Miksi itkettää?

Ottaa pari lasillista viiniä, kuuntelee tunteisiin vetoavaa nuoruusmusiikkia ja ei aikaakaan, kun tulee itku.
Mistä se oikein johtuu? Haikailee mennyttä nuoruuttaan?
Mutta miksi ihmeessä, oliko se todella niin ihanaa aikaa? Onko tämä pakoilua ikääntymistä vastaan?

Masennusta? Tietoa siitä, että mennyt ei koskaan palaa, polku kulkee vain kohti...jotain lopullista.

Kaikki mennyt on peruuttamatonta. Yksinäisyyttä, tulevaisuuden pelkoa, vain tätä, nyt, tänään ja huomenna, ylihuomenna, ensi vuonna. Mitään ei enää tapahdu, kaikki on jo koettu, mikään ei ole enää uutta ja kiehtovaa, kuten oli nuorena, kun kaikki oli vielä edessä. Suunnitelmat, unelmat, jonkin odotus, että jos kuitenkin vielä jotain ihanaa tapahtuisi.

Kaikki on jo koettu...vai onko? Toivottavasti ei, mutta luultavasti kyllä. Kuka auttaisi? Ja miten?
2109
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

vähintäänkin puolet on kokematta. Nyt on meidän aikamme, olemme kysyttyjä jopa työmarkkinoilla, tunnetusti luotettavia ja ahkeria..
Se on tuo kemiallinen yhdistelmä.. Viini sekä haikeat nuoruusajan kipaleet jotka saavat ne kyyneleet aikaiseksi sekä tämä marraskuu joka on tulossa. . Pian jouluvalot antavat loistettaan haikeisiin sydämimmme. Kuuntelen juuri reipasta countrymusiikkia, Jonny Casch laulaa taustalla...
Älä muistele nuoruuttasi, se oli paljon vaikeampaa kuin nyt kultaisissa muistoissasi, ainakin minulla. Hirvittävää, en haluaisi sitä edes vihamiehelleni.

Äänestä

nuoruus ei ollut ihanaa aikaa, pyyhi kyyneleet ja elä tätä päivää.
Ei kaikki ole vielä koettu, sitten on, kun makaat arkussa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


perdiitta kirjoitti:

Ottaa pari lasillista viiniä, kuuntelee tunteisiin vetoavaa nuoruusmusiikkia ja ei aikaakaan, kun tulee itku.
Mistä se oikein johtuu? Haikailee mennyttä nuoruuttaan?
Mutta miksi ihmeessä, oliko se todella niin ihanaa aikaa? Onko tämä pakoilua ikääntymistä vastaan?

Masennusta? Tietoa siitä, että mennyt ei koskaan palaa, polku kulkee vain kohti...jotain lopullista.

Kaikki mennyt on peruuttamatonta. Yksinäisyyttä, tulevaisuuden pelkoa, vain tätä, nyt, tänään ja huomenna, ylihuomenna, ensi vuonna. Mitään ei enää tapahdu, kaikki on jo koettu, mikään ei ole enää uutta ja kiehtovaa, kuten oli nuorena, kun kaikki oli vielä edessä. Suunnitelmat, unelmat, jonkin odotus, että jos kuitenkin vielä jotain ihanaa tapahtuisi.

Kaikki on jo koettu...vai onko? Toivottavasti ei, mutta luultavasti kyllä. Kuka auttaisi? Ja miten?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu