vauvan vanhemmat eroaa toisistaan

Koska perhe muuttuu. On sopeuduttava uuteen perheenjäseneen. Minulle selitettiin eroni jälkeen, että syy on usein siinä, että vauva ja äiti ovat symbioosissa siinä aluksi. Isä ei löydä paikaansa vaan alkaa irtaantua perheestä. Usein hän alkaa konkreettisesti irrottautua olemalla yhä enemmän poissa kotoa. Kuviossa on mustasukkaisuutta äitiä ja vauvaa kohtaan heidän välisestään symbioosista. Jos mies kykenee integroitumaan perheeseen ja löytämään paikkansa siinä niin perhe ei hajoa. Sitä voi auttaa se, että mies ottaa selkeästi osan vauvanhoitotehtävistä itselleen, esim. kylvetykset. Toinen syy mikä voi tulla kyseeseen ja liittyy usein edelliseen, on se, että nainen ei vauvan ollessa pieni välttämättä jaksa samalla tavalla laittautua. Mies kuitenkin tapaa kodin ulkopuolella laittautuneita sinkkunaisia ja naisia, joilla ei ole vauvaikäistä hoidettavana. Kotona oleva vauvan äiti alkaa vieroksuttaa, ei enää houkuta.

siksi että vauvansaanti on stressaavaa ja muuttaa ihmistä. lapsellinen idioottimies voi jopa alkaa ahdistua naisen kropan muutoksista ja katsoa sitten muita naisia... eikä se aina iästä ole kiinni. ja jotkut tyhmät tekee lapsia juoppojen kanssa, huh... valmis katastrofi :(

Kyse on ennenkaikkea siitä, millaista arkea on eletty ENNEN vauvaa, kun oltiin vielä kahdestaan. Jos se eroaa kovasti siitä, millaista elämä tulee olemaan vauvan kanssa (=hyvin kotikeskeistä ja toistuviin rutiineihin perustuvaa), niin usein nuori isä ei osaa sopeutua tähän äkkinäiseen täydelliseen elämäntavan muuttumiseen.

Nuori mies on usein hyvin kypsymätön (toki nainenkin saattaa olla) ja tottunut ehkä elämään spontaanisti: juhlimaan paljon, opiskelemaan tai tekemään töitä senhetkisen mielenkiinnon mukaan, menemään kavereiden kanssa oluelle monta kertaa viikossa, harrastamaan runsaasti urheilua, pelaamista jne. Tällaisesta elämästä ei jää juuri mitään jäljelle vauvantulon jälkeen. Ahdistusta on helppo paeta eroamalla ja jättämällä vauva-arki naisen vastuulle.

Meidän esikoisemme syntyi minun ollessani 21 ja mies 22, mutta silloin asuimme jo toisessa yhteisessä kodissamme, teimme töitä ja opiskelimme säännöllisesti, vietimme melkein kaiken vapaa-aikamme yhdessä ja juhlimme melko harvoin. Vauvantulo oli toki mullistavaa, mutta selvisimme siitä, koska arki ei muuttunut totaalisesti. Siitä on nyt 7 vuotta aikaa ja olemme edelleen yhdessä ja nyt kolmen lapsen vanhemmat. Kolmannen tulo on ollut todella rankkaa, mutta toivottavasti jaksamme pysyä yhdessä ja tukea toisiamme edelleen!