Eli siis, meillä on 1,5 vuotias walesinsprinkku neitinen, joka on alkanut kuin ittestään pelkäämään vieraita ihmisiä.. :( pienempänä tyttö suorastaan rakasti kaikkea liikkuvaa mutta nyt se luikkii häntä koipien välissä karkuun jos joku ihminen tahtoisi silittää..
Meijän sydän särkyy aina kun nähään miten peloissaan se on :< miun mielestä sillä ei mitään huonoa kokemusta ole, ja kaiken lisäksi tuntuu valikoivan ketä pelkää.. Joku saattaa päästä silittelemään reipasta hännän heiluttajaamme mut sit taas joku ei saa koskeakkaan ;s
Oon miettiny et olisko sillä mahdollista olla mörkö ikä, ja monet koirakoulun kouluttajatkin kauhistelevat neitimme äkillistä reippauden katoamista..
Myö siis käydään pari kolme kertaa viikossa koirakoulussa, eikä myö nyt mitenkää perseessä asuta etteikö se törmäis ihmisiin. Paitsi että se on ison osan ajastaan meidän isovanhemmilla hoidossa, et............
Ja ku jotenki.. mitkään herkut ja namit ei sitä auta, käy vaan nappasemassa mahollisen namin kauhistuksen käestä ja taas miun taakse piiloon.. Kun ei ymmärrä, miten sitä vois auttaa, pakottaakko vaan ihmisten luo vai antaa aikaa totutella tai jotain?
Anteeks epäselvä selitys, mut en osaa selittää sitä sillee, ettei joku sitä löytäis jotain v_ttuilemista tai jtn.. ;D
Meijän sydän särkyy aina kun nähään miten peloissaan se on :< miun mielestä sillä ei mitään huonoa kokemusta ole, ja kaiken lisäksi tuntuu valikoivan ketä pelkää.. Joku saattaa päästä silittelemään reipasta hännän heiluttajaamme mut sit taas joku ei saa koskeakkaan ;s
Oon miettiny et olisko sillä mahdollista olla mörkö ikä, ja monet koirakoulun kouluttajatkin kauhistelevat neitimme äkillistä reippauden katoamista..
Myö siis käydään pari kolme kertaa viikossa koirakoulussa, eikä myö nyt mitenkää perseessä asuta etteikö se törmäis ihmisiin. Paitsi että se on ison osan ajastaan meidän isovanhemmilla hoidossa, et............
Ja ku jotenki.. mitkään herkut ja namit ei sitä auta, käy vaan nappasemassa mahollisen namin kauhistuksen käestä ja taas miun taakse piiloon.. Kun ei ymmärrä, miten sitä vois auttaa, pakottaakko vaan ihmisten luo vai antaa aikaa totutella tai jotain?
Anteeks epäselvä selitys, mut en osaa selittää sitä sillee, ettei joku sitä löytäis jotain v_ttuilemista tai jtn.. ;D
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Meijän sydän särkyy aina kun nähään miten peloissaan se on".
Siinäpä se selitys asialle voi ollakin. Koira huomaa, että reagoit sen pelkoihin noin ja se luulee, että sinäkin pelkäät, joten tavallaan säälillä yms. omalla käytökselläsi vahvistat koirasi pelkoja.
Ole kuin et huomaisikaan koiran aristelua ja anna se välillä esim. ensin vain talutettavaksi jollekin vieraammalle, niin ettei tämä muutoin kiinnitä koiraan mitään huomiota. sitten hiljakseen voisi ottaa kontaktia koiraan ja edetä siitä kohti reipastumista. Sitten taas jonkun toisen koiralle oudomman kanssa jne. Mörköikä on hyvin yleistä nuorilla koirilla, mutta sitä ei pidä missään nimessä vahvistaa, vaan auttaa siitä pois omalla reippaalla käytöksellä.
Niin siis niin tietysti! Ei myö tietenkään olla voivoteltu tai surkuteltu tai mitään, kannustettu menemään vieraitten luo esim koirakoulussa mut sit vapaa-ajalla ei sitä huomata, just niinku sanoit.. Koirakoulussa kouluttaja on kokeillu kulettaa sitä...
Onko koirasi terveystutkittu? Voisiko silmissä olla vaikka jotakin vikaa mikä vaikuttaa näkökykyyn ja tekee koirasta aremman juurikin niiden vieraiden ei tutun hajuisten ihmisten seurassa?
Yleensä mörköikä tulee siinä n. 6 kk paikkeilla.