Mä oon ...

Parhaan ystäväni, terkkuja sinulle jos luet :) olen tavannut lähes 15 vuotta sitten ja
senkin jälkeen olen saanut hyviä ystäviä.
Me puhuttelemme toisiamme etunimiltä.
Lapsuuden lempinimeä ei käytä kuin sisaret harvoin, täällä olen näköjään saanut
uuden lempinimen, jota palstalla joskus käytetään.

Elämän pituisia ei mulla ollut ennen kolmeakymmentäkään.
Ja sitä lapsuuden lempinimeä en enää anna kenellekään uusille, sukulaiset ja vanhat tutut sen tietää. Moni heistä ei taas muista oikeaa nimeä ollenkaan.
Ykskin vanha saarelainen nainen oli viettänyt unettoman yön miettiessään oikeaa nimeani, jota olen käyttänyt 35 vuotta sen vanhan lempinimen rinnalla, ja nimen omaan kaikille uusille tutuille.
En enää istu siihen lapsuuden nimeen.

Tuo voi pitää paikkansa, mutta pienemmillä paikkakunnilla, luulisin ja tiedänkin, että ystäviä saa helpommin, niitä elämänpituisiakin. Lempinimiä ei täälläpäin ole tapana käyttää, eikä niitä ole juuri ollutkaan, korkeintaan Jaakosta, Jaska, mutta niinkai koko Suomessa. Siitä huomaa läheisyyden, oudommat sanovat sukunimellä, tutummat talon-nimellä, siis talon-nimi etunimi.

Tapa on että muut antavat niitä kutsumanimiä. Ainakaan minä en ole itseäni koskaan ristinyt. Kyllä tässä on ihan viime aikoinakin saanut tottua siihen että noita kutsuma- tai lempinimiä ilmaantuu käyttöön pyytämättä ja yllätyksenä.

oikean nimen puolelle, lempparinimet on jotenkin...ikäänkuin..nuoruuteen kuuluvia enemmänkin, ainakin minulla. Kait sitä on jo vähän kalkkis tässä iässä nimien suhteen :)

ei minulla ole koskaan ollutkaan. Ainakaan minä en ole kuullut olevan. :)

Kaikilla muilla oli, mua otti päähän, en siis ollut "rakas lapsi". :))))))))

.......

Minulla on paljon lempinimiä, mutta mitään niistä en tarjoa kenellekkään. Nyt uusimman lempinimen olen saanut uudestaan lapsuudestani, johtuen että pikkulapset ei osaa sanoa R-kirjainta.

Isän antama lempinimi on -juzka päätteinen ja yksi tavallinen lempinimeni on kautta aikojeni ollut eräs miehen nimi.

vielä saa, mut eihän sitä tiedä kuinka moni heistä jää elinikäisiksi. Miun lempinimet on sisarrusten ja sukulaisten keskeisiä, kaverini kutsuvat oikealla etunimellä sujuvasti, nimenikin on sellainen, ettei siitä helposti näin aikuisiässä oikein muuntaudu luontevaa lempparinimeä :))

tänne mahtuu ja mitä hullumpi olet, sen paremmin joukkoon sulaudut:-D)

vakaasti uskon vasta nyt viimeisen viiden vuoden aikana vapautuneeni nuoruuden pidättyväisyydestäni.
Uskallan paljastaa haavoittuvuutenikin. Samoin uskallan nykyään ilmaista myös oman tahtoni, aikaisemmin olin vain se avulias aatu. Ja nyt kun ei tarvitse aina ajatella perheen parasta, on ystäville, uusille tuulille, ja itsensä toteutukselle enenmän aikaa. Kun itse voi hyvin, on toisille enenmän annettavaa.

Kaikille esittäydyn omalla ristimänimelläni, vaikka omaiset käyttävätkin lyhennelmää.
Jokainen ystävä, lähimmät työkaverit, harrastekaverit ymv. sitten ristivät minut - useinmiten jonkin muun, esimerkiksi ominaisuuden mukaan, kun vain johde nimestäni.