Eli itselläni on vuoden ikäinen palveluskoira, joka tuli itselleni parisen viikkoa sitten. Koira oli ollut aiemmin miehellä ja nyt naisella. Minulla on hiukan välillä hankaluuksia saada koira tottelemaan, koska ei pidä ilmeisesti naisiaan mitenkään johtajanaan ainakaan vielä. Entisen omistajan vaimolle oli tehnyt kaikenlaisia temppuja välillä. Repinyt hihnassa jne. mitä tekee minullekin.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja miten nopeasti koira antaa johtajuuden naiselle?
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja miten nopeasti koira antaa johtajuuden naiselle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
nähdä vielä läheskään kaikkea mitä on edessä kodinvaihtajan kanssa. Yleensä jotain ongelmia on koska koiralla on ehtinyt jo juurtua tiettyjä mielipiteitä ja murrosikä taitaa pian painaa päälle jollei ole jo. Se on usein syynä miksi koira laitetaan kiertoon. Ei kestetä sitä kohellusta.
Itse olen mies, mutta kokemusta on murrosikäisestä (ongelma)kodinvaihtajahaukusta. Ongelmia varmaan tulee sulle vielä lisää mutta ne vaan kannattaa ottaa pois määrätietoisesti sitä mukaa kuin ilmenee. Noin vuoden kuluttua voit alkaa odottamaan että olette sinut koiran kanssa. Kumpikin tuntee toisen tavat ja oikut. Eikä välttämättä yritä niitä ärsyttää väkisten esiin. Eli osaatte kunnioittaa toinen toistanne, ja kummallekin päivänselvää kumpi johtaa ja missä sekä milloin.
Koirassa on vielä varmaan tosiaan jotain kakaramaisia piirteitä joten älä pidä pinnaa kovin piukallla ja pikkuasioista ärähdä, mutta se mistä pidä kiinni on opituista asioista ja näistäkin erityisesti niistä jotka ovat koiran turvallisuuden kannalta ensiarvoisia. Kuten käskyt EI! ja SEIS! sekä TÄNNE!, VAPAA, PAIKKA, ODOTA jne
Muilta osin anna hauvan olla vielä vauva ja suhtaudu lämmöllä hölmöilyihin kun ne eivät vaaranna kenenkään turvallisuutta. Tee erilaisia harjoituksia monta kertaa päivässä ja joka lenkillä testaa ainakin käskyä seis! että toimisi tositilanteessakin. Kaikenlaisilla etsi ja riehu-tuokioilla parannat suhdetta koiraan ja se auttaa voittamaan luottamuksen ja kun luottamus on niin pysyy korvatkin paremmin auki.
Eli sanoisin että noin vuoden kuluttua on näkyvissä jo hyvät merkit paremmasta vaikka ei vielä aivan täydellistä elo olisikaan. Tsemppiä
ja kattava vastaus. Lisään vielä, että koiran kotiutuminenkin voi kestää kuukausia ja se alkaa vasta sen jälkeen näyttää, mikä se on todella miehiään.
Koira tuli minulle aika lailla raunioina, ja oli ollut kaltoinkohdeltu. Vaihtoehtona oli lopettaminen, mutta päätin yrittää, koska oli silloin koiralle aikaa. Koira puri minuakin alkuun, luottamuksen saaminen vei aikaa. Se säikkyi äkkinäisiä liikeitä vielä pitkään. Kaikki käskyt muutin, ja koulutus alettiin ihan alusta, täysin leikin avulla. Muun muassa alkoholi oli koiralle kauhistus, joten aloitimme sillä, että avasin keskiolutpullon. Joidenkin viikkojen päästä otin vasta itse huikan. Ja hiukan kerrallaan lisäsin määrää. Ihan varmaa koirasta ei koskaan tullut, mutta hieno koira se oli. Mutta alussa aikaa meni runsaasti luottamuksen rakentamiseen. Se kaikki vaiva kyllä kannatti. Kodinvaihtajan ollessa kyseessä, en antaisi kovin helposti periksi, jos ei olisi pakko. Hiljaa hyvä tulee....
Pian lähestyy vuosipäivä sille, kun 4-vuotias narttumme muutti meille. En näin jälkikäteen olisi voinut edes kuvitella mitä kuluvaan vuoteen on mahtunut. Hyviä ja vähemmän hyviä hetkiä, kaikki kuitenkin kullan arvoisia. :) Koiramme tuli paikasta, jossa oli muita koiria melkoinen lauma: aikaa tyttöön ei ollut juurikaan käytetty tai sen kanssa tehty mitään. Kovalla kädellä kasvatettu (epäilen koska pelkäsi kättä todella paljon kun tuli meille), erittäin epävarma ja alistuva. Nyt ei edes tunnistaisi samaksi koiraksi! Annettiin koiralle juurikin aikaa tottua meihin ja meillä oloon, aloimme käydä yhdessä harrastamassa (pk-lajit, tottelevaisuus), tutustuimme uusiin jännittäviin paikkoihin (kaupungin keskustaan ja siellä kulkemiseen, linja-autoon, jne). Aloitimme kuin aloitimme aikoinaan toisen koiramme kohdalla kun se oli pentu ja tullut meille. Kodinvaihtajan kanssa lähdimme liikkeelle peruskäskyistä "istu, odottaa, tänne" ja opettelimme leikkimään. Koira ei ollut koskaan oppinut leikkimään ihmisten kanssa, joten muutamat kipeät mustelmat olemme mekin osaksemme saaneet ja niitä sormien läpi katsoneet (koira ei ole purrut koskaan puremisen takia, vaan vahingossa tajuamatta ollenkaan että käsi on kepin välissä). Nyt osaa jo varoa ja malttaa mielensä vaikka innostuu sormia napsauttamalla. Koiralla on hauskaa ja sen on hyvä olla. Meilläkin meni varmaan n. puolesta vuodesta vuoteen, kunnes koira oli oikeasti meidän (minun) koiramme. Tämän totesimme siitä, ettei vanhan kodin ihmiset enää saaneet koiraa lähtemään viereltä pois vaikka innoissaan vanhoista tutuista olikin. (aiemmin jäimme toisinaan "varjoon" kun entinen emäntä oli läsnä, ja ymmärtäähän sen kun vastakkain on reilu 3vuotta ja n. 3kk)
Miestäni koira on kunnioittanut ja totellut moitteetta alusta saakka, minua ei ole meinannut ottaa tosissaan. Nyt ottaa kyllä, mutta töitä ja sitä nimenomaista aikaa (yhteistä ja omaa) se on vaatinut! Mutta kuinka antoisaa kaikki on ollutkaan, päivääkään en vaihtaisi pois. Tsemppiä sinulle koiran kanssa! Yllä tuli jo äärimmäisen tärkeitä ja hyviä ohjeita. Anna tosiaan pennun olla pentu, älä ole liian ankara. :)
Hyvää alkutalven jatkoa!
Eli kiitos siis kaikille vastanneille. Kyseessä nyt ei sinänsä ole tosiaan ongelmakoira vaan ajanpuutteen vuoksi luovuttu. Huomaa kyllä turkista.. =( Mutta noh.. Tuleepahan tämän karvakasan kanssa sitten kasvatettua omaa äkkipikaisuuttaan, kun muistaa ettei hermostu! =)