Aamutuimaan kun ojentelin säihkysääriäni keinussa ja orottelin kun vaimo tärkkäs villasukkia.
se oli siin leipomassa samalla ja oli niin suopealla päällä et sain kaapia kulhon,oikeestaan kakskin kulhoo,kakku ja kääretorttu.
Jälleen kerran törmäsin elämää suurempaan pulmaan,miks se taikina maistuu paremmalle ku valmis kakku?
Nyt joku jauhopeukalo vois loistaa ja kertoo tän jutun jujun mulle,kiitos etukäteen.
se oli siin leipomassa samalla ja oli niin suopealla päällä et sain kaapia kulhon,oikeestaan kakskin kulhoo,kakku ja kääretorttu.
Jälleen kerran törmäsin elämää suurempaan pulmaan,miks se taikina maistuu paremmalle ku valmis kakku?
Nyt joku jauhopeukalo vois loistaa ja kertoo tän jutun jujun mulle,kiitos etukäteen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
leipoa melkoisen usein ja tuollaisia herkkuja vielä.
En minä enää muista miltä taikina maistuu, mutta kai se
vaan on niin hyvää.
Tuovan ratkasun pulmaan ,yritä nyt eres.
vähäkin äly taitaa olla siellä ;(
No, ennenhän se kaapimisastia oli kinastelun kohde, kuka sai kaapia kakkutaikinan
jämät, kun oli monta halukasta. Ehkä siitä tuli sellainen tunne, että se oli niiiin hyvää
ja jopa parempaa kuin kypsä kakku.
Ja toisekseen, ainahan maku vähän muuttuu, kun aineet kypsyvät.
Ehkä toisista valmis kakku on parempaa.
Huh, hiki tuli, kun yritin pusertaa jotain selityksen tapaista.
Toivottavasti jollakin toisella on parempia ehdotuksia.
Varpaaseen koskee,loukannut sen? saako puhaltaa?
Sohvan jalkaan iskin eilen, liekö ihan murtunut, kun on musta, turvonnut ja
erittäin kipeä. Laitoin pakettiin etten teloisi enempää.
Varsinkin unta orotelles oikein mukava ,se ilmottaa kaik ulkonevat kohrat oikein tarkasti,mä säälin sinua rassukka.
edes joku säälii, eräs ei säälinyt, vaikka vaadin häneltä korvausta, kun oli
kesällä sohvan tänne tuonut.
En mainitse nimeä, mutta alkaa T-kirjaimella :))
Häijy ihminen, sanoi vaan, ettei suositellut sohvan kääntämistä noin päin,
viisastelee vielä.
Sinä pelastit taas tämän päivän ,olikohan se jo kuinka mones kerta!
Nyt sanon hyvää yötä kaiken varalta.
kuten on mieli,mä ottaisin kaik mailman vääryyttä kärsineet syliini,öitä sulle,parane pian.
Viisi syytä:
- Tuoreiden raaka-aineiden aito makukombinaatio
- Ilman kuohkeuttama keveys ja molekyylien hurma kitalaella ja kielellä
- Luvallinen luvattomuus
- Taikinaa on niin vähän
_ Voi nuolla ja käyttää sormiaan
Minä kun turhaan pähkäilin päivän sisällä ja söin kakkua,ulos mun aamulla piti mennä.
siin mä istuin päivän läppäri sylis ja mietin,avasin mä sentään ikkunan ja otin raitist ilmaa siitä.
Kakku parka, taisi tulla murutkin napsittua kostutetulla sormenpäällä siinä hiljaa, hajamielisesti pohdiskellessa. Tais kuulua pienoinen kehräävä äänikin - mistä lie.
Kuudes unohtui: suupieliä on mukava nuoleskella viellä pitkään jälkikäteen :-)
kun äiti silloin muinoin vispasi kananmunia ja sokeria ja pääs siitä nappaamaan lusikallisen,ei riitä sanat kertomaan miten maistui hyvälle.
Se sokeri oli silloin arvossa arvaamattomassa. Miun pikkusisko oli ihan hulluna sokerin perään. Naapurin tätin luona käytiin kolmestaan virpomassa, kuopukset ja sitten myöhemmin palkaksi herkuttelemassa kakkuja, pullaa ja teetä. Täti sanoi että sokeria ei tarvitse säästää. Pikkusisko riemastu ja posket pullollaan sokeria rouskutti ja pisti essunsa taskuun ja sanoi että; tokelia, tokelia, ottakaa, ottakaa, tokelia ;-) ..... meitä kahta pikkasen 'isompaa' nolostutti.
Eilen tuol talissa pitelin käressäni sokerisaksia,muistatko toppasokerin?
Lapsuurestani muistan sen kranatin mallisen pötkön jota lohkottiin pienemmäksi.
Pari hataraa mielikuvaa on vaan koskaan en itse ole päässyt kokeilemaan.
Näin varttuneena on mukavaa jakaa viisauksia lapsille.
Vaan äiti teki vanhoista pullasiivuista taivaallisia köyhiäritareita: lisänä oman lehmän kermasta paksu kermavaahto ja oman pihan mansikoista ja ne pullasiivut oli kieputettu omien kanojen munassa ja lehmänmaiossa ja paistettu voissa. Parempaa oli kuin mikään kakku missään koskaan.
Mansikoista hillo, jäi tohkeissaan kirjoittavalta miulta pois äsken tekstistä.
Kerrot tollasista herkuist ,näin illalla,koht on lähettävä pakastimelle penkomaan.
teki ihanaa vanukasta. Vuokaan kerroksittain pullaa ja mansikkahilloa ja päälle munamaito, uuniin.
Se syötiin sokerin ja maidon kanssa, ja kyllä oli hyvää :))
Salaisuus oli varmaan kardemummassa ja kanelissa siinä pullassa. :-)
Miun mieleen oli kun äiti teki vanhoista itsetehtyjen ruisleipien kannikoista ja läskisestä lihasta sellaista ihme mömmöä jossa osa leivästä osa lihoista oli edelleen suht sitkeässä muodossa mutta kuumana se oli tosi namia ja voisilmällä. Kyllä jaksoi lähteä hiihtämään uudelleen.
maidolla ja voisilmällä oli tukevaa ja hyvää ruokaa. Meillä ei lisätty lihaa.
.
Me näköjään ollaan melkein synkronoitu ajatukset
miettinyt.
Sitä myös, kun mikään ei enää maistu yhtä hyvältä, kuin lapsuuden ruo'at, vai muistotko niiden maun kultaa?
Vai onko kaikkea, liikaa?
Makuaistini ei ole mihinkään mennyt, älä sitä syytä, ei ole syytä niin tehdä.
.
Nimittäi kokonaiset nakit ruskees peruskastikkees.
Näen vieläkin äidin ja puuhellan,ison mustan valurauta pannun ja sen tuoksun minkä kiehuva kärytetty kastike nakkeineen antoi.
paistetut pannarit on paljon parempia kuin uunipellillä tehdyt.
Kun paistan pannareita paistan ne todellakin valurautapannussa. :)
että nuo ne vaan syö. :)) Tosin, huonosti kävisi, jos ei söisi.
Miksi meillä ainakaan ei tule kuin harvoin tehtyä vanhoja hyviä perusruokia?
Nakkikastike ja pottumuusi/tuppipotut, mahtavaa.
Tosin, kuin Meriläinenkö sanoi, vai kuka, en tykkää ollenkaan kaupan valmispakkausten jauhelihasta.
Vasta tein kaksi pellillistä jauhelihapihvejä uuniin. Yhden söin, pihvin, en peltiä, loput syö tuo tottelematon.
.
jauhelihahan pitää paistaa pannulla,ei keittää uunissa.
Täst asiast meil on kova vääntö,kun maku ja käry käy taistoon.
tartar pihvejä niistä, muuten kyllä menee.
Kaalipataankin ostin pakkauksessa olevaa, mutta sehän paistetaan ja sitten vielä padan kanssa haudutetaan.
asiasta aikojen kuluessa mieleen.
-Taikinakulho symboloi äidinrakkautta, kuinka suloista se olikin tyhjentää. Varsinkin siihen aikaan, kun karkkipussit eivät vielä olleet säkin kokoisia, eikä makeaa mahan täydeltä.
- Kulhon sai tyhjentää kokonaan, viimeistä hippua myöden, etusormella, yleensä.
- Ettei nyt kaikki olisi pelkkää kuvitelmaa ja unikuvaa, taikina on hyvä'ä. Kumppani osti tässä päivänä muudanna omin luvin kaupasta valmista piparkakkutaikinaa. Sitten vielä ihmetteli, miksi sitä kannataa yleensäkään paistaa. Pullakin on hänestä sitä parempaa, mitä likilaskuisempaa se on.
- Tiedä häntä?
.
Siin on mies mun makuuni,me molemmat eletää vaarojen säväyttämää elämää,mä oon monesti jättäny vessan renkaan ylös.
Hurja se tunnut olevan sinäkin, omien polkujen kulkija, uskallat ottaa noin kovia riskejä.
Mutta taikina on hyvää, ei siitä mihinkään pääse.
Sitä en voi käsittää, kun jotkut tykkäävät raa'asta jauhelihataikinasta. :/
.
Kerron tarinan ja sen idea on tar- tar leipä,mulle aivan käsittämättömän hyvää raan kananmunan,sipulin ja pippurin kanssa.
Oon mä raaka jätkä.
syödäkin, nyt ei niin kovin.
Ja se jauhelihakin jota kaupoissa myydään voi olla jo pakastettua, ei sieltä aina tuoreena saa.
En sitten tiedä jos näkee jauhettavan.
kun äiti tykkäsi maistaa, muka maun vuoksi?
Nyt tuo omapäinen kanssa-asukas myös söisi vaikka oman osuutensa lihapullataikinasta raakana.
Yöksöttää. :(
Yritän salassa vaivata taikinan. Ennen muistini mukaan uskottiin, että ihmisellä on jonkin puute, jos raaka lihapullataikina maistuu???
Lie harhaluulo.
Taidetaan tar-tar tehdä paremmasta lihasta, kuin sika-naudasta?
.
kun nälkä,joo ei nötköttiä tar tariin ,kunnon sonnia siihen tarvitaan
ihania kuvaelmia aina teiän elämästä.
Suorastaan näin lukiessani tilanteen.
Vastauksia et saa kun voin sanoa että yhdyn edellisiin kirjoittajiin.
Mutta vastaapa mulle mitä hyvää voi olla kalojen pahan hajuisissa ruoissa kun ne koko ajan kyttää lisää.
Varmasti ovat tänäänkin ruokansa saaneet mutta taas kyttäävät tuolla aukolla kaikki sulassa sovussa.
Nehän on kuin kissat aina vaan uutta pitäis saada.
Samanlaisii kun ihmisetkin,järjellä ajatellen aivan käsittämättömiä,ajattele nyt ruottalaisten hapansilakkaakin ja sen hajuu.
tai niitä Päätalon kessäytyneitä särkiä.
kissan henkityskin haisee toisinaan roskapussille ja se tunkee kainaloon hellyyttä jakamaan,on siin pokassa pitelemistä.
hyvä selitys.
Ja ihminen järjeltänsä järjetön :)
Oikein voin kuvitella sinut keinussa. Mikä ihana autuus ja onni. Ja kaiken kukkuraksi vaimo leipoo.
Päästän täälä syvän huokauksen, semmosen positiivisen ja unelmoivan.
Kun lapset olivat pieniä, niin samaiseen, elämää suurempaan pulmaan, törmättiin meilläkin.
Kun leivoin, niin pojilla tuli usein känää, että toinen mukamas kravas enemmän, kuin toinen.
Vanhin poika usein sanoi, että miksi Aina jätän niin vähän kravattavaa. Totuus on se, että yleensä jätin heille paljon taikinaa.
Kerran sitten olin taas leipomassa ja pojat vuorosiin tulivat muistuttamaan, että jättäisin vähän enemmän kupin pohjalle taikinaa.
Päätin siinä sitten, että nyhän mää sitte kans jätän. Klappasin 6 munaa, pistin sokerit ja jauhot ja tuli aika iso "velli". Tasasin sen kahteen kuppiin ja vein pojille.
Menin vanhimman pojan huoneeseen ja tökkäsin sen eteen kulhon ja sanoin, että tässä on kravattavaa.
Kattoi mua, kuin Öö ja kysyi epäuskoisena, että saanks mä tän kaikki. Sanoin, että Jups ja jos ei riitä, niin teherään lisää :)
Kovasti tykkäsivät, mutta kumpainenkin sanoi, että ehkä olin pikkasen Liikaa jättänyt kravattavaa. :)
Kasvaneeni huonon katon alla ja se kasvatti rintakarvoja kun ei koskaan ollu mitään,siis omast mielest,ei me nälkää nähty.
Mä en koskaan saanu noita leikkeleitä ja makkaraa lapsena ku maistaa ja nuorena vaimolle tenhotin et ,ostan kärryllisen niitä ja syön paljaaltaan.Nyt olis varaa ostaa mut taitais kans olla liian paljon kravattavaa.
..hauskasti tuon jutun. Taisi mennä vähäksi aikaa halu kulhon nuolemiseen, vai eikö?
Jostain kumman syystä lapsille maistuu jopa raaka pullataikina. Meidän vanhassa kodissa pääsi juoksemaan ympäri keittiöstä, oli kaksi ovea. Olin leiponut saframipullia, odottivat pelleillä paistamista, oli joulunalusaikaa. Tyttärellä oli joku leikkikaveri, juoksivat aina välillä siitä keittiön läpi, enkä kiinnittänyt suuremmin asiaan huomiota. Kun pullat olivat mielestäni tarpeeksi kohonneet, kurkistin leivinliinan alle.
Yllätys, yllätys, osa pullista oli kadonnut jo raakana.
Seuraavana yönä alkoikin sitten rumba, kun pieni tyttö alkoi oksentaa, ja sitä riitti. Taisi hiiva tehdä tehtävänsä.
sitä taikinaa on vain sen verran että saa suun makeaksi. Niin sinulla kuin minullakaan ei varmaan lapsuudessa ollut muuta "makeaa" saatavilla. Ei koskaan kompiaisia kulhossa noin vain saatavilla taikka edes karkkipussia kerran kuussa.
Munkin karkinhimo on peräisin,kovat joulukuusen karkitkin kelpas.
samat kujeet kuin miehelläni ja tyttäreni pojalla, he kaapuaa kakkutaikina kulhot puhtaiks et melkein saa kaappiin suoraan sit laittaa, on nii hyviks nuoltu. :)
Otsikkosi toi mieleeni lakaisukoneen ajamisen, olen joskus sellaista ajanut isossa tehtaassa.
Ensimmäinen toimi kaasulla ja sit seuraava olikin jo ladattavilla akuilla.
Sillä oli kiva pörräillä kahdeksan tuntia päivässä, korvia myöten pölyssä ja sottaisena, kaik hieno pöly nousi ilmaan. Niin sitä sit hengitettiin ja tulos onkin tämä mikä nyt on. :(
sen seitsemän harjaa,valoa ja imuria,se on oikein söpön näkönen pörriäinen ja tosi ketterä.
mahtuu hyvin rivitalojenkin pihalle,on ilmastoinnit ja kamerat.
sul on nykyaikaa, en ala.
Tämä olikin sisätiloissa ajettava, sivuharja aluharja, eikä sit mitään hienouksia pelkkä turvakehikko ympäril ja katto pään-päällä.
ilonpilaaja...mutta....siinä taikinassa maistuu kirpakkanan makuna leivinjauhe :)) Se on häivähdys kielellä, makua ei voi eritellä, on vain tuntuma. Valmiissa kaakussa sitä makua ei enää ole, lämpö on aikaansaanut kemiallisen reaktion, muuttanut leivinjauheen ilmaksi joka on kuplinan kaakussa.
Iloa pilaa
meilläkin oli kaltases. istui keinussa kun vaimonsa raatoi ja huolteli perettään. äijä oli muka töissä. suurin pelko kai makuuhaavat kun makasi säleikön päällä. päästihin eroon moisesta ja nyt kaikki pelaa huoltoliikkeen kautta ja vähemmällä rahalla. kannattais kai sunki huolehtia pereestäs ennenkuin tuo keinu ja eukko romahtaa.
Neuvot niin lupaan parantaa tapani,oliko sun miehes joku sirkuslainen ?semmone fakiiri ku se säleikön pääl makas.
Toinen juttu mitä en tajunnu oli toi maksu,pitikö sun maksaa miehelles kun se makoili mitään tekemättä
leikkiä lekkeripeliä.
nääs talkkarin aivot ei lie kovin laajat ymmärtämään selvää tekstiä. maksoin ennen tekemättömistäs töistäs. älytöntä tuhlata niihin. noihin homminnhän pyrkivät vain työtä laistavat pummit.
Eihän kansakoulupohjalta tahro vauhti riittää eres lankulle asti,mut enhän mä oo ollu sulla hommissa.
Jos pyrkii hommiin eihän se oo työtälaistava
nuo tärkätyt víllasukat.. Éikö kukaan suojelija vois auttaa pulassa olevaa? Voin vain kuvitella mitä muijasi mielessä euraavksi on... Leikkaamattomat varpaankynnet.!
On sellaset mukavat näin syksyllä ulkohommis,ei tarvii kenkii käyttää, kuivalla kelillä kestävät hyvinkin päivän käytön.
Mulla on sellane ennalta arvaamaton vaimo,joskus se nousee neljältä laittamaan mun autoo lohkolämmitintä päälle,joskus kolmelta,ain saa olla jännitykses.
muitten töitten ohessa, sukkiisi sukkasiinit. Kestävät ainakin kaksi päivää.
.
Aivan oon pihalla,mut mä oonkin talkkari,selitä pikkasen
Siis, siis, sukkasiini on irtopohja, nahkainen, kepeä, jossa on valmiit neulanrei'ät, joista se ommellaan sukan tai tossun pohjaan.
Kestävyys on paljon pidempi.
.
Olenhan mä sellasia käyttäny,heti avioliiton alkuaikoina mul oli sellane flanelinen pitkä yöpaita ja sellaset sukat,kesät talvet.
lopettaa, tulee vielä hiiritauti äkiksestään sormeen.
Minäkin haluan ranellisen yöpaidan, ja yömyssyn päähän.
Hyvät Ödyt, kaikille, kiitos!
.
Öitä sulle ja kiitos vastauksista kaikille.
vaimol ajastin joululahjaks : )
Pääsis hiukka helpommal sun kanssas : )
vaimon perus"homma",
ei sukkien tärkkäys ? mut ukon kynsien leikkaamine : )
Just kurotut villasukat määki höyrytän, muttei niit
mittää rässätä.Höh.
joskus penskana tuli opeteltuu sokerikakun teko, sehän alkoi taikinan teon opettelulla, joka meni sit makeannälkään parempiin suihin.
Seuraavaksi sitä halus oppia sen paistamisenki, joten taikinaa jäi ajastaan sitten paistamiseenkin asti, kakku oli hyvää, vaikkei siitä tullut silloin koskaan, kuin puolikkaan kakkuvuoan kokoinen:))
Ruuan laittoo mut kiltisti oon opetellut perusruokien teon,syömään oon hyvä.
itse kun tekee, saa siitä oman maun mukaista :))
On tääl taas hillittömän pitkä ketju, ei jaksa näin työillan jälkeen lukea läpi:))