että vastasit. Perimmäinen syy tähän tiedusteluun on se, että ymmärtääkseni missään muualla ei ole sillä lailla luokiteltu kirjailijoita kuten on tehty suomessa, es, Väinö Linna kutsuttiin työläiskirjailijaksi ja pidettiin sitä jo uutisarvona itsessään. samoin on laita, mustalaiskirjalia, romani writer tittelin, sellainen on täytynyt syntyä suomessa, jonka sitten jotkut innokkaat koulutytöt ovat julkistaneet.
Maailma tuntee sellaisia kirjailijoita joita on luokiteltu joissakin yhteyksissä epiteetillä 'maritime writer', joka kuvaa ansioitunutta merikirjailijaa, kuten hollantilainen Jand de Hartock, Allan Villier ja muutamat muut, mutta osa näistäkin kirjoitti kirjoja aiheiltaan aivan muita kuin laivat ja miehet niissä.
Mutta romanikirjaliat eivät näytä oikein olevan kykeneviä kuvamaan itsenäisesti aiheiltaan muuta kuin sitä mihin ovat sidoksissa etnisen syntyperänsä kautta.
Veijo Valtsar / Paltar tai sinne päin sai sen 15min julkisuutta ja katosi historian hämärään vai katosiko.
Cupersmith, miks noin halveksit romanikulttuuria? "Mutta romanikirjailijat eivät näytä oikein olevan kykeneviä kuvaamaan itsenäisesti aiheitaan muuta kuin sitä mihin ovat sidoksissa etnisen syntyperänsä kautta."
Näinhän se on: valtaväestön kynäilijät kirjoittavat sitä mihin ovat sidoksissa syntyperänsä kautta ja sitä kutsutaan kirjallisuudeksi. Romanit kirjoittavat omaansa ja sitä kutsutaan "romanikirjallisuudeksi", koska valtaväestö ei ymmärrä sitä ja sen arvoa/ ole kiinnostunut siitä/ haluaa mitätöidä sen.
Mutta kyllä sillä on ihan yhtälainen arvonsa kuin kaikella muullakin, mitä kirjoitetaan.
Olen valtaväestöä, mulla on kai vähän romanitaustaa isän puolelta (jota en koskaan tuntenut), ja nyt viime aikoina on vähän kehittynyt suhteita teihin päin, niin että olen halunnut tietää enemmän ja ymmärtää paremmin. Siinä asiassa kaikki nää "mustalaiskirjailijoiden" kirjat ovat olleet tosi arvokkaita mulle.
Jos useammat valtaväestön ihmiset näitä lukis, niin kunnioituskin lisääntyis teitä kohtaan. Niin tapahtui mulla. Valtaväestö kun on niin siihen omaansa sidoksissa syntyperänsä kautta, että eivät osaa romanin elämää ja olemista päässään kuvitella. valtaväestö uskoo, että kaikki on tasa-arvoisia Suomess v. 2009, ja vain sen takia, että itse tuntevat itsensä tasa-arvoisiksi eivätkä muusta tiedä.
On upeaa, että teikäläiset kertovat erilaisia tarinoita Suomesta! KIITOS!
Tarkoitusta ei ollut järjestää tilaisuutta yleisille myötätäitunnon osoituksille, vaan kysymys koskettelee aivan muuta kuin syyllisyyttä, kuten nyt es, draban yllä mainitseman itseopiskelun ja sillä itsensä ja tietojensa kehittämistä.
Writers
Austria
Ceija Stojka
(Kraubath bei Knittenfeld, Steiermark, 23/3/1933)
Born Margarethe Stojka in a family of Lovari Roma, traditionally horse-traders. Being a child she was deported to Auschwitz-Birkenau as well as her whole family; then she was transferred to different concentration camps until she was liberated from Bergen-Belsen. Then Ceija decided to study and became a writer; her first book was the first literary work about the Holocaust written by a Romni. She is also a self-taught painter and her works have been presented in exhibitions. She has published also a collection of poetry.
Austria-Hungary
Johann “Kalitsch” Horváth
(Felsőőr/Oberwart, present-day Austria, formerly Hungary, 1912-1983)
Storyteller and writer, Kalitsch was the only member of his family that survived after having been deported to Auschwitz, where he lost his first wife and three children. Then he married his wife's sister and rebuilt himself a family. With his accounts he has awakened the Austrian people to the existence of the minority groups and has contributed to keep alive the Romany dialect of Burgenland.
Belarus'
Valdemar Kalinin
(Vitebsk, 1941)
Valdemar Kalinin is a contemporary Rom writer, following the Russian Romany literary school. Author of the poetry collection Romany Dreams, written in Belorussian, English and a double version of Romany: in Cyrillic and Latin alphabets. He has been awarded with the Hiroshima Prize for Peace and Culture in 2002 and the Roma Literary Award from Open Society Institute of Budapest in 2003. He has also written a translation of the Bible in Romany language.
Finland
Veijo Baltzar
(Suonenjoki, 9/6/1942)
Veijo Baltzar is the first Rom in Finland to have published a book about his own people. He was still very young when began writing, and his works have always achieved success not only in Finland but also in Sweden. Poet, novelist and playwright, has founded the Romany Theatre “Drom” (Way) and has been awarded in his country and abroad.
Germany
Philomena Franz
(Biberach an der Riss, 12/7/1922)
Born in a Sinti family of musicians, in her youth she was a folk singer and dancer in a theatre company. Then she was sent to Auschwitz and transferred to other concentration camps, from which survived but having lost her family. She became a writer and in 1995 she was awarded the Bundesverdienstkreuz, that is the highest civil honour conferred in Germany.
Greece
Patricio Kassimati Hearn (Yakumo Koizumi)
(Levkás, Greece, 27/6/1850 - Okubo, Japan, 26/9/1904)
Poet, journalist, translator and language teacher, belonged to the Heron Romanichel family. Educated in Ireland, England and France, in 1889 settled in Japan and married the daughter of a traditional Samurai family. Since 1895 he is known under his Japanese name Yakumo Koizumi. He was the author of several books about Japan and its culture, and was teacher of English literature at the Imperial University of Tokyo and at Waseda University.
Russia
Nikolay Aleksandrovich Pankov
(Sankt-Petersburg, 1895 - Moscow, 1959)
A pioneer among Russian Gypsy writers, Nikolay Pankov's literary talent was the result of a self-taught education. In 1922 he moved to Moscow and became acquainted with Romany organizations, with which he co-operated in the promotion of Romany language and culture. Author, poet, translator and journalist, he wrote articles and poetry for the journal Novyi Put'; translated into Romany some works of Aleksandr Puškin, created a Romany alphabet and contributed with the production of a Romany-Russian dictionary. He was also a member of the Gypsy Lore Society of Liverpool, England. He was the father of the scientists Natalya Pankova and Lyubov Pankova.
Olga Pankova
(Sankt-Petersburg, 1911 - Moscow, 1983)
A niece of Nikolay Pankov, she began her career writing for the journal Novyi Put'. She also translated Puškin's prose and poetry into Romany. She was the author of a collection of verses titled “Amaré Divesa” (Our Days), published in Moscow in 1933, which was the first Romany literary work written by a woman.
Nina Aleksandrovna Dudarova
(Sankt-Petersburg, 1903 - Moscow, 1977)
Being a governess and a teacher, her literary work has been mainly devoted to children. She taught in the school of the Romen Theatre. Besides having written several books of poetry for children, she has also translated some of Puškin's works and wrote articles for journals like Novyi Put' and Romano Drom.
Serbia
Slovakia
Elena Lacková
(Veľký Šariš, Czechoslovakia, 22/3/1921 - Košice, 1/1/2003)
Born Elena Doktorová, she was the first Romany girl who graduated at the Univerzita Karlova of Praha, the oldest and most important Czech university. She enjoyed reading since her childhood, but her first literary works were lost during the hard times of WWII. She has written several novels, tales and plays about the Romany Holocaust. In 2001 she was honored with the Rabbi Chatam Sofer Memorial Medal, the highest award given by the Slovak Museum of Jewish Culture, for her documentary work about the Shoah.
Spain/France
Matéo Maximoff
(Barcelona, 17/1/1907 - Paris, 24/11/1999)
His father was a Russian Kalderash that migrated to France and his mother a Manouche (French Sinti). Matéo Maximoff survived the ″Porhaymós″ during the World War II; he became an outstanding writer in Romany and French, and advocated for schooling of Roma children. His literary works have been translated into several languages. Having became Evangelical pastor, he completed a translation of the New Testament in Kalderash Romany.
Sweden
Katarina Taikon
(Almby, Örebro, 29/7/1932 - Ytterhogdal, Härjedalen, 30/12/1995)
Not having had access to school education because of her ethnicity (Kalderash Roma), she achieved in becoming a well-known writer, mainly of books for children. Her literary work "Katitzi" is a story inspired in her childhood.
Ukraine/Poland
Bronislawa Warmiak Wajs "Papusza"
(present-day Ukraine, formerly Poland, 1910? - Poland, 1987)
She was undoubtedly one of the greatest Romany writers , her devotion to learning began in her early childhood. Belonging to a family of wandering musicians, there was no interest in literature among her people, so she was taught to read and write by a Jewish lady, who also lent her books. She survived the persecution during the World War II and was the author of a collection of poems and songs.
United Kingdom
Louise Doughty
(Rutland, East Midlands, 1963)
British playwright, critic and broadcaster. She discovered that both her parents are Roma through the postcards they received, which were written in Anglo-Romany. Her last two novels, Fires in the Dark and Stone Cradle, deal with the Romany life.
Louise's website
United States
Cecilia Woloch
(Pittsburgh, Pennsylvania)
American writer and poet of Carpathian Romany origin. Graduated in English and Theater Arts at the Transylvania University in Lexington, Kentucky, she has been working as free-lance teacher of poetry and creative writing, leading workshops for children and youth, for teachers, professional writers, participants in social programs and residents of a shelter for homeless women. Among her poetry books, “Tsigan: The Gypsy Poem” tells the author's personal journey of identity with the forces that have shaped the Roma people's fate and fortunes.
Cecilia's website
asettelu näyttää unohtuneen. ’Ovatko romanikirjailijat romanikirjailijoita vai kirjoittavia romaneja’.
Yleisen kirjallisuuden thematikastta tässä oli kysymys. Ovetko romanikirjailijat kirjoittaneet teemaltaan muunlaisia kirjoja kuin niitä jotka ovat saaneet aiheensa Holokoustista taikka siitä sosiaalisesta ympäristöstä missä kirjaliat ovat elämänsä viettäneet.
Eihän tuon elämäpiirin kuvaamisessa mitään väärää ole, mutta kirjallisuus ei voi olla sidoksissa kovin pitkään yhteen ja samaan teemaan.
Maailma tunteen suuren määrän syntyperäisiä juutalaiskirjailijoita kuten Kafka, Salinger ja monet muut, ja vaikka juutalaisien sosiaalisessa historiassa on varmasti ehtymätön määrä kirjallisia aiheita juutalaisille itselleen, niin juutalaiskirjalian ovat kuitenkin ymmärtäneet tehtävänsä paljon laajempana.